NUIJAMIES

Olin eilen Jyväskylässä kuulemassa paikallisilta kunnallispampuilta sikäläiseen kuntaliitokseen ja kuntaliitossopimuksiin liittyvistä ongelmakohdista - ja samalla tietysti katsottiin JypHT:n ja HPK:n välinen konttaus. Jyppikään ei siis häikäissyt, mutta Kerhon peli oli ihan uskomatonta kuraa… Ei tarvitse olla johtava kiekkoanalyytikko arvioidakseen, ettei kumpikaan näistä ”pikkuseuroista” todennäköisesti taistele tällä kaudella mestaruudesta.

Kyselin kaupunginjohtaja Markku Anderssonilta, minkälainen kiekko-oppositio Jyväskylässä on. Rempattiinhan sielläkin viime vuonna jäähalli moderniin kuntoon kaupungin rahoilla ja kunnallispolitiikassa vaikuttaa kiekkoihmisiä veskari Sinuhe Wallinheimosta lähtien. Andersson, joka aikaisemmin johti SaiPan kotikaupunkia Lappeenrantaa, kuvasi asetelman tismalleen samanlaiseksi kuin se on Hämeenlinnassa, Lappeenrannassa ja kaikissa muissakin Suomen SM-liigapaikkakunnilla kenties Helsinkiä lukuun ottamatta (siellä jääkiekko hukkuu ilmeisesti kaiken muun sirkushuvin sekaan).

Oppositio on siis vahva tai ainakin erittäin kovaääninen, ja argumentoinnille on tyypillistä viittaukset muiden lajien sorsimiseen, syytökset hyvä-veli-politiikasta sekä erilaisista epärehellisistä rahoituksen muodoista, ”piilotuesta”. Meillä Hämeenlinnassa olen kuullut kymmenittäin erilaisia, varsin mielikuvituksekkaitakin teorioita, kuinka kaupungin rahaa valuu HPK:lle. Esimerkiksi kuulemma omaishoidontuestakin lohkaistaan kymmenykset Kerholle. Miten temppu sitten tehdään kaikkien jääkiekkovastaisten luottamushenkilöiden, tilinpidon ja tilintarkastajien ohitse, sitä ei vielä kukaan ole osannut minulle selittää, enkä ole mitään todisteita löytänyt aktiivisesta etsinnästä huolimatta.

Alituiseen törmää myös syytöksiin, että eri tukimuotojen summia pimitetään talousarviossa valtuutetuilta ja kaupunkilaisilta. Tosiasiassa kaikki luvut löytyvät kaupungin budjetista, tosin eri momenttien alle jakautuen. Näitä lukuja on pyritty avaamaan valtuutetuille syksyn mittaan infotilaisuudessa ja kyselytunnilla, sillä säästöjä haettaessa elämänlaatupalvelut ovat luonnollisesti erityisen huomion kohteena.

Yritän nyt tähän alle koota eri tukimuotoja ja lukuja sekä jääkiekon että vertailun vuoksi jalkapallon osalta, ovathan ne kaksi suurinta lajiamme, ainakin toistaiseksi. Jutusta voi tulla vähän pitkä, koittakaa jaksaa.

Ensinnäkin tukea tulee vuotuisiin harrastuspaikkojen ylläpitokustannuksiin. Tässä laskelmassa on käytetty parin vuoden takaisia käyttökuluja, jotka ovat kasvaneet vain palkkakulujen yms. indeksitarkastuksen verran, suhteet ovat edelleen samat. Ja mukana on vain ainoastaan nykyisin Liikuntahallit Oy:n hallinnoimien paikkojen kulut, ei puisto- ja pienkenttiä tai ulkojäitä ollenkaan. Kaurialan kentän osalta on laskettu 50 prosenttia jalkapallon osuudeksi ja toinen puoli lasketaan yleisurheilulle.

Jäähallituki on yhteensä 425 000 €, josta lasketaan -15 prosenttia taitoluistelun osuudeksi. Yhteensä 361 250 €.

Jalkapallon tuki jakautuu Pullerihallin tukeen 160 000 €, Pullerin kenttiin kesäisin 98 000 € ja Kaurialaan (198 000 € : 2 =) 99 000 €, yhteensä 357 000 €.

Vuotuisten käyttökulujen suhteen lajit menevät siis lähes yksi yhteen. Tämä selittyy lähinnä sillä, että jääkiekon harrastajat maksavat harrastuspaikkojensa oikeista kuluista n. 50 prosenttia. Jalkapallon osalta käyttäjien kattama osa Kaurialan ja Pullerin ulkokenttien osalta jää marginaaliseksi, hallissa n 30 prosenttiin. Eli jääkiekkoilijat maksavat harrastuksestaan, futaajille paikat tarjotaan huomattavasti huokeammin.

Sitten on vuokratuet seuroille. HPK maksaa toimistotiloistaan vuokraa 1136 € kuukaudessa, joka on lähellä markkinahintaa. Kuntosalista 500 € kuukaudessa. Junnukiekko maksaa varustepörssistään 210 €/kuukausi, joka on erittäin huokea hinta. HPK:n Kerhoravintolan vuokra on 3200 € kuukaudessa, mikä on markkinahinta.

Jalkapallossa HJS maksaa Pullerihallin toimistostaan 150 €, FC Hämeenlinna maksaa koko Matinsaunasta 672 € kuukaudessa, mikä on luokiteltavissa lähes ilmaiseksi sen kokoisesta talosta. Samoin huokea on stadionin vuokra (muutamia satoja euroja) ottelutapahtumiin, kun taas Patria-areenan käyttö maksaa HPK:lle parhaimmillaan playoffseissa 7000 euroa per peli.

Vuokratuen osalta jalkapallo voittaa siis selvästi, jos verrataan vuokran osuutta tilojen markkinahinnasta.

Sitten tulevat seuratoiminnan tuet, jotka jaetaan liikuntatoimen laatiman pisteytysjärjestelmän mukaan. Pisteitä tulee harrastajamäärästä, tapahtumista, koulutuksesta, valmentajamäärästä yms. attribuuteista. Yleisesti kriteerejä on käsittääkseni pidetty seuroissa tasapuolisina. Muistaakseni viime vuonna HPK junnujääkiekko sai seuratukea n. 21 000 euroa, HJS reilun 10 000 euroa. Aikuisten toimintaan seuratukea ei makseta.

Lisäksi kaupunki harrastaa markkinointiyhteistyötä SM-tason seurojen kanssa eli jalkapallo ei ole saanut yhteistyösopimusta liigasta tippumisen jälkeen. Tätä on kompensoitu tänä vuonna esim. otteluisännyyden ostamisella. HPK:n sopimuksen arvo on n. 45 000 €, naisten lentopallon n. 20 000 euroa, salibandyn hieman vähemmän ja uppopallon jne. luokkaa maapähkinöitä. Sopimusten suuruutta tarkastellaan mittareina menestys, lajin merkittävyys ja kansallinen näkyvyys.

Sitten viimeisenä tulevat pääomakustannukset eli lainanlyhennykset. Jääkiekon osalta remonttivelkaa lyhennetään 400 000 (plus korot, määrä ei vielä selvillä) euroa vuodessa. Pullerihallin lyhennys on 120 000 euroa (plus korot, vaihtelee niin ikään). Lyhennykset eivät kuitenkaan kerro sijoitetun pääoman arvoa.

Rakennusten arvoa on aika vaikea lähteä laskemaan vuosia niiden rakentamisen jälkeen. Karkeasti voisi arvioida, että jäähallien yhteisarvo on n. 20 milj., Pullerihalli 3-4 milj. ja Kaurialan stadionista tai Pullerin kentistä en uskalla sanoa mitään.

Pääomia on joka tapauksessa kiinni jääkiekossa ehkä puolet enemmän kuin jalkapallossa.

Summa summarum, näkisin että jalkapallo on vastoin ”yleisönosastokäsitystä” Hämeenlinnassa erittäin hyvin resursoitu tasoonsa nähden. Toki on jääkiekkollakin upeat harrastuspaikat. Lajien välillä on kuitenkin kärjistettynä se ero, että HPK on lajissaan Euroopan 40 parhaan seuran joukossa ja peleissä käy säännöllisesti vajaat 4000 ihmistä, FC Hämeenlinna saattaa yltää jalkapallossa Euroopan 4000 parhaan joukkoon, ja peleissä käy reilut 400 ihmistä. Juniorityön osalta jalkapallolla on nykyään jo hieman enemmän harrastajia, mutta toiminnan laadussa ja tasossa jääkiekko pesee jalkapallon vielä selvästi.

Itse pidän jalkapallosta lajina enemmän kuin jääkiekosta, mutta em. seikat on rehellisyyden nimissä otettava huomioon arvioitaessa näiden kahden lajin välisiä suhteita. Samantyyppistä arviointia olisi hyvä suorittaa myös muiden lajien osalta ja erityisesti akselilla kulttuuri versus urheilu. Katsotaan, jos olisi energiaa palata näihin aiheisiin myöhemmin… Yllä olevia lukuja saa mielellään kommentoida ja arvioida, jos näkee niissä jotain epäselvää. Tarkistetaan ja korjataan sitten vielä tarpeen mukaan.

Hämeenlinna on totta tosiaan puistojen kaupunki, varsinkin leikkipuistojen. Kantakaupungissa on Hämeen Sanomien jutun mukaan 85 leikkipuistoa. Puistojen rakennusinnosta pääsevät osaksi näköjään myös liitoskuntien alueet: pari viikkoa sitten lehdessä oli pikku-uutinen, jossa kerrottiin, että nyt rakennetaan puisto myös Renkoon - mikä on kuulemma uuden kaupunginosan ensimmäinen.

Leikkipuistot ovat ilmeisesti nyt pop, myös Suhosen Jani käsitteli asiaa omalta osaltaan alanurkassaan. Itse olen tehnyt jokseenkin aktiivista tuttavuutta leikkipuistoihin kesäkuun alusta alkaen.

Luulenpa, että tässä maassa tyhjien leikkipuistojen määrälle vetää vertoja ainoastaan autioiden yleisurheilukenttien luku.

Aivan ihanaa, että lapset otetaan nykyään näin hienosti huomioon, mutta kenties liika on aina liikaa? Kun lähdin tutkiskelemaan tyttäreni kanssa asuinalueemme ympäristöä Kankaantakana, leikkipuisto paljastui melkein joka kulman takaa: karkeasti ottaen 250 metrin säteellä kotipihastamme on viisi (5) leikkipuistoa (oma piha, Kimalaisenpuisto, Siwan viereinen, Kankaantaan koulun piha, päiväkodin piha). Lehtijutun ja Maria Lassila-Merisalon blogin innoittamana löysimme Karhunlukontien päästä, noin 400 metrin etäisyydeltä kuudennen. Seitsemäs on rakentumassa rajanaapuriimme nousevaan rivitalokompleksiin.

Siis, jumalauta, kohta seitsemän leikkipuistoa alle puolen kilometrin säteellä. Ja tuntuu siltä, että meidän Iltan lisäksi ei koskaan ketään muuta lasta ensimmäisessäkään. Tai no, Siwan viereisessä leikkipuistossa olen havainnut joskus mopopoikia salatupakilla ja bissellä. Ja toki Kankaantaan päiväkodin puistossa on lapsia, koska heidät sinne varmaan pakotetaan taas, kun päiväkoti on kesälomien jälkeen auki.

Päivittelin asiaa jo feisbuukissa taannoin, ja kaverini kehotti pohtimaan, että kannattaisiko yhteiskunnan käyttää rahansa johonkin, jota ihmiset käyttäisivät?

Näkisin kuitenkin, että mielipideilmasto ainakin yleisönosasto-nettifoorumitasolla on kuitenkin täysin päinvastainen: enpä usko, että tullaan jatkossakaan näkemään päivittelyjä tyhjistä leikkipuistoista. Kritiikki kohdistuu yksinomaan lähes 100 prosentin (iltatunteina) täyttöasteella pyöriviin jää- ja palloiluhalleihin, joiden käyttäjien pitäisi vaihtaa harrastuksensa suunnistukseen, marjanpoimintaan ja puihin kiipeilyyn, kuten kaikkien kunnon ihmisten.

Älkää ymmärtäkö väärin, en vastusta leikkipuistoja, vaan olen niiden suurkuluttaja. Ei meidän tyttö kuitenkaan kai seitsemää tarvitse omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä. Sen sijaan kavereita se niihin puistoihin voisi kaivatakin.

No, eiväthän leikkipuistot ole niin kalliita (ehkä 20 000-30 000 euroa tsipale vehkeineen kaikkineen) verrattuna miljoonien urheiluhalleihin. En kuitenkaan oikein ymmärrä missä ovat yleisönosastoista ne tuhannet ja tuhannet ihmiset, jotka kansoittavat jalkapallo- ja jääkiekkokenttiä kaikkina mahdollisina päivän tunteina… Tai ehkä he sitten vaikuttavat äänestämällä vaaleissa, eivät palstojen kautta.

Joka tapauksessa, jos on kaupungissa vahva jääkiekkomafia, niin on myös puistomafia - teatteri- ja kulttuurimafiasta puhumattakaan. Mutta se lienee sitten toisen postin aihe.

Moottoriradasta inttäminen alkaa kyllästyttää ihan tosissaan, ainakin minua. Tuntuu siltä, että Ahveniston ystäviltä on lähtenyt mopo (tai fillari varmaan ennemmin) ihan totaalisesti käsistä. Laadin vielä viimeisen kerran vastineen Sinikka Patanalle, joka tivasi vastauksia kysymyksiinsä viime perjantain Viikkouutisissa. Ilmeisesti hän on tivannut niitä jossain aiemminkin, mutta on mennyt ohi. Noita kirjoituksia on ollut niin penteleesti. Viime Viikkouutisissakaan ei muita aiheita juurikaan enää edes ollut

Plänttään nyt tähän sen vastineen, jos vaikka joku haluaisi aiheesta keskustella. En tosin taida enää vastata kommentteihinkaan…

Vastaan uudestaan Ahvenistosta (ties monennenko kerran)

Ahveniston ystävä Sinikka Patana pyysi (VU 6.3.) jälleen vastauksia kysymyksiinsä, jotka ovat suurelta osin jo julkisuudessa ja eri yhteyksissä käsitelty lähes puhki. Vastauksia haluttiin ainakin rataoperaattorilta, kaupungilta ja matkailuyrittäjiltä. Vähän luulen, että muut osapuolet eivät enää jaksa Patanan ja muiden Ahveniston Ystävien kanssa julkista kirjeenvaihtoa asiasta käydä, mutta vastaan nyt kysymyspatteriin omalta ja kaupungin osalta – koska muutenhan olemme salailevia epädemokraattisia olmeja, jotka ovat avoimuuden suhteen kivikaudella…

Veronmaksajat eivät kustanna moottoriradan yritystoimintaa euron pyörylääkään, vaan päinvastoin yrittäjä maksaa radan käytöstä vuokraa 30 000 euroa kesästä ja kaikki siihen liittyvät käyttökustannukset. Rataoperaattori on myös sitoutunut parantamaan olosuhteita omalla kustannuksellaan noin 10 000 eurolla vuodessa.

Kaupungilla ei ole mitään suunnitelmia tai aikomuksia osallistua uusiin ratainvestointeihin tässä taloustilanteessa, vaan mahdolliset katsomorakennelmat tulee lähtökohtaisesti rahoittaa yksityisin varoin. Esitteetkin on rataoperaattori painattanut täysin omalla kustannuksellaan.

Radan ympäristöluvan hakeminen maksaa kaupungille 2000 euroa ja melumittausten kustannukset ovat noin 10 000 euroa. Luvan tarkistamista haetaan 10 vuodeksi. Nähdäkseni parhaat mahdolliset melumittaukset on kuitenkin teetetty juuri radan melusta kärsivien etua silmällä pitäen.

Hämeen matkailu on arvioinut pari vuotta sitten radan tuovan Hämeenlinnaan noin 5 miljoonaa euroa ulkopuolista rahaa. Kyse ei siis ole missään vaiheessa ollut minun omasta arviostani. Allekirjoittaneella kun ei ole ammatillista pätevyyttä antaa moisia.

Selvitysten mukaan matkailupotti kertyy nimenomaan pelkistä radan käyttäjistä ja kävijöistä. Moottoriradalla vierailevat ovat erittäin leimallisesti väkeä, jotka tulevat Hämeenlinnaan ainoastaan moottoriradan vuoksi. He eivät tulisi tänne muuten ympäri Pohjois-Euroopan vieraillakseen kaupungin museoissa ja ulkoilureiteillä. Lisää tietoa laskentaperusteista kannattaa tiedustella Hämeen matkailusta tai alan ammattilaisilta.

Kaikkiin näihin kysymyksiin Sinikka Patana olisi saanut helposti vastaukset kysymällä asioista virkamiehiltä esimerkiksi Raatihuoneella järjestetyssä yleisötilaisuudessa, soittamalla tai lähettämällä sähköpostia. Itse olen käynyt useaan otteeseen sähköpostikirjeenvaihtoa yhdistysten jäsenten kanssa, kirjoittanut lukuisia kertoja aiheesta yleisönosastoon ja antanut vähintään toistakymmentä haastattelua eri medioihin. Silti kuulen eri yhteyksissä syytöksiä salailusta, vaikenemisesta, kähminnästä ja epädemokraattisesta toiminnasta. Mediakin on puolueellinen, vaikka radan vastustajien kirjoituksia julkaistaan lähes jokaisen lehden jokaisen numeron yleisönosastossa, ja toimituksien jutuissa on käytetty palstametreittäin tilaa yksityiskohtaiseen raportointiin aina radan viitasammakoiden elinolosuhteita myöden.

Eikö Ahveniston ystäville riitä mikään?

Minä en ainakaan halua käyttää aikaani tällä erää enää enempää tähän aiheeseen ja hedelmättömään inttämiseen, kun muutakin mietittävää on. Osa radan vastustajista ei näytä pystyvän sulattamaan erilaisia mielipiteitä ja täysin normaalia demokraattista prosessia, mikä on tietysti sääli. En tosin tiedä, kykenevätkö siihen jotkut radan puolustajatkaan.
Asiaan palaan sitten, kun se normaalin valmistelun ja kuulemisten jälkeen etenee päätettäväksi luottamuselimiin.

Jos se ei tyydytä, niin ottakaa yhteyttä vaikka YK:n yleiskokoukseen.

Iisakki Kiemunki
valtuuston pj. (sd.)
Hämeenlinna