Populismia ei voi voittaa populismilla

Niin sanotut vanhat puolueet ovat tehneet klassisen poliittisen kardinaalimunauksen, kun ovat lähteneet määrittelemään itseään perussuomalaisten kautta. Osaltaan kyse on myös poliittista historiaa erinomaisesti tuntevan Timo Soinin virittämästä loukusta. Soini ymmärtää, että oleellista vaalimenestyksen kannalta on vallata politiikan asialista. Nyt muut keskittyvät räksyttämään persujen linjoista, jolloin omat ideat ja avaukset ja linja jäävät äänestäjille hämärämmiksi.

Politiikassa on kyse myös muiden puolueiden ja ehdokkaiden linjojen arvottamisesta, muutenhan ei synny edes keskustelua. Mutta yksipuolinen räksytys ärsyttää.

Tuntuu siltä, että poliitikot ja puolueet aliarvioivat äänestäjiensä älyä koko ajan pahemmin, mitä lähemmäksi vaalit tulevat. Puheet laitetaan synkroniin sen perusteella, mitä yleisönosastoissa tai keskustelupalstoilla huudetaan. Unohtuu, että suurin osa ihmisistä, tai ainakin omista äänestäjistä, on maltillista, fiksua ja kohtuullista porukkaa.

Olen tismalleen samaa mieltä Jörn Donnerin kanssa, että julkisilla foorumeilla poliitikot puhuvat ihan täyttä paskaa. Kulissien takana samat ihmiset ovat useimmiten hyviä ystäviä keskenään ja ymmärtävät täysin, mitä pitäisi asioille tehdä.

Eivät vain tiedä, kuinka voittaa vaalit sen jälkeen.

Median edessä nöyristellään turhaan

Sama ilmiö kuin eduskunnan täysistuntosalissa toistuu paikallistasolla kunnanvaltuustoissa. Pidimme juuri demariryhmällä pienen palautesession kauden puolivälin taituttua, ja useimmilla uusilla valtuutetuilta tuli tuttu havainto: eniten on petytty valtuustosalissa käydyn keskustelun tasoon. Monet eivät halua siihen enää edes osallistua, kun kokevat joidenkin valtuutettujen puhuvan lämpimikseen itsestäänselvyyksiä lähes joka pykälässä. Lautakuntatyöskentely koetaan huomattavasti motivoivammaksi ja tärkeämmäksi.

Tai eihän eduskunnan tai valtuustojen puhekoneet lämpimikseen puhu. He puhuvat medialle, ja sen kyllä usein myös huomaa. Samalla poliitikot mielestäni alentavat itseään ja edustamiaan instituutioita. Mitä enemmän mediaseurantaa, sitä pölhömmät jutut. Tv-kamera tekeekin melkein jo poliitikosta kuin poliitikosta populistin.

Paavo Lipposesta voi olla montaa mieltä, mutta todellinen valtiomies ei nöyristele turhaan edes median edessä. Toivottavasti mahdollisimman monet ottaisivat oppia.

Julkisuuden logiikka muuttuu

Soini hallitsee nykypoliitikoista parhaiten julkisuuden logiikan. Itse asiassa hänhän on oppimestari populismin polulla vasta haparoiden eteneville toimituksille.

Miten sitten julkisuuden logiikka nykyään toimii? Siten, että merkityksetön on merkityksellistä ja pieni on suurta. Poliitikot eivät kaadu enää miljardiluokan mokauksiin, vaan siihen, jos juovat pullon viiniä tai ajelevat taksilla liikaa veronmaksajien laskuun. Tai vokottelevat jotain suttuista vosua. Media- ja yleisö – vetävät suorat johtopäätökset poliitikoiden inhimillisyydestä ja yksityiselämästä heidän taitoihinsa ja tietoihinsa valtion asioiden hoidossa.

En minä lähde tuomitsemaan, onko se oikein vai väärin. Sitä lukijat ostavat. Vaikeista asioista on vaikea tehdä iskeviä alla kahden tuhannen merkin juttuja. Mutta mielestäni (printti)journalismilla on muitakin arvoja: toimitusten tehtävänä olisi myös arvioida vähän syvällisemmin tehtyjä ratkaisuja, asioita ja poliitikoiden toimintaa. Kollegat siellä nyt ärähtävät, ettei lehdistö ole mikään monoliitti, eikä esim. maakuntalehdet toimi niin kuin ip-lehdet tai 7 päivää. No, eivät toimikaan, mutta menevät munaravia koko ajan siihen suuntaan – kuvitellun ”taviksen” palvelemisen (nuolemisen) nimissä. Ihan pihalla ovat siinä missä monet poliitikotkin.

Takuulla Soini esimerkiksi ymmärtää, kuinka pimeitä puolueen taidelinjaukset ”tekotaiteellisine postmodernisteineen” ovat. Hän on avoimesti myöntänyt, että kyse oli tahallisesta ärsykkeestä. Rapala nielaistiin koukkuineen. Soini ei kuitenkaan menetä mitään, koska puolueen potentiaalisille kannattajille taide, sen kehitys tai toimintamahdollisuudet ovat jokseenkin yhdentekeviä. Ainoa särö suunnitelmiin tuli, kun ehdokkaaksi oli eksynyt yksi taideterapeutti. Samaan aikaan kuitenkin kohu taidelinjauksista peittää alleen persujen ohjelman muun sisällön – tai pikemminkin sisällöttömyyden. Persut hallitsevat asialistaa.

Urheilun suhteen muuten vastaavaa kansallismielistä linjausta persut eivät olisi voineet tehdä, sillä äänestäjäjoukossa on varmasti muitakin kuin superpesiksen seuraajia.

Mitä vaalivoiton jälkeen? 

Mutta mitä Soini sitten tekee vaalien jälkeen? Hän tuskin lähtee porvarihallituksen takuumieheksi tekemään aivan helvetinmoisia leikkauksia. Soini tarvitsee väistämättömiin vaikeisiin ratkaisuihin demarit mukaansa, jottei seuraavissa vaaleissa virta käänny taas perinteiselle asia- ja työväenpuolueelle.

On nimittäin niin, että kuka tahansa vaalit voittaa, niin isoja leikkauksiakin tulee, sanottiin puolueiden ohjelmissa mitä vaan. Itse asiassa listat ovat jo valmiina valtionvarainministeriössä ja jotkut niitä ovat jo nähneetkin. Ne ovat kuitenkin kesään saakka pirun tarkoin varjeltuja valtionsalaisuuksia.

Väitän siis: Soini ei lähde hallitukseen ilman demareita.

Toisaalta demareiden ei kannattaisi lähteä hallitukseen Soinin kanssa. Mutta todennäköisesti lähtevät, jos maan etu sitä valtionhoitajapuolueelta vaatii. Ja koska populismia ei voi voittaa populismilla.

Ps. Tässä sitä pelasin taas Soinin pussiin kommentoimalla hänen puolueensa asioita. Sai olla viimeinen kerta vähään aikaan. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät omia ideoita ja aloitteita.

2 kommenttia artikkeliin “Populismia ei voi voittaa populismilla”
  1. avatar Kaippa sanoo:

    Terve.

    No nythän on Urppis joutunut kahden rintaman sotaan, ja se on paniikin syynä.
    Toisaalla pitäisi olla rinta kaarella sohimassa neuloja Kepun ja Kokkareiden takalistoon, mutta kun perhanan Soini tuo joukkonsa vääjäämättä vasemmalta (sillä puolella nykydemareilla tuntuu olevan aika paljon tyhjää tilaa) ja oikealta ohi mennen tullen. Ei auta, kuin huutaa, muuta ei voi.

    Naisellinen kiukuttelu taas vaan lisää naurua ja aiheuttaa sen, että kohta demuja pidetään aivan pellenä, on tosiaan aika tuoda jotain omaa esiin, eikä vaan yrittää säälipojoja noi kiusaa-periaatteella.
    Tää viimeinen kissatappelu oli ihan Urppiksen ja Kiviksen oma juttu ”kyllä mää tolle akalle näytän”-systeemi.

    Persujen pitäisi ottaa kumppanikseen vihreät, saatais edes kunnon show, muutama vuosi olis kivaa, nykyään ei ole edes sitä.
    Kepu on kyllä yrittänyt klovnata kauheesti, mutta Ike ja Tiura jäi Kokkareilla vähän yksin ja Demut on aivan väritöntä sakkia. Kyllä toi kolmikko joutaa välillä lepäämään 🙂

  2. avatar Pasi sanoo:

    Soinihan (persut siis) on kaikista kovimmat leikkauslistat esittänyt ja MTV:n tentissäkin kaikki muut puolueet lähinnä löpisivät erilaisista verokikkailuista. Oikeistopuolue keskusta mm. ei leikkaisi yhtään mitään. En ymmärrä siis loppuosan pointtia. Se on selvä, että demarit lähtee Persujen kanssa ja toisinpäin, koska ovat monellakin taholla erittäin lähellä toisiaan.

Jätä kommentti

css.php