NUIJAMIES

Hattulaa on totuttu pitämään Kanta-Hämeen vahvan talouden kuntana. Nyörit on pidetty tiukalla, veroprosentti alhaalla, eikä velanottoon ole suistuttu.

Tämän on mahdollistanut hyvin pitkälle se, että monet tarvittavat palvelut, etupäässä liikunta- ja kulttuurisellaiset ovat olleet tarjolla naapurissa. Joku voisi kutsua sitä vaikka loisimiseksi, joku toinen varmaan suureksi viisaudeksi. Asuinpaikasta ja näkökulmasta riippuen.

Mutta pää on tullut vetävän käteen Hattulassakin, kun katsoo viime vuoden tilinpäätöstietoja. Kuntatalouden parhaana mittarina pidetty vuosikate hulahti Hattulassa karmeasti 1,7 miljoonaa euroa miinukselle. Vuosikate kertoo sen, kuinka paljon rahoitus kattaa juoksevista päivittäisistä menoista. Eli Hattula käytännössä otti syömävelkaa tuon vajaan pari miljoonaa viime vuonna.

Muissa Hämeenlinnan seudun kunnissa tilanne ja viime vuosi on ja oli niin ikään surkea, mutta vuosikatekriteerillä sentään huomattavasti positiivisempi. Kalvola ja Lammi menivät vuosikatteessa 0,8 ja 0,7 miljoonaa miinukselle, mutta Tuuloksen 1,1 miljoonan tulos ja muiden nollavuosikatteet tasoittivat tilannetta.

Hattulalla toki on muita pienempi veroprosentti, mutta ainoastaan 0,25 äyriä. Sen korottaminen 18:aan ei vielä tuo kassaan kuin ropoja, joilla ei tuota vuosikatteen alijäämää kurota umpeen kuin murto-osa. Lisäksi Hattula on vuosien varrella pitänyt palvelunsa niin ”ohkaisena”, että niistäkään tuskin on varaa juuri niistää. Mitään ”ylimääräistä” ei ole tehty tai tarjottu, ja nähtäväksi jää, mitä terveydenhuollon kustannuksille tapahtuu Hattulan ja Janakkalan pienellä yhteistoiminta-alueella. Vaihtoehdoiksi Hattulalle jääkin lähinnä veroprosentin nosto ja lainanotto, niissä kun on vielä varaa seudun ja maan keskiarvoon nähden.

Miksikään kriisikunnaksi Hattulaa ei voikaan tituleerata. Sille ei sentään vielä ole käymässä niin kuin olisi käynyt Lammille ja Kalvolalle. Kriisikunnan kriteereiksi on veroprosentin ja lainamäärän lisäksi nostettu kattamattomien alijäämien määrä taseessa. Kunta ei voi mennä konkurssiin, mutta ajautuu ministeriön holhoukseen, jos alijäämää kertyy kahtena vuotena peräkkäin - ensimmäisenä yli 500 euroa per asukas ja toisena 1000 euroa.

Hämeen Sanomien juttu tänään ei kertonut, kuinka paljon Hattulalla on vanhoja ylijäämiä puskurina, joten sillä on turha spekuloida. Todennäköisesti niitä on kuitenkin kertynyt hyvin.

Oli miten oli, Hattulassa on edessä vähintään yhtä kovat talkoot kuin Hämeenlinnassakin. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään Hattula pystyy jatkamaan miinusmerkkisten vuosikatteiden merkeissä ja pitämään veroprosenttia keinotekoisesti alhaalla. Onko omaisuutta myytäväksi enää (lämpöyhtiö meni viime vuonna, eikä siitä saadut rahat riittäneet kattamaan kuin puolet tehdyistä investoinneista)? Olivatko Onnisen elinkeinoinvestoinnit sittenkin liian iso kakku haukattavaksi pienen kunnan voimavaroille?

Näitä kysymyksiä varmaan joutuvat pähkäilemään - ja vielä paljon perinpohjaisemmin - Hattulan päättäjät kuin me ”kateelliset” naapurikuntalaiset.

Seudun talouskuntokilpailun ylivoimaiseksi voittajaksi näyttääkin päätyvän ex-kotikuntani Janakkkala. Onko Janakkala sittenkin ihanteellisen kokoinen kunta palvelujen tuottamiseksi, kuten useat sikäläiset ovat hehkuttaneet? Jää nähtäväksi. Viime vuoden tulos oli hieno, vaikka jätetään pois omaisuuden myynnit. Tälle vuodelle tehtiin kuitenkin muuttovoiton vaatima todella kova virkapaketti, veroprosentti on jo valmiiksi ylhäällä ja velkaantuminen etenee kovaa vauhtia…

Kuinka kauan Janakkalassa (tai muuallakaan Suomessa) halutaan esimerkiksi maksaa vielä opiskeluihin liittyviä harjoitteluja tekeville lääkäreille 6000 euron kuukausipalkkaa? Saako lääkäreitä kohta enää millään hinnalla pieniin terveyskeskuksiin? Kaupungin- ja kunnanjohtajien palkkoja kritisoidaan, mutta kuinka kauan ihmisten oikeustajuun mahtuu se, että perustyötä terveyskeskuksissa tekeville kandeille ja eurolääkäreille maksetaan ensimmäisestä työstään yhtä paljon liksaa kuin koko organisaatiota johtavalle kunnanjohtajalle.

No, johtajien arvostus ei ole tässä maassa ollut koskaan kovin korkealla… Siksi hyviä sellaisia onkin varmaan niin vaikea löytää.

Tulihan nyt puhistua, vaikka sivuraiteille menikin.

Tänään sitten julkaistiin Hämeenlinnan ja siihen liittyneiden kuntien tilinpäätökset. Kaupunginhallituksen pöydän ääressä istuvat ovat saaneet jo ennakkotietoja, ja eilen luettavakseen myös kaikki pumaskat. Tylyä shittiä, jos sallitaan ilmaisu.

Vuonna 2008 talouskuri hukkui liitoshuumassa oikeastaan kaikilta muilta kunnilta paitsi Tuulokselta. Elvistelemistä ei ole kanta-Hämeenlinnallakaan, mutta toivottavasti näiden tietojen pohjalta selviää myös liitoskuntien asukkaille, miksi liitokset olivat välttämättömiä. Luvut eivät nimittäin peilaa pelkästään viime vuotta. Etenkin Lammin tilanne oli lähes katastrofaalinen. Kulurakenteella ja tehdyillä huonoilla päätöksillä kunnan taloutta ei olisi pystytty järjellisillä keinoilla tasapainottamaan tulevina vuosina. Kunnan taloussuunnitelman tasapainottaminen pohjautui sekä epärealistisiin odotuksiin että veronkorotuksiin entisestään 19,5:stä.

Nyt sitten kun kaikkien kuntien tulot veropohjan muodossa romahtavat kuluvana ja varsinkin ensi vuonna, Lammi olisi ollut käytännössä selvitystilassa. Lammilaiset ovat ymmärrettävästikin katkeria siitä, että kokevat palvelutasonsa joiltain osin heikentyvän kuntaliitoksen myötä. Jokainen tilinpäätökseen tutustuva kuitenkin ymmärtänee, että palvelutaso olisi romahtanut täysin ilman liitosta.

Kysymyksiä tulee myös muilta kaupunkilaisilta, niin uusilta kuin vanhoilta, miksi palvelutason harmonisoinnit täytyy tehdä heikoimpaan tasoon, tai ainakin lähelle. Siihen on varsin yksinkertainen syy. Me olemme eläneet holtittomasti yli varojemme. Me olemme pahassa kusessa. Sen takia.

On realiteetti, että menot täytyy jollain tavalla sopeuttaa tuloihin. Pellossa eläminen olisi voinut kenties jatkua, jos talouskehitys olisi jatkunut samanlaisena kuin viime vuosina, mutta tuskin sittenkään. Onneksi nyt on resursseja sentään korottaa veroja, ottaa lainaa ja harteita sopeutua ilman äkkinäisiä paniikkiratkaisuja.

Ja kyllä, kuulen korvissani, kuinka tämäntyyppiseen puheenvuoroon ”kansa” suhtautuu. Kaikki rahat on hassattu HPK:lle, rantapaviljonkeihin, tosi-tv:seen ja herrojen huveihin. Mutta kun ei ole. Alijäämät tulevat puoleksi (asukaslukuihin nähden ylivoimaisessa suhteessa) liittyvistä kunnista, joissa ei ole tehty perinteisesti kuin niitä ”hyviä asioita”, ja kantakaupunginkin osalta ylivoimaisesti suurimmalta osalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuoltoon tehtyjen hervottomien 7 miljoonan budjettilisäysten osalta. Jäähalli-investoinnit yms. eivät näy näissä luvuissa vielä sentilläkään.

Myös valtuuston vaikutusmahdollisuuksia on tivattu. Valtuusto pääsee priorisoimaan ja linjaamaan ihan pikapuoliin. Itse olen aistinut jo käytetyistä puheenvuoroista ja keskusteluista sellaista, että kulujen karsimisen ja toliminnan tehostamisen tarve on ymmärretty. Kuitenkin halutaan pitää painopistealueita, eikä käyttää puhdasta juustohöylää.

Tuo painopistealue olisi lapset ja nuoret, koulut ja päiväkodit.

Meinasin kakoa aamukahvit rinnuksille, kun lueskelin aamun lehden pääuutista sairaalanmäen kulukehityksestä. Sellainen, joka ei näihin numeroihin ei ole hirveästi perehtynyt, saattoi tietenkin ajatella, että ”Hmm, kulut ovat nousseet neljänneksen, onpas paljon..”, mutta meikäläinen meinasi tukehtua siihen, että onpas vähän helevetin vähän!

Omissa käppyröissäni kun sama kulukehitys samalla aikavälillä on merkitty 60 prosentiksi. Mysteeri alkoi selvitä, kun soitin shp:n talousjohtajalle Seppo Karhulle. Sairaala käyttää deflatoituja lukuja. Se on sikäli hämäävää, että kun näistä asioista yleensä puhutaan, KUKAAN MUU EI KÄYTÄ DEFLATOITUJA LUKUJA.

Eli kun puhutaan kaupungin menokasvusta, lasketaan suoraan, että viime vuonna käytettiin 100 miljoonaa, tänä vuonna käytetään 120 miljoonaa = kasvu 20 prosenttia. Tämä ei tietenkään ole lainkaan verrannollista sairaalan lukuihin, joissa on rahan arvon muutos laskettu pois.

Rupesin miettimään, että näin helppoa on loppujen lopuksi toimittajia uunottaa… No, tuskin Seppo Karhu sitä tahallaan teki. On tämä kuitenkin taas osoitus siitä, että shp ja muu yhteiskunta puhuvat täysin eri kieltä - ja jopa lukuja.

Avauduin tästä myös tuonne keskustelupalstan puolelle, jossa intouduin miettimään myös talouskurimuksen ja lääketieteellisen kehityksen vääjäämätöntä törmäystä, kas näin:

”Eli sairaalan toimintakulut olivat vuonna 2002 n. 100 miljoonaa euroa ja viime vuonna n. 160 miljoonaa. Lisäksi Hämeenlinnan osalta voi sanoa, että samalla aikavälillä kaupungin maksuosuus sairaanhoitopiirille on kasvanut reaalisestikin (siis deflatoituna) 36,7 prosenttia, ei 27 prosenttia, jonka talousjohtaja ilmoitti koko shp:n luvuksi…Numeroilla pystyy kikkailemaan vaikka miten, mutta kääntelee niitä miten päin tahansa, erikoissairaanhoidossa menokasvu on mielettömän paljon kovempaa kuin millään muulla julkisen palvelun sektorilla (esim. koulut, vanhustenhuolto, ennaltaehkäisy). Se johtuu tietenkin monista asioista, joista ei vähäisimpänä talousjohtajankin mainitsema lääketieteen huima kehitys ja ns. medikalisaatio.

Sairaanhoitopiirin toimintaan ja kulttuuriin perehtyminen etenee muuten ihan hyvin, kiitos kysymästä. Ekat palaverit on pidetty, ja torstaina on tapaaminen shp:n johtajan kanssa. Tänään myös eräs varsin huumorintajuinen ja mukava lääkäri soitteli ja juttelimme pitkään. Hän muun muassa kertoi, että arameankielellä Iisakki tarkoittaa ”Hän nauraa”. Sitä ei kuulemma lehtijuttujen perusteella aina usko, kun ne ovat niin vakavia

Uskon, että tulen ihan hyvin toimeen lääkärienkin kanssa, kunhan päästään nokikkain. Tietty näkemysero yhteiskunnan tilasta jä lääkärien roolista siinä meillä kuitenkin saattaa olla, heh.

Niin kaameaa kuin se onkin, koulusurmiin alkaa pikku hiljaa tottua ja turtua. Ehkä se johtuu siitä, että tämä ei tapahtunut niin lähellä. Tosin Winnenden muistuttaa monin tavoin vaikkapa Hämeenlinnaa. Tai ehkä jopa hieman parannettua versiota. Keskiaikainen pikkukaupunki, jossa on linna, paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, työttömyysprosentti alle keskiarvon (alle 5!). Surullisenkuuluisaksi tulleessa Albertvilles-koulussa oli lisäksi tehty pitkään uraauurtavaa työtä koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Mistä siis etsiä tällä kertaa selityksiä mielettömälle teolle?

Itse olen jokseenkin vakuuttunut, että jokainen massamurha poikii lisää vastaavia tekoja. Kyse on jo pikkuhiljaa uudesta nuorisomuodista, trendistä tai ”fadista”. Fad on termi, jolla tarkoitetaan muotia tai villitystä, joka on erittäin suosittu pienen joukon piirissä tietyn aikaa.

Netissä on syntynyt lukuisia koulusurmaajia ihannoivia yhteisöjä, jotka tietenkin innostavat osaltaan järjettömiin tekoihin ja lisäävät osaltaan ryhmäkoheesiota. Turhanaikaista silti on hakea selitystä teoille pelkästään internetin pahuudesta. Tai väkivaltaisista videopeleistä. Tai hevimusiikista. Tai huumeista. Tai pornosta. Tai koulukiusaamisesta. Tai löysästä asekontrollista. Tai mistä nyt ikinä.

Ei maailma ole niin yksinkertainen, että tällaisille teoille voitaisiin osoittaa suorat syylliset ja terminoida ongelma jollain pääministerin tai hallituksen toimenpiteellä. Toki nettiin pitää saada kontrollia, aselakeja tiukemmaksi, estää koulukiusaus jne. (mutta ei nyt sentään kieltää eri musiikkilajeja - se on kuitenkin niiiiii-n 80-luvun USA:n raamattuvyöhykkeellistä).

Kyse on kokonaisvaltaisuudesta. Nuoriso kuvastaa maailmamme pahoinvointia. Äärikapitalistit ovat tehneet maailmasta ahneuden ja itsekkyyden tyyssijan, jossa heikommille ei vain ole enää tilaa. Ihmisen luontainen ahneus on tehokas polttoaine, mutta se pitää valjastaa oikein. Haukkukaa naiviksi, yksinkertaiseksi, historiaan jämähtäneeksi, punikiksi tai ihan miksi vaan, mutta uskon edelleen vakaasti, että ns. pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut ihmiskunnan historian paras yritys rakentaa kestävää hyvinvointia. Suomessakin me pärjättiin ihan mukavasti, vaikka maassa on periaatteessa aina ollut oikeistoenemmistö - porvaritkin kun sisäistivät sosialidemokratian hyödyt aikanaan ihan kivasti.

Mutta vituralleenhan se meni. Ei riittänyt paukut pienellä Pohjolan porukalla tämän pidemmälle maailman tyrskyissä.

Tai ehkäpä maailmantalouden romahduksesta alkaa uusi nousu. Palataan taas perusasioihin, Back to Basics. Jokaiselle perustoimeentulo, ei kenellekään kohtuuttomia palkkoja tai etuisuuksia - ei yritysjohtajille, ei poliitikoille, ei lääkäreille, ei edes Finnairin lentäjille. Yhteiskunnan ihannemalliksi valitaan globaalisti 1980-luvun Ruotsi.

Näkis vaan.