Kuntaliitos leikkasi menokasvua

Teppo Turja kirjoitti tänään maanantaina 3.9. HäSan yleisönosastossa kuntaliitoksen vaikutuksista. Alla vastaukseni Tepolle, joka meni sen verran pitkäksi, ettei varmaan sinällään mahdu yleisönosastoon. Kyse ei ole lehden salaliitosta minua vastaan. Korostan.

 

Kuntaliitos leikkasi menokasvua

Kuntavaaliehdokas Teppo Turja (kd./sit) kirjoitti (HäSa 3.9.), ettei kuntaliitos ole parantanut kustannustehokkuutta. Perusteena Turja käytti 24 prosentin kokonaismenokasvua vuosien 2007–2011 välillä.

Viimeisenä kuntien itsenäisenä vuonna 2008 menokasvut olivat korkeimmillaan 2000-luvulla, mikä vääristää Turjan laskelmaa kuntaliitoksen vaikutuksista. Suurimman toimintakatteen kasvun tuolloin teki Kalvola (+ 13,4 %). Hämeenlinnan lukema oli 9,8 prosenttia ja muiden liitoskuntien lukema Tuulosta lukuun ottamatta jotain näiden väliltä. Tuulos oli säästäväisyyden kannalta porukan priimus, sillä sen menokasvu oli pyöreä nolla.

Jos Turja haluaa vertailla kuntaliitoksen kustannustehokkuutta, rehellistä olisi tarkastella lukuja ennen ja jälkeen liitoksen. Vuosina 2000–2008 Hämeenlinnan toimintakatteen kasvu oli keskimäärin 7,2 prosenttia vuodessa. Vuosina 2009–2011 sama lukema on ollut 3,5. Eli vuotuinen kasvuvauhti on leikkaantunut puoleen kuntaliitoksen jälkeen.

Liitoksen tuottavuushyötyjä on laskettu ja esitelty valtuustolle viime vuoden joulukuussa huomattavasti laajemminkin. Valtuuston vuonna 2009 hyväksymän tuottavuusohjelman 12 miljoonan tavoite ylitettiin tarkastelujaksolla neljällä miljoonalla. Kokonaishyödyksi laskettiin siis 16 miljoonaa euroa verrattuna kustannustasoon ennen liitoksia.

Turja epäilee, että henkilöstön irtisanomissuoja on estänyt säästöjä. Henkilötyövuosien vähennysvaikutus vuosia 2009–2011 oli 206, mikä euroissa tarkoitti 8,2 miljoonaa. Henkilöstövähennys on tapahtunut eläköitymisen kautta. Suhteessa ylivoimaisesti eniten vakansseja on vähentynyt hallinnosta.

Turja pohtii myös, aletaanko irtisanomissuojan päättyessä potkuja jakaa suorittavan portaan työntekijöille, jolloin kovapalkkaiset johtajat saisivat pitää virkansa. Kehitys on tähän asti ollut tismalleen päinvastainen, mutta irtisanomisia ei ole odotettavissa suojan päätyttyä millään sektorilla.

Fakta on, että kuntatyöntekijöiden eläköitymistahti on jo nyt sellainen, että suurempia ongelmia monilla aloilla on jo aivan lähitulevaisuudessa uusien osaajien rekrytoinnissa. Irtisanomisia taloudellisista tai tuotannollisista syistä suomalaisissa kunnissa on viime vuosikymmeninä nähty äärimmäisen harvoin, jos lainkaan. Riippumatta siitä, onko päällä ollut kuntaliitoksen tuoma suoja vai ei. Tietääkseni rakennemuutoskunta Salo on ainoa, joka on käynnistänyt yt-neuvottelut.

Monikuntaliitokset ovat kiistatta ja myös odotusten mukaan heikentäneet kaikkien uusien suurkuntien keskuskaupunkien talouden tunnuslukuja (Hämeenlinna, Kouvola, Salo). Samaan aikaan kuitenkin monien pienten ympäristökuntien taloudellinen vakaus on lisääntynyt. Kokonaisuudessaan yhteiskuntamme säästää huomattavasti, jos hallituksen kuntauudistus toteutuu nyt suunnitellun mukaisena.

Kuntaliitoksista hyödyn tosin korjaa suurelta osin valtio jo siltä osin, että liitosten myötä suurentuneille kunnille maksetaan merkittävästi vähemmän valtionosuuksia kuin samojen kuntien ollessa pieniä ja itsenäisiä.

Valtio olemme kuitenkin me kaikki. Pelkästään omaan napaan tuijottelu ei ole ratkaisu yhdessäkään kunnassa, pienessä tai suuressa.

Iisakki Kiemunki
valtuuston pj. (sd.)
Hämeenlinna

14 kommenttia artikkeliin “Kuntaliitos leikkasi menokasvua”
  1. avatar teppoturja sanoo:

    Hämeenlinna kuluttaa siis muuhun kuin työllistämiseen

    Edellä Kiemunki osoittaa, että Hämeenlinnan voimakas toimintamenojen kasvu kuntaliitosten jälkeen ei perustukaan palkkamenoihin, koska ne ovat pienentyneet. Näin ollen kaupunki kuluttaakin kaksinkertaisesti inflaation edellyttämässä määrin aivan muuhun kuin henkilöstömenoihin eli työllistävään toimintaan.
    Olisi myös mielenkiintoista tietää, miten suuri osa palkkakustannussäästöistä on näennäistä henkilöstökulujen tultua siirrettyiksi viime vuosina perustetuille kaupungin yhtiöille. Esimerkiksi Hämeenlinnan Pysäköinti Oy:lle kaupunki on maksanut viime vuonna 222.000 euroa, jota suoritusta ilman yhtiö tuskin olisi voinut selviytyä palkkakustannuksista jos muustakaan.

    Teppo Turja

    • avatar Tarja Vikman sanoo:

      Hei

      Arvaapa Teppo Turja , mikä oli se kunta, joka otti yhteyttä syksyllä 2008 Hämeenlinnan rahoitusjohtajaan ja kysyi, että mitä tehdään , kun loppuvuotena kunnan rahat eivät riitä kunnan työtekijöiden palkkojen maksuun. Että tällaisen pesän saivat Hämeenlinnan veronmaksajat, vaikka muuten vanhan kotikuntani toki olin ottamassa kaupungin huomaan. Kuntaliitos tuli kalliiksi Hämeenlinnan veronmaksajille, liitoskuntien hankkeisiin meni noin 24 milj. euroa ja ns. porkkanarahoja saatiin alueelle vain 12 milj. euroa, on siinä oltu ihmeissämme, kun on makseltu Lammin hienoa uimahallia ja Iittalan koulukeskusta yms. Hyvä juttu kuitenkin, että investoinnit on tehty, niistä riittää iloa varmasti pitkäksi aikaa.

  2. Teppo,

    käytännössä kaikki, mihin kaupunki käyttää rahaa, työllistää. Henkilöstömenojen osuus kaikista kuluista kunnissa on yleisesti noin 60-80 prosenttia kaikista menoista, riippuen tietysti organisaatiorakenteesta.

    En nyt ole aivan varma, ymmärsitkö lainkaan, mitä yritin vastauksessani kuvata. Kirjoitin, että menojen kasvuvauhti on hidastunut kuntaliitoksen jälkeen. Kunnissa menojen kasvua mitataan toimintakatteella. Silloin menokasvuun vaikuttavat yhtä lailla omat henkilöstömenot, ostopalvelut tai avustukset kaupungin yhtiöille.
    Olennaista on se, että menojen kasvuvauhtia on saatu hillittyä kuntaliitoksella. Sinä väitit päinvastaista, mutta laskelmasi perustui myös aikaan ennen kuntaliitosta, mikä oli vähintäänkin omituista.

    Kaupungin talouden ongelmat liittyvät ensi kädessä vuoden 2008 tapahtumiin. Ennen kuntaliitosta laskettiin, että kaupungin talous kestää nippa nappa, vaikka liitoksessa veroaste laski (liitoskunnissa oli korkeampi veroprosentti kuin kanta-Hämeenlinnassa). Samaan aikaan päälle iski kuitenkin globaali finanssikriisi, joka pysäytti tärkeimmän työllistäjämme eli metalli- ja konepajateollisuuden kuin seinään. Verotulojen lasku vuodesta 2008 vuoteen 2009 oli noin 3 miljoonaa euroa, kun terve talous olisi edellyttänyt noin 5 prosentin kasvua edellisen vuoden tuloihin. Rahatoimiston laskelmien mukaan finanssikriisi vei kaupungilta noin 8 miljoonaa euroa. Vientiteollisuus on toipunut noista ajoista hitaasti, vaikka muutamia positiivisia poikkeuksia seudullammekin on.

    Siihen katastrofiin päälle kuntien viimeisen vuoden mielettömät kasvut ja liitoksissa sovitut investoinnit, joiden taso on ylittänyt saadut porkkanarahat puolella, niin alijäämäkierre on valmis. Jahtaamme saaduista tuottavuushyödyistä ja veronkorotuksista huolimatta edelleen takaa tuota vuonna 2008-2009 syntynyttä takamatkaa, mikä näkyy taseessa alijääminä.

    • avatar teppo sanoo:

      Toki ymmärsin, siitä sinun ei tarvitse olla huolissasi. Pääpointti on kuitenkin siinä, että kuntaliitoksia on perusteltu kustannussäästöillä. Minusta säästöä ei synny, jos menoja on noin kaksinkertaisesti inflaation verran. Se asia ei muutu, käytätpä mitä hyvänsä vertailujaksoja. Eikä nyt pidä myöskään ymmärtää, että puheenvuoroni olisi jotenkin jälkijunassa tuleva liitosten vastainen julistus. Haluan vain yksinkertaisesti, että tosiasiat tunnustetaan silloinkin, kun se on epämiellyttävää ja silloinkin, kun se edellyttää omien virhearvioiden myöntämistä. Mutta mihin ihmeeseen tärväytyivät ne 8 miljoonaa, jotka henkilöstömenoissa säästyivät? Finanssikriisin luulisi heijastuvan lähinnä taseessa tai rahoituskuluissa, mutta minua kiinnostavat toimintamenot.

      • Okei, sitten täytyy todeta, että minä en valitettavasti oikein ymmärrä sinua. Ei ole kovin realistista odottaa, että jos kaupungin väestö lisääntyy noin 500 asukasta vuodessa ja toisaalta ikääntyminen ja sitä myötä terveys- ja sosiaalimenojen kasvu on nykyistä luokkaa, että päästäisiin miinusmerkkisiin menokasvuihin. Varsinkin, kun joka vuosi normeja kiristetään ja kunnille tulee lisää tehtäviä.

        Kuntaliitoksia perustellaan kustannussäästöillä, ja Hämeenlinnassa kustannussäästöt ovat myös toteutuneet ja tuottavuus monin osin parantunut todella paljon. Sekin on yhtä lailla tosiasioiden tunnustamista.

        Toimintamenojen kasvuvauhti on hidastunut kuntaliitoksen myötä, se on fakta, josta et pääse yli etkä ympäri. Palvelut on toteutettu uudessa kunnassa entistä tehokkaammin, vaikka uusi rakenne on vasta saatu pystyyn ja ottaa oman aikansa, kunnes se toimii tavoitellulla tavalla.
        Mutta ei maailma pysähdy silti ympäriltä, ja kaupunki panostaa myös tulevaisuuden kasvuun ja hyviin palveluihin investoinnein.

        Sanot, että sinua kiinnostavat toimintamenot. Menot ovat kuitenkin vain toinen puoli taloudesta. Itse edustan sellaista poliittista ajattelua, että menoja julkisiin palveluihin olisi hyvä olla mahdollisimman paljon – kunhan ne vain pystytään rahoittamaan. Siksi verotulot ovat kohtuullisen olennainen osa kaupungin toimintaa… Jos Hämeenlinna keskittyisi vain ajamaan menoja alas, se tarkoittaisi kaupungin ja sen asukkaille tarkoitettujen palvelujen kuihtumista ja kurjistumista. Jotta tulevaisuuden ikärakenteella voisimme pitää kiinni nykyisestä palvelutasosta, tarvitaan uusia tapoja tuottaa palvelut tehokkaammin, tarvitaan vetovoimaa, tarvitaan nuorta työvoimaa ja tarvitaan kasvua. Se ei synny itsestään.

  3. avatar teppo sanoo:

    Sen verran vielä, että vientitulojen romahtaminen ja metalliteollisuuden tilauskirjojen laihtuminen ja niistä seuraava verotulojen lasku ei lisää kaupungin toimintamenoja. Miksi kuntalaiset eivät voi tuskatta saada eriteltyä tietoa kaupungin menorakenteesta?

  4. avatar teppo sanoo:

    Ongelmien ydin on velkavetoisessa pakkokasvussa. Talouskupla on puhallettu. Markkinataloudessa kysyntä ja ostovoima ratkaisevat reaaliset kasvun edellytykset. Yhteiskunnan tehtävä ei ole ”luoda” kysyntää edes tempputyöllistämisen perustein. Kasvu on hei ohi. Edes sinä et voi sitä tosiasiaa muuksi muuttaa.

  5. avatar teppo sanoo:

    Pyydän anteeksi edellistä lausettani.

  6. No, jos sinä et usko Hämeenlinnan kasvuun, niin se on sinun ongelmasi. Minä olen täysin vakuuttunut, että Hämeenlinna kasvaa jatkossakin, kuten on kasvanut jo pitkään. Hämeenlinnalle on runsaasti kysyntää ”markkinoilla”, jos sitä ei vain itse munata.

    Maailmanhistoria osoittaa, että talouskuplat puhkeavat tasaisin välein, kunnes pullistuvat taas uudelleen. Kehitys ei ole pysähtynyt vielä koskaan, jos tarkastelee vähänkin pidemmällä perspektiivillä. Eikä pysähdy.

    Ja ainakin minä aion tehdä parhaani sen edestä, että Hämeenlinna kasvaa ja kehittyy jatkossakin. Uskon vakaasti, että ne jotka käpertyvät itseensä ja pessimismiin, eivät ainakaan pärjää… Talouskonservatiivit haluavat pysäyttää jopa kaupungin muuttovoiton, koska uudet ihmiset aiheuttavat lisäkuluja. En voisi keksiä enää mitään hölmömpää.

    • avatar Kari Ilkkala sanoo:

      Terve Iisakki,

      mistä revit tuon ”Talouskonservatiivit haluavat pysäyttää jopa kaupungin muuttovoiton, koska uudet ihmiset aiheuttavat lisäkuluja”? Siinä olet oikeassa, että et voisi keksiä mitään tyhmempää.

      Itse olen kirjoittanut ainakin siitä, että palveluiden rahoituksen suurimmat viholliset ovat epäonnistuneet kasvuinvestoinnit. Sillä ei ole mitään tekemistä muuttovoiton pysäyttämisen kanssa. Kyse on siitä, voiko muuttovoitolla rahoittaa kasvuinvestointeja, vai syövätkö kasvuinvestoinnit palveluiden rahoituspohjaa.

      Kaupungin toiminta ei ole yritystoimintaa, mutta rahoitustarpeiden hoitamisessa pätevät samat lainalaisuudet. Yrityksellä käyttökate on se rahamäärä, joka toiminnasta jää nettorahoitusmenojen maksamiseen ja lainojen lyhentämiseen. Kunnalla vastaava luku saadaan, kun toimintakatteeseen lisätään verotulot ja valtionosuudet. Kun kunnan käyttökate jaetaan väkimäärällä, saadaan suuntaa sille rahamäärälle, jota jokainen uusi kuntalainen keskimäärin nettona (eli käyttämiensä palveluiden käyttömenojen jälkeen) jättää kaupungille investointien ja niiden rahoitusmenojen maksamiseen.

      Vuosina 2007-2012 Hämeenlinnan käyttökate on ollut keskimäärin 123 €/hlö/vuosi. Näistä vuosista paras oli 2007 (209 €/hlö) ja huonoin 2009 (34 €/hlö). Viime vuonna käyttökate oli 74 €/hlö/vuosi ja tänä vuonna ennuste on luokkaa 152 €/hlö/vuosi.

      No mennäänkö hetki tällaista ajatusleikkiä, että kaupunki tekee tänä vuonna yhden 10 miljoonan euron kasvuinvestoinnin. Kasvuinvestointi on esim. sellainen, jolla kasvatetaan kaupungin ”vetovoimaa”, eli sillä toivotaan kaupunkiin lisää veronmaksajia. Leikitään lisäksi vielä, että ko. investointi on poikkeuksellisesti niin hyvä, että sen toimintatuotot kattavat sen käyttömenot, eli sillä ei ole käyttötalouteen negatiivista vaikutusta (mikä on toooosi harvinaista).

      Investointiin otetaan 20 vuoden laina 2 prosentin korolla, tasalyhennys puolivuosittain.

      Yksinkertainen kysymys: paljonko väestön pitää vähintään kasvaa, että investointi tulee maksettua?

      Jos väestö kasvaa hitaammin, syö investointi pitkälläkin välillä palveluiden rahoituspohjaa. Vasta jos väestö kasvaa nopeammin, tuottaa investointi edes pitkällä aikavälillä lisää rahoitusta käyttötalouspuolelle, eli sinne palveluiden rahoittamiseen.

      Haluaako joku arvata?

      Kuuden vuoden käyttökatteen keskiarvolla 123 €/hlö/vuosi, väestön pitää kasvaa vuosittain 513 henkilöllä, siis joka ikinen vuosi, vuodesta 2013 vuoteen 2031, em. investoinnin maksamiseksi.

      Tällä väestönkasvulla saavutetaan ainoastaan se, että vuonna 2031 on kerätty saman verran lisää käyttökatetta, kuin investointi aiheutti korkomenoja ja lainan lyhennyksiä. Vuoteen 2022 asti kaupungin vuosittainen rahavirta on investoinnin osalta pakkasella, eli investointiin käytetyt rahat ovat poissa vanhojen ja uusien asukkaiden palveluiden rahoitusmahdollisuuksista. Maksaaksemme investoinnin, meillä pitäisi olla vuonna 2031 lähes 77.000 asukasta. Vertailun vuoksi, vuonna 2009 Tilastokeskus ennusti Hämeenlinnan väestökehityksen seuraavaksi: 68.016 vuonna 2012, 72.463 vuonna 2022, ja 76.034 vuonna 2031. Tänä vuonna 2012 olemme jo n. 800 henkeä jäljessä ennusteesta.

      Ja tämä koskee vain YHTÄ 10 M€ investointia. Koko Tilastokeskuksen ennustama väestönkasvu ei toteutuessaankaan riittäisi maksamaan edes yhtä 10 M€ kasvuinvestointia.

      Sen sijaan, jos investoisimme 10 M€ kaupungin omaan organisaatioon, ihmisiin ja prosesseihin siten, että pystyisimme säästämään vaikka vain esim. 0,25 % toimintakuluista, investoinnin rahavirta olisi positiivinen joka vuosi, yli 300.000 vuonna 2013 ja lähes 500.000 vuonna 2031. Investointi olisi maksanut itsensä takaisin viimeistään vuonna 2024.

      Oikeasti, jokaisen joka ehdottaa investointeja perusteella, että se maksetaan väestökasvun tuomilla tuloilla, tai että väestökasvuun investoiminen vetää meidät taloussuosta, pitäisi läpivalaisuttaa päänsä.

      • avatar Timo Ojanen sanoo:

        Moron!
        Tähän kommenttiin olisi kyllä ollut kiinnostusta saada palautetta.
        Eikö kyetä, tai osata, tai viitsitä?

        • Terve Timo Ojanen,

          Kykeneminen ja osaaminen ovat tarkoittamassasi merkityksessä synonyymeja. Kyllä minä Karille kykenen vastaamaan, ja aika usein olen niin tehnytkin. Nyt on ollut kyse siitä, ettei ole ollut aikaa. Kokemuksesta jo tiedän, että Karin kanssa keskusteluun kuluu rajaton määrä aikaresurssia, jota minulla ei valitettavasti ole käytössäni.

          Mutta nyt on valtuustoseminaari pidetty ja lapset mummolassa, joten vastataan.

          Kari,

          Revin mainitsemasi heiton keskusteluista, joita olen käynyt talouskonservatiivista aatesuuntaa kannattavien kanssa. Sinäkin olet kirjoittanut asioista siihen sävyyn, että ko. ajatusmaailma ei ehkä ole niin kovin kaukana. Löysin esim. seuraavan kirjoittamasi pätkän:

          ”Meilläkin on käytetty puheenvuoroja alueiden kilpailusta. Jos Hämeenlinnaan saataisiin lisää euroja, niin kenen kustannuksella? Kokonaiskysynnän kasvaessa hitaasti tai ei ollenkaan, on kansantaloudellisesti liki itsemurha investoida vain saman kysynnän siirtämiseksi paikasta toiseen. Samoin kuntien sisäinen muuttoliike on tuhoisaa: palveluiden tarve siirtyy uuteen paikkaan ilman että tulot kasvavat lainkaan. Kuntakoon kasvattaminen tulee vain kärjistämään ongelmaa. Kunnan asukasluvun kasvaessa kuntatalous velkaantuu: palvelutarve eli investoinnit ja käytömenot kasvavat heti, kun taas vastaavat verotulot kertyvät (jos kertyvät) hyvin pitkän ajan kuluessa. Agressiivisella kasvupolitiikalla tässä taloustilanteessa Hämeenlinna ampuu itseään molempiin jalkoihin.”

          Jotenkin tuosta ainakin minä saan käsityksen, että Hämeenlinnan ei kannattaisi houkutella uusia asukkaita (tai ulkopuolisiakaan investointeja) alueelle. Varmaan olen väärässä? Kansantalouden kannalta voi olla haitallista investoida saman kysynnän siirtämiseksi, mutta kyse on mielestäni siitä, että keskittyminen Etelän kasvukeskuksiin on hyvin luonnollista kehitystä. En usko, että valtiomme edes äärimmäisellä aluepolitiittisella vaikuttamisella pystyisi tuota kehityksen virtaa kääntämään, ainakaan nykyisen avoimen talouden aikakaudella. Kyse on siitä, kannattaako Hämeenlinnan pyrkiä hyödyntämään sijaintinsa maksimaalisesti ja aktiivisesti kehittää kaupunkia siihen suuntaan, että väki tänne haluaa tulla? Minun mielestäni edelleen kannnattaa.

          Itse asiassa näen, että se on suorastaan elinehto, jos haluamme säilyttää nykyisen palvelutason edes lähellekään ennallaan. Kaupungin ikärakenne on sellainen, että tarvitsemme ehdottomasti nuorta työvoimaa ja osaamista paikkaamaan syntyvää vajetta. Jos tietyt vetovoimatekijät eivät ole kunnossa, väki valitsee Hämeenlinnan seudun sijasta asuinpaikan, jossa ne ovat.

          Olen Kari sinun kirjoituksestasi saanut vaikutelman (todennäköisesti olen mielestäsi taas väärässä), että Suomessa tai Euroopassa ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kestävään kasvuun, jonka takia käytännössä kaikki menot pitää laittaa minimiin ja varautua pitkään kestävään taloudelliseen ydintalveen. Teppo tässä ketjussa tuntuu ajattelevan samoin. Minä taas ajattelen toisin. Suhdanteista huolimatta Hämeenlinnassa voidaan luottaa tulevaisuuteen ja jopa investoida siihen, niin kauan kuin suotuisa väestökehitys jatkuu.

          Sinä tarkastelit muuttovoiton vaikutuksia käyttökatteen kautta. Ajatusleikkisi oli uskomattoman yksiulotteinen. Alueiden kehittäminen ei ole kirjanpitoa, jossa kuvataan vain yhden tekijän vaikutus. Mikset kysy, mikä olisi kaupungin tilanne, jos tarkasteleminasi vuosina ei olisi tullut noin 2000 ihmistä lisää väkeä?

          Tuntuu, että sinulle talous on itseisarvo, kun taas minun edustamani jonkinlaisen jälkikeynesiläisen ajattelumallin mukaan tarkastelun pitäisi olla vähän laajempi. Esimerkiksi Forssassa kaupungin talous on tällä hetkellä tasapainossa. Hämeenlinnassa on talouteen kertynyt kumulatiivista alijäämää. Salossa on taloudessa valtavat ylijäämäpuskurit, mutta kassa on ollut rutikuiva jo pitkään, eivätkä edes Nokian irtisanomiset ole vielä ehtineet vaikuttaa tilanteeseen. Tämä on tyhmä vertaus, mutta jos em. kaupungit olisivat pörssiyhtiöitä, Forssan ja Salon osake olisi syöksykierteessä, kun taas Hämeenlinnan näkymät olisivat varsin hyvät. Yritän sanoa, että kaupungin talous voi olla kunnossa, mutta kaupunki ja sen asukkaat voivat voida silti huonosti. Ja tietysti toisinpäin. Näkymä ja luottamus ratkaisevat tulevaisuuden kehityksen, ja niihin meidän poliitikkojen tulee vaikuttaa.

          Kirjotit minulle taannoin vastauksen alanurkkakolumniini otsikolla ”Luottamuksella ei makseta velkoja” tms. En voinut vastata lehtemme toimituspolitiikan vuoksi yleisönosastokirjoitukseesi, mutta vastaan nyt, että asiahan on juuri tasan päinvastoin. Luottamus on talouden ehdottomassa ytimessä, voit mennä kysymään vaikka Euroopan kriisimaiden valtionvarainministereiltä. Mutta ei varmaan tarvitse, luottamus määrää käytännössä kaiken nykyajan taloudessa, eikä luottamus välttämättä edes kovin usein noudata reaalitaloutta. Hesarin digilehdessä 7.9. oli muuten taloustoimittaja Anni Lassilan hyvä analyysi luottamuksen merkityksestä, mutta valitettavasti sitä ei voi linkata tähän.

          Sen sijaan toisen omia talousaatoksiani ja aihetta sivuavan linkin tähän voi lätkäistä. http://sorsafoundation.fi/2012/09/07/draghin-myohastynyt-taikatemppu/

          Joka tapauksessa, mielestäni Hämeenlinnan kannattaa edelleen houkutella aktiivisesti alueelle uusia ihmisiä, yksityisiä investointeja (mielellään kansainvälisiäkin) ja kohentaa vetovoimaisuutta myös omilla tulevaisuusinvestoinneilla. Onnistuneita esimerkkejä näistä ovat vaikkapa Verkatehdas ja Aulangon kylpylä. Verkatehtaan merkitys koko seudun kannalta on ollut aivan olennainen, vaikka sinun parametreilläsi se olisi täysin idioottimainen.

          Käyttökatteella ei voi mitata muuttovoiton vaikutusta, koska tulonmuodostukseen vaikuttaa niin moni muukin asia. Sen sijaan on aivan varmaa, että pidemmällä aikavälillä laajempi veropohja ja terveempi ikärakenne takaisivat sen, että seudulla on emmeet hyvään elämään ja myös tulokselliseen yritystoimintaan. Siihen kannattaa panostaa, eikä kääriytyä pelkoa ja epätoivoa lietsomalla hitaaseen kurjistumisen kierteeseen.

          • avatar Kari Ilkkala sanoo:

            Terve Iisakki

            Päinvastoin kuin väität (projisoiden taas omia luulojasi minun mielipiteikseni), talous on minulle kaikkea muuta kuin itseisarvo. Talous on ennen kaikkea työkalu ja mahdollistaja, mutta asettaa myös lopulta kovat rajat. Vastuullisella taloudenpidolla pitää pystyä sopeutumaan myös ulkoisten olosuhteiden muutoksiin. Julkisen talouden rakenne ja päätöksentekojärjestelmä valitettavasti mahdollistavat sopeutumisen ja kovien rajojen pakoilun niin kauan, että varomaton ylittää pisteen josta ei enää olekaan paluuta. Sokea, faktat ohittava usko ja luottamus ovat juuri niitä hyveitä, joiden turvin tuo ”point of no return” ylitetään itsevarmasti hyräillen. Puhutkin vastauksessasi paljon uskosta ja luottamuksesta. Luottamuksella ei todellakaan makseta velkoja. Päinvastoin kuin yksityistaloudet, julkinen sektori voikin velkaantua ihan pelkän luottamuksen varassa. Velkojen maksu hoidetaan luottamustaloudessakin rahalla, ja vielä sillä halveksimallasi käyttökatteella.

            Puhut jälkikeynesiläisyydestä. Kuule, kunnat eivät harjoita rahapolitiikkaa, eikä kunta voi elvyttää. Mutta jos haluat tässä ajassa ja paikassa (kuntavaalien kynnyksellä) puhua makrotaloudesta, niin se avaa kentän sitten myös euro- ja velkakriisikeskustelulle…

            Joka tapauksessa, kun sinä puhut uskosta ja jälkikeynesiläisyydestä, minä puhun yksinkertaisesta yhteen- ja vähennyslaskusta. Kun rahat eivät riitä, ne eivät riitä, edustit mitä ismiä hyvänsä.

            Esität myös ettei käyttökatteella voi mitata muuttovoiton vaikutusta, ”koska tulonmuodostukseen vaikuttaa niin moni muukin asia”.

            Olet yksinkertaisesti väärässä.

            Päinvastoin, taloudellisena mittarina käyttökate on erinomainen, koska siihen ovat nimenomaisesti olleet vaikuttamassa kutakuinkin kaikki kunnan varsinaiseen toimintaan liittyvät sisäisen ja ulkoisen tulonmuodostuksen tekijät, joihin kunta voi enemmän tai vähemmän vaikuttaa: toimintatuotot, toimintakulut, verotulot (sis. kunnallisveron, kiinteistöveron ja yhteisövero-osuuden) sekä valtionosuudet. Ulkopuolelle jäävät vain nettorahoitusmenot (tai -tulot) ja erilaiset satunnaiset erät.

            Lyhyesti, käyttökate mittaa erinomaisesti miten kaupungin strategia ja sen toteutus puree.

            Vaikka Hämeenlinna on sösseröinnin ”primus inter pares”, se ei ole asiassa yksin kuntakentässä. Pääsääntöisesti kasvavien kuntien käyttökate ei yksinkertaisesti riitä, eikä ole aikoihin riittänyt edes korvausinvestointeihin, saati sitten eri tekijöiden (ml. muuttovoiton) aiheuttamien lisäpalvelutarpeiden vaatimien investointien rahoittamiseen. Tuloksena on kuntakentän jatkuva velkaantuminen laidasta laitaan: jos olet taantuva kunta, velkaannut tulopohjan supistuessa, jos olet kasvava kunta, velkaannut kun tulokasvu ei kata investointeja.

            Puhut kestävästä kasvusta. Olisikin mielenkiintoista kuulla perusteltu näkemyksesi siitä, onko kuntatalous ja minä ajankohtana esim. 90-luvun alun jälkeen ollut kestävän kasvun tilassa? Mitenkään helposti yhteismitallista vertailutietoa on saatavissa vasta 90-luvun loppupuolelta lukien, kun kuntien taloudenpidossa otettiin nykyinen sovellettu liikekaava käyttöön. Koko tuo aika on ollut jatkuvaa lisävelkaantumista.

            Otan esimerkin Hämeenlinnan kuntaliitoksen jälkeisen muuttovoiton (2009 – 2012 verrattuna liitoskuntien väkilukuun 2008 lopussa) tuottamasta käyttökatteen lisäyksestä. Aivan tarkka laskelma vaatisi enemmän lähtötietoja, mutta suuruusluokka on seuraava: Hämeenlinnan muuttovoitto 2009-2012 (07/2012 tiedoin), noin 1100 henkeä, on yhteensä neljässä vuodessa tuottanut lisää käyttökatetta noin 370.000 €! Investoi siitä.

            Tosiasia on, että kuntatalous nykyisellään on mahdoton yhtälö. Kuntien, myös Hämeenlinnan, taseissa muhii valtava pommi.

            Hämeenlinnassakin asia näkyy siten, että ensinnäkin vuosikatetta on pönkitetty tinkimällä kunnossapitokuluista. Toisin sanoen toimintakuluista puuttuu se osa kuluista, jotka olisi pitänyt käyttää omaisuuden käyttökunnon ja tuottavuuden ylläpitoon. Peruskorjausvelka pelkästään peruspalvelutuotannon rakennuksista on 39 M€ ja korjaustarve 79 M€. 2000-luvun alkuvuosina peruskorjauksiin käytettiin reilusti alle milli vuodessa, tälle vuodelle luku kasvatettiin puolestatoista kahteen milliin. Luku on järkyttävän alamittainen ja vaje puuttuu todellisista toimintakuluista. Peruskorjausvelka ja –tarve tulee vain kasvamaan.

            Saman asian toinen puoli on sitten se, että rakennusten taseessa oleva poistamaton hankintahinta on aivan liian korkea. Poistot ovat olleet vuosia systemaattisesti toivottoman alimitoitettuja, jolla taas on pönkitetty tulosta. Ensi vuoden alusta sitovat poisto-ohjeet kiristyvät, mutta eipä siitä näin vaalien alla tai tasapainotusohjelmaa laadittaessa puhuttu mitään.

            Minä en ole vastustamassa muuttovoittoa, tai ulkopuolisia investointeja kaupunkiin. Tosiasia vain on se, että ellemme ensin investoi käyttötalouden saamiseen kestävälle tasolle, meillä ei ole varaa minkäänlaisiin kasvuinvestointeihinkaan. Mikään investointi ei ikinä maksa itseään, jos se johtaa kasvaneisiin käyttökuluihin eikä tuota myös rahallista lisäarvoa.

            Nykyisellä kustannuskertymällä menot kasvavat kutakuinkin tahdissa muuttovoiton tuomien lisätulojen kanssa – edes kasvun aiheuttamien lisäpalvelutarpeiden vaatimiin lisäinvestointeihin ei vain jää rahaa. Siksi huomio pitää kääntää sellaisiin investointeihin, joilla on nopeasti käyttökatetta parantava vaikutus, eli kasvun puuttuessa toimintakulujen pienentämiseen. Kyseessä on eri mekanismi kuin säästämisessä: investointi tarkoittaa palveluiden kustannustehokkuuden paranemista, ei volyymin tai laadun laskemista.

  7. avatar teppo sanoo:

    Voihan se tietysti olla, että kun finanssitaloudessa tällä hetkellä käsitellään reaalisiin pääomiin verrattuna noin 19-kertaisia nimellisarvoja, tuota suhdetta voidaan vielä rukata. Ehkä 25-kertainen kupla olisi sopiva. Hämeenlinna ei tässä kohelluksessa ole irrallinen saareke, jota eivät koskisi ne nykytalouden dramaattisimmat ongelmat, joissa oleellista on se, että vellalliset voivat kohta vaihtaa keskenään vain velkakirjoja. Yltiöoptimismista tässä ei muuta haittaa ole kuin se, että siinä voivat tulla siemenperunatkin syödyksi, jos kielikuva sallitaan.

Jätä kommentti

css.php