Missä on SDP:n kaivospolitiikka?

Alla oleva kolumni on julkaistu alunperin Demokraatissa 15.4.2015. Yhtä hyvin voi kysyä, missä on Suomen kaivospolitiikka? Yhdenkään ison puolueen vaaliohjelmasta en löytänyt mainintaa kaivoksista. Puolueet nukkuvat ja pelkäävät ottaa kantaa, koska Talvivaaran takia aihe on liian kuuma…

Yritin etsiä SDP:n linjaa kaivannaisteollisuuteen googlettamalla ja vaaliohjelmasta. Netistä löytyi ainoastaan yksittäisiä kannanottoja Talvivaaraa ja Soklin fosfaattikaivoksen liikenneratkaisuja koskien. Vaaliohjelmassa kaivoksia ei mainita sanallakaan.

Puheenjohtaja Antti Rinne on aivan oikein painottanut uusien vientialojen avaamista ja keskittymistä etenkin ympäristöteknologiaan. Ex-puheenjohtaja Paavo Lipponen on upeasti korostanut arktisen alueen ja osaamisen mahdollisuuksia Suomelle. Tuli vain mieleen, että ovatko Suomen malmivarat Talvivaaran katastrofin myötä jo kokonaan unohdettu tulevaisuuden kasvun ja työn sampoina?

Ymmärrän, että asia saattaa olla kiusallinen, mutta kannanottoja puolueen puhuvilta päiltä ei ole vaalien kuulunut edes Talvivaaran todella kyseenalaisilta vaikuttavista omistusjärjestelyistä. Nikkelikaivoksesta on tulossa malliesimerkki uusliberalistisesta ”voitot yksityistetään, tappiot sosialisoidaan” -ajattelusta.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) taitoihin luotetaan onnistuneen telakkamanööverin jäljiltä ilmeisesti niin kovasti, ettei valtion vastuulle romahtaneen kaivoksen lahjoittamista veroparatiisista operoivalle pääomasijoittajalle Audleylle kyseenalaisteta lainkaan.  Ymmärrän, ettei kokoomuksessa haluta pohtia valtio-omisteista kaivostoimintaa ideologisista syistä, mutta koetaanko asia myös SDP:ssä mahdottomaksi?

Nyt suunnitellaan kuitenkin ratkaisua, jossa valtiolle jää vastuu ympäristöongelmista, mutta mahdolliset, jopa todennäköiset voitot kulkeutuvat 85-prosenttisesti Guernseyn saarelle. Talvivaaraan on sijoitettu miljarditolkulla yksityistä ja julkista rahaa. Ilmaiseksi sitä ei ole yksinkertaisesti järkevää lahjoittaa kenellekään, vaikka uusi omistaja lupaisikin pari sataa miljoonaa omaa rahaansa kaivokseen laittaa .

Kaivostoiminta, jos mikä, olisi luontevaa järjestää Suomessa valtio-omisteisesti: ympäristöriskit ja tarvittavat pääomat ovat valtavia. Kvartaaliajattelun pitäisi kattaa kolmen kuukauden sijasta 25 vuotta.

Valtionyhtiöiden viime vuosikymmenien yksityistämisvimma ei ole millään mittarilla osoittautunut onnistuneeksi politiikaksi, kun kummasti taas valtioenemmistöiset Fortum ja Neste Oil ovat kaupallisella menestyksellään Suomen johtavia yrityksiä. Ehkä se yksityinen pääoma ei kuitenkaan aina tiedä parhaiten? Ruotsissa sataprosenttisesti valtion omistama kaivosyhtiö LKAB tuottaa viiden miljardin euron voitot veronmaksajille vuosittain ja työllistää Lounasvaara-Kiirunan alueella tuhansia ihmisiä. Kukaan ei koe valtion omistusta ongelmaksi.

Karmein esimerkki yksityistämispolitiikan epäonnistumisesta lienee porvarihallituksen junailema Kemira Growhow’n lahjoitus norjalaiselle Yaralle, joka nyt arpoo Soklin fosfaattikaivoksen perustamisen kanssa. Valtio suunnittelee Sokliin tieratkaisuja vastaavalla summalla, mikä yrityksen myynnistä aikanaan saatiin. Kauppasumman Yara on tienannut jo moninkertaisesti korottamalla välittömästi kaupan jälkeen fosfaattipohjaisten lannoitteiden hintaa neljänneksellä. Fosforin maailmanmarkkinahinta on jopa viisinkertaistunut sitten kauppojen. Käytännössä Growhow’n myynti johti ulkomaiseen yksityiseen monopoliin lannoiteteollisuudessa, mikä lienee markkinataloudenkin oppien mukaan vähiten toivottava vaihtoehto.

Jos Yara päättää perustaa uuden kaivoksensa Soklin sijasta Kanadaan, Savukosken malmiot pitäisi kansallistaa. Niin vanhoilliselta kuin se kuulostaakin. Kyse on kuitenkin kymmenien miljardien arvoisesta kansallisomaisuudesta.

Suomi taitaa olla viimeinen kehittynyt teollisuusmaa, joka kaivospolitiikassaan toimii kuin afrikkalaiset kehitysmaat menneisyydessä. Luovutamme valtaukset ilmaiseksi ulkomaalaisille yhtiöille, joiden kunnioitus luontoamme kohtaan lienee kyseenalainen. Kaivosten valvontakin on lapsen kengissä, kuten Talvivaara osoitti.

Vaihtoehtona olisi siirtyä kaivospolitiikassa konsessioperiaatteeseen, jolloin malmivarat kuuluvat lähtökohtaisesti valtiolle ja niitä hyödynnetään itse tai vuokrataan yksityisille.

SDP:n pitäisi nostaa kaivosteollisuus Suomen kannalta strategisesti tärkeäksi kasvualaksi ja huolehtia samalla ympäristömme tulevaisuudesta. Kaivoslain uudistaminen tulisi kirjata myös hallitusohjelmaan.

Tai voisimme edes aloittaa puhumalla kaivospolitiikasta laajemmassa katsannossa kuin Talvivaara.

13 kommenttia artikkeliin “Missä on SDP:n kaivospolitiikka?”
  1. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Moro Iisakki!
    Nyt puhut poika asiaa kansallisomaisuudestamme.
    Aattelin laittaa tämän blogisi kehyksiin,
    muistoksi itsenäisestä ajattelusta.
    Kyllä se sinusta kitketään viimeistään Arkadiassa,
    -toverien toimesta.
    Riitta

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Iisakki!
    Meillä on kaivosteollisuus lyöty laimin koulutusta myöten. Meillä on vähintäänkin riittävästi paperi- ja selluinsinöörejä, mutta ei kaivosinsinöörejä. Kai mineraalien jalostamisprosesseissa on jotain kehitystä tapahtunut, ja voisi niitä ainakin tutkia.
    Outokumpu Oy oli valtio-omisteisena omien malmien hyödyntäjä, mutta nyt pörssiyhtiönä se ostaa raaka-aineensa.
    Kemira GrowHow meni pilkkahintaan norjalaisille, ja nyt Suomessa on Euroopan kalleimmat lannoitteet. Kilpailuvirasto ei puutu määräävään markkina-asemaan, koska kilpailu lannoitteissa periaatteessa olisi mahdollista. Sitä vain ei ole.
    Olen kanssasi samaa mieltä, että kaivostoiminta Suomessa pitäisi olla valtion hallinnassa. Kyseessä on ns. iso teollisuusala, ja Talvivaarasta huolimatta keskustelua aiheesta pitäisi jatkaa.
    Poikkitieteellistä ajattelua tarvitaan puolueiden välillä. T. Hessu K.

  3. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Moro Hessu!
    Katselin just tv1 vaalikeskustelun.
    Tiedät, mä noteeraan Sun mielipidettäsi,
    suomalaisten yhteishyvään ja heikompi-osaisten jeesaamiseen.
    Sensijaan toi teidän Sipilä huolestuttaa
    näillä lukuisilla, eipäs-juupas-kannanotoillaan.
    Tänäänkin hän oli sitä mieltä,
    että maata johdetaan kuin bisnes-yritystä.
    Ei se mene niin, galluppien mukaan vuodesta toiseen,
    Suomen kansa haluaa edelleen,
    jot hoidetaan ensisijaisesti yhteiskunnan perusvelvoitteet verovaroista.
    Tiedät mitä tarkoitan.
    Bisnes on oma lajinsa.
    Tietty sen byrokratiaa pitää purkaa, luoda tietyt toimintaedellytykset,
    mutta se muu bisnes riippuu yrittäjästä itsestään.
    Riitta

    • avatar Heikki Koskela sanoo:

      Moro Riitta!
      Sipilästä minun on todettava, että en tunne miestä sanoi Ketola Jeesusta.
      Kokomustilla viime kausi ei mennyt putkeen, joten jotain uutta tarvitaan. Toivottavasti Sipilä osaa koota tiimin, jossa sovitut asiat pitävät. Henkilökemiat oikeastaan ratkaisevat.
      No niin, taas karkasi ajatus Iisakin kaivosteollisuudesta hallituksen muodostamiseen.
      Ylihuomenna Verkatehtaalle. Jos tarjoat yhdet, voin esittää kannustuslaulun Marjatalle. T. Hessu K.

      • avatar riitta.nyqvist sanoo:

        Moro Hessu!
        Jos Sipilä, hän tarvitsisi Sun kaltaisen kokeneen diplomaatin avukseen
        hallitusta muodostettaessa,
        Laaninen ei ole ollut kaksinen neuvonantaja.
        En ole koskaan ollut Verkatehtaan valvojaisissa,
        enkä tee nytkään poikkeusta.
        Tarjoan Linnanpuistossa 8.5. Sulle, reilu pelimies,
        kotimaisen Olvin oluen.
        Huomenna Lahden torille keikalle,
        sitten ovat Taustapirun keikat kaput.
        On ollut mielenkiintoinen savotta ja lopputuloskin saattaa yllättää.
        Riitta

  4. avatar Lulu Ranne sanoo:

    Terve!

    Ruotsin suurin kaivosvaikuttaja, LKAB, LUOSSAVAARA (ei Länsivaara vaan Lohivaara) KIIRUNAVAARA AB, on Ruotsin ainoa valtiollinen kaivosyritys, joka aloitti toimintansa jo 1800-luvulla. Ruotsin päättäjät ovat todenneet, ettei kaivoksen valtionomistus olisi koskaan ollut mahdollinen, jos kaivostoiminta Kiiruna-Malmberget -alueella olisi alkanut myöhemmin. Samoin he ovat todenneet, ettei elintärkeää malmirataa Kiiruna – Narvik olisi saatu rakentaa nykyisten luonnonsuojelumääräysten tultua voimaan. (Ja onnittelevat itseään!)

    Kaikki muu Ruotsin kaivostoiminta on yksityistä, eikä nykypäivänä voida edes haaveilla sen valtiollistamisesta (Aaro, tj LKAB). Suuret kanadalaiset ja australialaiset yritykset ovat etupäässä olleet kiinnostuneita Ruotsin maaperän malmivarannoista, ja jotkut ovat jopa aloittaneet toiminnan Ruotsissa. Suomi ei siis ole ainoa kehittynyt teollisuusmaa, joka tarjoaa poikkeavan hyvät mahdollisuudet ulkolaisille yrityksiä tahkota voittoa.

    Varoittava esimerkki on Pajalan Northland Resources- kaivos (Kanada), joka toimi parisen vuotta. Sen konkurssi vuoden alussa on velkamäärältään vuosisadan suurin. Häviäjiä ovat paitsi suomalaiset ja ruotsalaiset yritykset, myös paikalliset asukkaat. Monet heistä ovat panneet siihen kaikki säästönsä ja enemmänkin. Heillä ei ole toivoakaan saada rahojaan takaisin. Ruotsissa puhutaankin ”kaivosseikkailuista rahastustarkoituksessa”. Kaivos on myös haastettu oikeuteen vakavista ympäristörikoksista.

    Ympäristön huomioiminen (tai huomiotta jättäminen) kaivostoiminnassa on maailmanlaajuisesti suurin alan ongelmista. Kaivos on usein toiminnassa vain muutamia vuosia, mutta sen jättämät jäljet esim. pohjaveteen näkyvät pitkään. Tuhojen ennakoimisen ja estämisen on Ruotsissa laskettu olevan kaivostoiminnan aloittamisen suurimpia kulueriä, ja koska bisnes on bisnestä, yritykset yrittävät sumuttaa viranomaisia minkä kerkiävät niin Ruotsissa kuin Suomessa.

    Kaivosalan koulutusta on viime vuosina aloitettu ja kehitetty monissakin oppilaitoksissa. Alempaa tutkintoa varten voi kouluttautua ammattioppilaitoksissa. Kaivosinsinöörejä (AMK) koulutetaan ainakin Kajaanissa, Rovaniemellä ja Kemissä. Paikkoja siis on ja nyt niitä aiotaan jopa vähentää. Koulutus on korkeatasoista ja ammattikorkeakoulujen koulutuksesta vastaavat opettajat ovat kaikki suorittaneet kaivosharjoittelun, jotkut Suomessa, toiset Ruotsissa (LAKB).

    Kaivosala luo runsaasti hyväpalkkaisia työpaikkoja, ja parhaassa tapauksessa sen vaikutukset ympäristökuntiin ovat erittäin positiivisia. Se voisi olla osa Suomenkin taloudellista nousua. Toisaalta kaivostoiminnan aloittaminen on äärettömän kallista, ja sen tuottavuus on täysin kiinni suhdanteista. Kuten kävi Pajalassa; toiminnan alkaessa malmin hinta oli huipussaan, eikä kenellekään vastuulliselle tullut mielenkään, että hinta voisi romahtaa 60 – 70% kahdessa vuodessa. Valtavat investointivelat tekivät tilanteen kohtalokkaaksi, eikä taloudellisista ongelmista kerrottu kuin päivää ennen konkurssia. Hintojen lasku on vaikuttanut myös LKAB:hen ja sen tulos on mennyt rajusti alaspäin.

    Pekka Perän toiminta ja osaamattomuus muistuttavat Pajalatapausta. Vapaavuori huomauttaakin, ettei Perä kertonut tilanteista koko totuutta. Ja kuka joutui ja joutuu maksumieheksi?

    Kaivostoiminta on yksi nykyisistä rahastusbisneksistä, siksi siihen pitää lähteä varoen mukaan, erityisesti jos/kun käytetään veronmaksajien rahoja. Ongelmat pitää ottaa realistisesti huomioon, ettei jouduta jälkeenpäin maksamaan vältettävissä olleista tyhmyyksistä. Ja kyseessä ovatkin sitten ihan erilaiset summat kuin homekoulujen korjauksissa.

    Lulu

  5. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Suomessa ei ole pääomia riittävästi kaivostoiminnan pyörittämiseen. Kiemunki esittää, että Kemira on lahjoitettu Yara:lle. Lienee tuohonkin aikaan olleen niin, ettei Kemira pystynyt kilpailemaan Yara:n kanssa.

    Suomen valtion ei tarvitse olla kaivosteollisuuden yksin toimija. Suomen valtion tulee luoda Eu-säännösten puitteissa oman maan lainsäädäntö kaivosteollisuudelle, joka luo pohjan ja ehdot kaivosteollisuudelle, ympäristö ym. huomioiden.

    Suomessa on yksityisissä käsissä toimivaa kaivosteollisuutta mm. kalkkikaivokset, miten ne toimisivat paremmin Suomen valtion hoitamina.

    Kiemunki kuvittelee maailman olevan paremman, jos valtio hoitaa metsät, kaivokset yleensä kaiken mikä on luonnonvaroista käytettävissä. Itänaapurissa on paljolti näyttöä siitä kuinka valtio on aikoinaan ja osin vieläkin luonnonvaroja ja ympäristöä hoitanut.

  6. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Sori Iisakki!

    Ei voittoa tällä kierroksella!

    Hartolassakin joku pöljä uskoi sun juttujas (en minä)… ajatella sait yhden äänen Hartolasta, liekö ollut joku sukulainen?

  7. avatar Jarmo Koponen sanoo:

    Kiemunki oli jo kerinnyt facessa mainitsemaan ettei aina voi voittaa. Minä tuohon tokaisemaan että ei yhtään voittoa vielä tähän asti. Kiemungin äänimäärähän asiallisesti ottaen romahti yli 5000:sta alle 4000, joten voidaan kai sanoa ettei räyhäkampanjoinnilla ainakaan pääse eduskuntaan.

    • avatar saara finni sanoo:

      Ei, vaikka kouluttaisi kokonaisen trolliarmeijan rähinöimään puolestaan Suomi24:ään. Missään muualla koko Suomen maassa ei ole vastaavaa vajakkiporukkaa joka hetki häiriköimässä kaikkia mahdollisia ketjuja. Mutta eihän missään muualla ole Iisakki Kiemunkiakaan. Onhan siinäkin eräs tapa päästä journalismin historiaan.

      • avatar Iisakki Kiemunki sanoo:

        Ihanko Saara oikeasti kuvittelet, että ko. palstan idiootit ovat minun asiallani? Ei sullakaan asiat ilmeisesti ihan kunnossa ole…

        • avatar saara finni sanoo:

          Onhan se hyvä, että edes sulla on kaikki asiat ihan kunnossa.

    • avatar Iisakki Kiemunki sanoo:

      Kuule Jarmo,

      sen tosiaan voi sanoa, ettei räyhäämällä pääse eduskuntaan. Hämeenlinnan seudulta ei päässyt sinne kuin yksi, joka viisaasti ja visusti pysytteli poissa riitojen keskiöstä. Toki voisi aina kysyä, kuka sen ensimmäisen kiven viskasi, mutta viisasta olisi jokaisen vilkaista peiliin ja ottaa kenties onkeen tulevaisuutta varten. Keskinäisellä lokaamisella vahingoitetaan paitsi kaupunkia, myös itseä.

      Ja 4000 ääntä pidän ihan kohtuullisena tuloksena näissä kisoissa. Saa jokainen koittaa itse, pystyykö samaan… Olen elämässäni voittanut paljon, ja siitä kaikesta kiitollinen. Niitä asioita ei jarmokoposet voi pois viedä 🙂

Jätä kommentti

css.php