Sunny Car Center vs. Guggenheim-museo

Helsingin kaupunki läväytti tänään tiskiin kovan uutisen. Jos pääkaupunki saa oman Guggenheiminsa, koko Suomi ja erityisesti maan taide-elämä ja design-teollisuus saavat lottovoiton.

Vaikka Hämeenlinnan oma jättihanke, Sunny Car Center, ei läheskään vedä vertoja Guggenheimille, kokoon suhteuttaen voitaneen puhua kaupunkien kannalta yhtä merkittävistä hankkeista. Sinänsä kyllä autokauppakeskuksella ja nykytaiteen, arkkitehtuurin ja designin jättiläisellä ei hirveästi ole yhteistä, mutta tavalla, jolla molemmat on hankkeet on saatu alulle puolestaan on.

Sunny Car Centerin Hämeenlinnaan tulon syynä on Kehittämiskeskus Oy Hämeen tj:n Heikki Hietasen jääkiekon kautta syntyneet suhteet. Hankkeen synty ja siihen johtaneet ideat on kuvattu varsin yksityiskohtaisesti tuoreimman Tuulilasi-lehden viiden aukeaman artikkelissa, mutta nettiuutisestakin selviää jotain.

Guggenheim ei tiettävästi olisi kiinnostunut Helsingistä ja Suomesta ilman Helsingin taidemuseon johtajan Janne Gallen-Kallela-Sirénin erinomaisia suhteita säätiöön.

Hietanen toimii myös HPK:n puheenjohtajana. Gallen-Kallela-Sirén toimii lukuisten eri taideyhteisöjen ja -laitosten taustalla ja hallinnossa, muun muassa yksityisen Designmuseon hallituksessa. Hän on Helsingin taide-elämän ehkäpä keskeisin vaikuttaja.

Hietasta on arvosteltu ankarasti roolistaan HPK:ssa ja keskeisenä yritystoiminnan edistäjänä. Leo Leppäsen mielestä Hietasella on puurot ja vellit pahasti sekaisin autotalohankkeen valmistelijana ja seurajohtajana.

Hämeenlinnan kaupunki on mukana rahoittamassa autotalon projektiyhtiötä muutamalla sadalla tuhannella eurolla. Guggenheim-museon saaminen vaatinee useamman miljoonan verorahoitusta Helsingin valtuustolta.

Lienee selvää, että Hämeenlinnassa vaadittaisiin Gallen-Kallela-Siréniä luopumaan sivutoimistaan ja harrastuksistaan, jotka kenties ovat edesauttaneet suhteiden luomista myös Guggenheimiin. Vaarana tietysti on, että uuden hankkeen ja muiden johtajan edustamien laitosten, säätiöiden ja yhdistysten ”puurot ja vellit” voivat mennä sekaisin selvitystyössä. Toisaalta Guggenheim luottanee Gallen-Kallela-Sirénin osaamiseen ja haluaa hänen olevan mukana projektissa.

Jääviysspekulaatiot ovat valtakunnassa ylikuumentuneessa tilanteessa mm. Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen pääministeriluokan tapausten kautta ja mörköjä nähdään nyt joka puolella, joten on jännää nähdä, joutuuko Gallen-Kallela-Sirén tulilinjalle sidoksiensa tähden, vai saako hän sittenkin jopa kiitosta?

Tosiasiassahan eturistiriitoja ei näissä tapauksissa ole olemassa, vaan kaikki – niin kaupungit, niiden laitokset tai yhtiöt, seurat ja säätiöt ja ennen kaikkea asukkaat – voittavat isosti, mikäli hankkeet saadaan toteutumaan.

20 kommenttia artikkeliin “Sunny Car Center vs. Guggenheim-museo”
  1. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Aijjaa, alkaako Guggenheim-säätiö siis sponssata Gallen-Kallela-Sirénin Designmuseota, jos Helsingin taidemuseon johtaja Gallen-Kallela-Sirén järkkää Guggenheimille museotilat tai niiden rahoitusta Helsingin veronmaksajien kukkarosta?

    Mikä käsitys sinulla Iisakki on Guggenheimin / Helsingin suunnitelmien koosta, kun sanot ettei Sunny Car Center jättihankkeenakaan vedä vertoja Guggenheimille muuten, kuin suhteuttamalla kaupunkien koot?

    Saisiko tähän kohtaan edes hivenen realismia?

    Ihan vaan nyanssina, että Sunny Car Centerin suunniteltu 80.000 m2 lattiapinta-ala on suurempi kuin Guggenheimin kaikkien museoiden (New York, Bilbao, Abu-Dhabi, Berliini ja Venetsia) yhteenlaskettu pinta-ala. Guggenheim-museon ei tarvitse olla jättimäinen – Berliinin Guggenheim on Deutche Bankin alakerrassa, ja käsittää 510 m2 näyttelytilaa. Venetsian museo on 4.000 m2, ja New York 5.000 m2 hujakoilla näyttelytilaa lisärakennuksen kanssa. Vuonna 2013 aukeaa Abu-Dhabiin 40.000 m2 museo.

    Helsinkiin sijoitettuna Guggenheim-museo todennäköisesti vetäisi mukavasti väkeä, Kirstulassa vähän vähemmän.

    Vertailun vuoksi, Ideapark on vain vähän Sunny Car Centeriä isompi. Ideaparkissa käy sentään vuosittain 7,5 miljoonaa asiakasta 200 liikkeessä. Silti kiinteistösijoitusbisneksenä se on surkea – kiinteistöyhtiön oma pääoma on syöty, ja velkaa on edelleen rakennuskustannusten verran ja velka kasvaa vuosittain.

    Suunnitelmana Sunny Car Center edustaa maailman suurimman autokaupan (sanokaa missä on isompi?) rakentamista 68.000 asukkaan Hämeenlinnaan 5,3 miljoonan asukkaan Suomeen, jossa koko maassa myydään vuodessa yhtä paljon autoja kuin jossain Lontoon esikaupungissa. Jos hanke olisi edes etäisestikään realistinen, nyt kaupungilta tarvitut rahat olisivat irronneet kevyesti pääomasijoittajilta, tai esim. autoalan isoilta toimijoilta – tuon summan Laakkonen käyttää vuodessa Kytäjän golfpeltojen lannoittamiseen. Sunny Trading on bisneksessä, jossa tase voi näyttää vahvalta, mutta käteisestä on krooninen pula, siksi hiukan arveluttaa että Hämeenlinnalta tarvitaan muutama satatuhatta sadan miljoonan projektiin.

    Helsinki ainakin tietää vastapuolellaan Guggenheimilla olevan substanssia.

    Minusta Leo Leppäsen esille nostamat kysymykset ovat erittäin relevantteja tilanteessa, jossa yhdessä roolissa sponssineuvotteluja käyvä henkilö kanavoi toisessa roolissa kaupungin rahoja yksityiseen, vähintäänkin löylynlyömään hankkeeseen.

  2. Moi Kari,

    Hankkeiden kokoa voinee mitata muutenkin kuin lattiapinta-alalla? Jos nyt ei muuten, niin sitten vaikka niihin käytettyjen verorahojen määrällä…

    Ymmärtääkseni Helsingin Guggenheimia ei suunnitella mihinkään Osuuspankin kellariin, vaan ennemminkin tämäntyyppistä arkkitehtonista kokonaisuutta: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Guggenheim-bilbao-jan05.jpg.

    En osaa sanoa Ideaparkin surkeudesta kiinteistöbisneksenä, mutta veikkaan, että Lempäälän kunnassa ollaan suhteellisen tyytyväisiä asioiden tilaan. Eikä Ideapark ole lähdössä minnekään.

    Sunny Car Center ei olisi valmistuessaan maailman isoin autokauppa, ikävä kyllä Hämeenlinnan kannalta. Samalla konseptilla on rakenteilla kaksi keskusta sinne rapakon taakse. Wolfsburgin Autostadt taas on nimensä mukaisesti kaupunki, jonka rakentamiseen on käytetty puolisen miljardia euroa.

    Uskoisin myös, ettei Guggenheim-säätiöllä ole pulaa pikkurahasta, miksi tarvitaan helsinkiläisten veronmaksajien muutaman miljoonan osuutta, kuten ylipormestari Pajunen kontribuutiota kuvaili uutisissa?

    Vielä sponssauskuvioista: enpä pitäisi aivan mahdottomana ajatuksena, että Guggenheimilta tulisi joku vierailu-exhibition tai maistiainen Helsingin museoihin ennen vuoden 2017 avajaisia. Vaikka sinne Design-museoon?

    Sunnu Trading on muuten ollut HPK:n yhteistyökumppani varmaan jo vuosikymmenen ennen tätä hanketta, eikä nytkään ole ”pääsponsori”, kuten Leo sanoo. Tuskin on edes kymmenen suurimman joukossa. Eikä Hietanen kanavoi kaupungin varoja hankkeeseen, vaan sen teki yksimielinen valtuusto, joka nykypäivänä lienee jo mainitsemisen arvoinen asia 🙂

    Sunny Car Center voi vaikuttaa löylynlyömältä, mutta todennäköisesti olisit sanonut muiden ammattikriitikoiden kanssa samaa vuosikymmen sitten moottoritien kattamisesta, Ideaparkista tai mistä vaan. Sitäpaitsi idea ei ole läheskään niin löylynlyömä kuin tuo sinun hankkeesi kupata rahaa kaupungilta taloyhtiöllesi. Miksi muuten rupesit tinkimään, eikö se rapiat 400 000 olisikaan ollut kohtuullinen summa jostain, mistä osakkaat eivät ole koskaan maksaneet senttiäkään itse?

  3. avatar Leo Leppänen sanoo:

    KAUPUNGINVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA, KEHITTÄMISKESKUS OY HÄMEEN HALLITUKSEN JÄSEN JA KANSANEDUSTAJAEHDOKAS IISAKKI KIEMUNGILLA (SD.) OVAT PUUROT JA VELLIT PAHASTI SEKAISIN BLOGIKIRJOITUKSESSA!

    Aluksi totean, että Kehittämiskeskus Oy Hämeen toimitusjohtaja Heikki Hietanen ei ollut HPK:n puheenjohtaja, kun Synny Car Center -hankkeen tulo Hämeenlinnaan käynnistyi. Hänen hyvät suhteet rakennuttajaan lienevät peräisin aikaisemmasta Jääkiekkoliiton toimitusjohtajan työstä.

    Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin ja Heikki Hietasen sivutoimissa on oleellinen ero.

    Hietasen johdolla (myös nimellä ja asemalla) HPK:lle hankitaan vuosittain merkittäviä sponsori- ja mainostuloja sekä muita etuja Kehittämiskeskus Oy Hämeen ja sen osakkaiden (kuntien) yhteistyökumppaneilta. Nykytilanne mahdollistaa helposti puurojen ja vellien sekoamisen, jopa huomaamatta. Julkisessa hallinnossa on hyvin suotavaa, että työnantaja estää tällaiset kytkökset sivutoimikiellolla. Näin ehkäistään korruptiota ja hyvä veli -järjestelmän muodostumista. Kysymys ei ole vain rikosten estämisestä.

    Jokainen Pihtiputaan mummokin ymmärtää, että kaupungin elinkeino- ja kehittämisyhtiön toimitusjohtajan ei ole soveliasta anoa (”kerjätä”) rahaa ja etuja tahoilta, joiden kanssa johtaja asioi työasioissa.

    Gallen-Kallela-Sirén ei hankine jatkuvasti isoja taloudellisia etuja kaupungin taidemuseon (työnantajansa) asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta jonkin kolmannen tahon piikkiin. Toimitusjohtaja Hietasella on pysyvä eturistiriita työnantajan ja konsernin kanssa HPK:n puheenjohtajan sivutoimen vuoksi.

    Hietanen ei ole työnantajan tai konsernin jääkiekkoasiantuntija tai/ja etujen valvoja HPK:ssa. Väitän, että Gallen-Kallela-Sirénin rooli taideyhteisöissä ja -laitoksissa on Helsingin kaupungin etujen valvoja ja taideasiantuntija. Olisi mielenkiintoista tietää millaiset päätökset (luvat) heillä on sivutoimiin.

    Iisakki Kiemunki näyttää kannattavaan hyvä veli -järjestelmää. Nykyisin sitä yleisesti pidetään huonona vähintään korruption esiasteena. Järjestelmä ei ole hyvää hallintoa.

    Leo Leppänen

  4. Älä nyt Leo sentään HUUDA 🙂

    Suomessa liike-elämä pyörii kohtuullisen väkevästi jääkiekon ympärillä, se on vain fakta. Hietasen tehtävät ovat toisiaan tukevia, eikä HPK:kaan ole kaupungin tai seudun vihollinen, vaikka jotkut kaupunkilaiset niin tykkäävätkin ajatella. Päinvastoin, molempien menestys tukee toista.

    Hietasen suhteet Sunny Tradingin miehiin ovat vuosien takaa, niin HPK:n kuin Jääkiekkoliitonkin kautta. Kaupungin kannalta ei ole mieltä vieroittaa Hietasta jääkiekosta, koska sitä kautta syntyy kontakteja kansalliseen ja kansainväliseen liike-elämään jatkossakin.

    En kannata ”hyvä veli” -verkostoja. Kannatan laajaa verkostoitumista. Verkostoitumisen merkitystä korostaa myös kaupungin strategia. Selkeät pelisäännot tietysti pitää olla ja Hietanen on niistä enemmän kuin paremmin tietoinen. Rengon vaarikin ymmärtää, että hän toimii HPK-taustan takia kenties enemmän median ja kaupunkilaisten suurennuslasin alla kuin kukaan muu kaupungin palveluksessa oleva. Kuten olen sanonut, jos yksikin yrittäjä edes vihjaisi epäeettisestä toiminnasta, se olisi skandaali.

    Hietasen työstä ei ole kuitenkaan tullut sidosryhmiltä kuin kehuvaa palautetta. Myös selkeitä tuloksia on syntynyt.

    Gallen-Kallela-Sirénin asema suhteessa asiakkaihinsa, niin taiteilijoihin kuin yrityksiin on aivan vastaava Hietasen kanssa. Hänen asemassaan on täysin mahdollista ”kanavoida” tukea ja näyttelyitä vaikkapa yksityiselle Design-museolle ehtona Taidemuseoon tai Guggenheim-yhteyksiin pääsemisestä.

    Minunkin olisi periaatteessa mahdollista tehdä vaikka mitä epäeettistä tai jopa rikollista puuro-velli-sotkemista. Myös kuka tahansa kaupungin työntekijä voi yrittää kavaltaa kaupungin varoja tai vaikka varastaa kahvihuoneen kassan. Tietty aste luottamusta on tarpeen tehtävässä kuin tehtävässä. Ennen kuin tämän luottamuksen voi menettää, pitäisi kuitenkin olla edes jotain näyttöjä, ennen kuin esitetään syytöksiä.

    Minä luotan sekä Gallen-Kallela-Sirénin että Hietasen tekevän poikkeuksellisen arvokasta työtä kaupunkiensa hyväksi, ainakin kunnes tulee jotain näyttöä toisenlaisesta.

  5. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Iisakki,

    muutama huomio:

    Jokaisella elämänalalla on oma moraalinsa ja eettinen koodistonsa. Hietasen tapauksessakaan kyse ei ole siitä, löydetäänkö hänet joku päivä kädet punaisina hillopurkilta, tai onko tällaisia epäilyjä. Kun toimitusjohtaja on osakeyhtiön toimielin, hän on sitä intressinvalvontamielessä 24/7. Tämä koskee erityisesti kaupungin elinkeinopolitiikan nyrkkiä. Siksi on moraalisesti ja motiivinäkökulmasta epäilyttävää ja epäviisasta hankkiutua asemaan, jossa on edes mahdollista syntyä intressiristiriitoja. Tulkitsen Leon kritiikin niin, että jos ja kun henkilö ei itse näe tai malta välttää tätä tilannetta, ylemmän toimielimen tulisi ratkaista tilanne.

    Tällainen ajattelu ei myöskään ole HPK-vastaista (jonka vastakkainasettelun ylläpitäminen palvelee tässä mielipiteenvaihdossa myös sinun Iisakki tarkoitusperiäsi), vaan HPK-myönteistä. Elinkeinopolitiikan nyrkkinä Hietasen tehtävä tosiaan on rakentaa suhteita ja verkottua – omassa roolissaan. HPK ja sen johto ovat yhteistyökumppaneita siinä kuin muutkin, joten miksi Hietasen pitää olla yhden niistä toimielin? Jos minä yrittäjänä hakisin elinkeinopoliittista yhteistyötä kaupungin kanssa, niin en toki odottaisi että Hietanen sen takia tulisi yhtiöni hallitukseen tai toimariksi.

    Samoin voi kysyä Gallen-Kallela-Siréniltä onko hänen sijoittumisensa eri yhteisöihin ollut kaikin puolin fiksua, mutta kysyminen on Helsingin asia. Se että ”Helsingissäkin tehdään näin” ei ole mikään argumentti hyväksyä vastaavaa menettelyä Hämeenlinnassa.

    En ole kehitystä vastaan, vaan esitän perusteltuja mielipiteitä siitä, miten kaupungin sittenkin rajalliset varat voisivat palvella kehittämistä paremmin kaupungin ydintoimialoilla. Kaupunki voisi opetella ensin investoimaan oman palveluiden järjestämisvastuunsa sisällä, ja sitten katsoa riittääkö rahaa muuhun. Yksityisen liiketoiminnan riskirahoitus ei kuulu kaupungin toimialaan.

  6. avatar Jur.kand. sanoo:

    Kun lukee tällaisia blogipalstoja, perussuomalaisten kielellä p l o k i, joista paljastuu luottamusmiesten ja kansanedustajaehdokkaidenkin jatkuva hengailu suurbisneksen ja viikon sisälläkin kolmekin vakavaa loukkaantumista/invaliditeettiä tuottaneiden liigatouhujen liepeillä, alkaa uskoa vahvasti, että vain soinilaiset parlamenttiehdokkaat ovat duunarien ja köyhän kansan asialla. Siksi soinilaispuolue PerusS on saanut nimekkäitä uratohtoreita kansainvälisinkin urin lähtemään suomalaisen elinkeinoelämän pelastajiksi, ajatuksella, että vain rehellinen työ vie kansakuntaa eteenpäin. Siksi se Soinin porukan suosio kasvaa, vaikka ipanataustaisten lapsiboileripuheenjohtajien Marin, Jyrkin ja Jutan vaalitentteihin self made man-Soinia, aikuista miestä, ei taistolaistaustaisen Yle-toimittajan Jyrki Richtin mukaan voida hyväksyä, kun kyse on vain pääministerivaaleista. Niissä Soini ei siis muka kisaa. Sehän nähdään!

  7. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Moikku!
    Mistä kiikastaa? Siitäkö ettei H. Hietanen ehkä ole persuja tai..
    H. Hietanen on ni ison luupin alla, että tuskin pääsee kuselle ilman epäilyjä sidoksistaan.
    Olisiko parempi vaihtoehto palkata ko. duuniin nyyrikki, jolla ei ole kytköksiä edes omaan muijaansa ja mukuloihin.
    Tämä Nyyrikki saattaisi silti, silkkaa kokemattomuuttaan sortua seireenien kutsuun. Se olisikin syvä lommo HPK:n ja sitä kautta myös HML:n imagoon.
    Riitta

  8. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Iisakki kertoi kommentissaan, että Sunny Trading ei liene kuluvalla kaudella HPK:n kymmenen suurimman sponsorin joukossa. Tämä on kummallinen tieto, koska Sunnyn näkyvyys HPK:n toiminnassa on lisääntynyt edellisestä kaudesta hyvin oleellisesti. Sunnylla on jopa liigan pelipaidoissa rintamainospaikka, joka normaalisti on erittäin kallis. Jopa kadulla astelee jatkuvasti vastaan henkilöitä seura-asussa, jossa komeilee Sunnyn logo. Tulee mieleen erinäisiä asioita, joita en lähde julkisesti spekuloimaan.

    Menneisyydessä tapahtuneesta korruptiosta tiedän esimerkiksi tapaukset, joissa kaupunginjohtaja ja kuntien omistaman yhtiön toimitusjohtaja käyttivät härskisti asemaansa väärin. Kumpikin toimi SM-sarjassa esiintyneen seuran puheenjohtajana. Edellisessä tapauksessa eräs sponsori sai aina erityisen kohtelun ja tuen, kun sen asioita käsiteltiin seudulla mm. kaupungin ja valtion hallinnossa. Jälkimmäisessä tapauksessa seuran isot velat maksettiin nopeasti, kun nippu yhtiön urakoitsijoita ja yhteistyötahoja ”kutsuttiin” sponsoreiksi. Teot ovat vanhentuneet, joten nettiä seuraavan poliisin on turha ottaa minuun yhteyttä.

    Olen kuullut ja nähnyt runsaasti laitonta menoa ja harmaalle alueelle sijoittuvaa toimintaa huippu-urheilussa 1980 ja 1990 -luvuilla. Tuskin urheilujohtajat Suomessa ovat muuttuneet oleellisesti sen jälkeen. Tästä ainoana poikkeuksena on ehkä veroasioiden hoito, joka nykyisin lienee melko hyvällä mallilla.

    En väitä, että Heikki Hietanen ei ole rehellinen ja puolueeton. Mutta minun oikeustajuuni ei vain mahdu hänen asema HPK:ssa, vaikka siitä olisi jotain etuakin toimitusjohtajan tehtävien hoidolle.

    Riitalle totean, että Kehittämiskeskus Oy Hämeen toimitusjohtajan tehtävää haki monta pätevää henkilöä. Ilmeisesti Hietanen oli sopivin ja pätevin, vaikka hänellä ei ollut merkittävää työkokemusta yhtiön toimialalta ja hänen koulutuspohja on vain merkonomi. Valitsijat antoivat ilmeisesti suuren painoarvon muille asioille kuten menestyminen soveltuvuustestissä ja haastattelussa. Toiset pätevät hakijat tuskin olivat pelkkiä Nyyrikkejä.

  9. Kari,

    olen tämän sanonut ennenkin, mutta en ole kovin huolissani kytkyistä, sidoksista ja verkostoista, jotka ovat avoimesti pöydässä – kaikkien nähtävillä, tunnistettavissa ja Riittaa lainatakseni ”luupin alla”..

    Paljon vaarallisempia demokratian ja moraalin kannalta ovat ne, jotka ovat piilossa ja epävirallisia.

    Mutta meillä lienee selkeä ero ajattelussa tämän asian suhteen. Kuten myös elinkeinopolitiikan suhteen. Minä kannatan aktiivista, innovatiivista ja rohkeaakin elinkeinopolitiikkaa, koska nykypäivänä yrityksetkin edellyttävät sellaista. Aktiivinen ote on siis tarpeen, jos aikoo saada myös tuloksia aikaan.

    Tulkitsen, että sinä kannatat vanhanmallista passiivista elinkeinopolitiikkaa, jossa – lievästi karrikoiden – kunta odottaa, että yritys tulee heidän ovelleen jotain kysymään ja ehdottamaan. Sitten kunta voi parin vuoden harkinnan jälkeen ehkä rakentaa teollisuushallin pellolle, jos yrittäjä sitoutuu vuokraamaan siitä tilaa x ajaksi.

    On täysin selvää, että on turvallisempaa noudattaa tällaista ajatusmaailmaa kuin toteuttaa kylpylähankkeita ja moottoritien kattamisia tiukassa yhteistyössä yritysmaailman kautta tai yrittää vauhdittaa yritysten innovaatiotoimintaa teknologiakeskusten kautta. Silloin voi tulla tosiaan joskus myös takkiin.

    Mutta silti olen sitä mieltä, että Hämeenlinnan kannattaa edelleen hakea kasvua ja kehitystä aktiivisella ja luovalla otteella. Tulokset ovat olleet sen verran hyviä. Suomeen jää varmasti noin 300 kuntaa, jotka toimivat elinkeinopolitiikassaan edelleen samalla tavalla kuin 80-luvulla. Ei ole riskejä, mutta on useimmiten myös nuutuva kunta.

    Myös Helsingin kannattaa satsata Guggenheim-hankkeen suunnitteluun se kaksi miljoonaa euroa, sillä jos hanke toteutuu, raha palautuu joka vuosi moninkertaisesti turistivirtojen taskussa. Tarvitsisiko Guggenheim välttämättä sitä kahta miltsiä? Ei varmasti, mutta nykyään tämäntyyppiset projektit vain toteutetaan joint-venture-hengessä, tai sitten ne eivät vain toteudu. Yritykset haluavat julkisen sektorin sitoutumista ja kaupunkien ja kuntien välillä on kilpailua.

    Jur.kand. :lle voisi todeta, että Timo Soini kannattaa englantilaista jalkapalloseura Millwallia, jonka fanit tunnetaan Euroopan kenties väkivaltaisimpina ja rasistisimpina huligaaneina. Seuran imago perustuu edelleen huomattavasti enemmän väkivaltaan kuin urheiluun, vaikka itse seura onkin pyrkinyt sanoutumaan irti perinteisistä kannattajistaan. The Denin ympäristössä lienee joka tapauksessa vuosien varrella loukkaantunut ja invalidisoitunut enemmän väkeä kuin Hämeenlinnassa mahtuu jäähalliin. Täällä sentään sattuu pelkästään urheilijoihin, jotka kyllä tiedostavat ammattinsa riskit.

  10. Vielä Leolle,

    kun seuraavan kerran käyt hallilla, niin katselepa seinillä roikkuvien kuvien pelipaitoja, housuja ja sukkia. Siinä rinnassa se aurinko killittelee monessa vanhemmassakin fotossa. Nyt teksti on vaihtunut Sunny Tradingista Sunny Car Centeriksi, mutta yhtä lailla aurinkoja on ollut jo vuosia myös juniorijoukkueiden asusteissa. Yritys tykkää lahjoittaa asusteita junnujoukkueille, mutta rahaa ei välttämättä liiku muuten. Ihan fiksu tapa saada näkyvyyttä firmalleen, jos sellaista kokee tarvitsevansa.

    Vastaava toimintatapa pätee Jokereihin, Ilvekseen, Suomen jääkiekko-, lentopallo- ja hiihtomaajoukkueisiin jne. Ritaluoma on absoluuttinen urheiluhullu, mutta HPK:n pääsponsori hänen yrityksensä ei ole ollut koskaan, eikä tietääkseni ole nytkään. Suurimpia tukijoita lienevät Hämeenlinnan seudun OP, Ruukki ja muutamat muut isot paikalliset yritykset.

    Kari totesi ylempänä, että ei voi verrata Helsinkiin ja sen toimintatapoihin. En vertaisi kyllä myöskään nykypäivän Hämeenlinnaa 80-luvun Forssaan 🙂

  11. Ai niin, unohtui vielä nuo Kehken hakijat ja pätevyydet:

    Hakijoina oli tosiaan muutama tohtoristasoinen henkilökin. Työelämän puolelta Hietasen näytöt olivat kuitenkin täysin ylivertaiset. Eikä hommaan haettu teoreetikkoa.

    Leolla on selkeä fiksaatio tuohon merkonomin tutkintoon. Tästäkin on juteltu aiemmin, mutta itse arvostan huomattavasti enemmän työelämän ja käytännön meriittejä kuin akateemisia oppiarvoja. Ihan siksi, koska tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta, kuinka naurettavan vähällä työllä tyhjyyttään kumiseva maisterintutkinto yliopistosta irtoaa.

  12. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Iisakille

    En ole vanhamallisen elinkeinopolitiikan kannattaja. Olen ihaillut Forssan Seudun Kehittämiskeskus Oy:n toimintaa. Sen ”äiti” perustettiin 1980-luvulla. Olin junailemassa sitä kasaan. Muutaman kerran paranneltu yhtiö on saanut jatkuvasti yrittäjiltä erinomaisen palautteen ja se on ollut esimerkkinä monelle vastaavalle yhtiölle Suomessa. Hämeenlinnankin nykyinen elinkeinopolitiikka miellyttää. Toisin oli parikymmentä vuotta sitten.

    Olen samaa mieltä, että yliopistosta on mahdollista saada paperit helpolla. Varsinkin jos aineyhdistelmä on ”estetiikka, erotiikka ja vertaileva kosmetiikkaa”. Tutkinnossa ja oppiaineissa on isoja eroja. Itse suoritin kunnallistutkinnon jälkeen HTM:n tutkinnon ”kirjeopistossa”, vaikka ainekokonaisuus ei ole helpoin. Olin yliopistossa läsnä vuoden. Tämän jälkeen siirryin työelämään ja käynnit harvenivat vähitellen kokonaan.

    Olette varmaan valinneet parhaan hakijan Kehittämiskeskus Oy Hämeen toimitusjohtajaksi. Lienee kuitenkin niin, että yleensä tähän toimeen vaaditaan akateeminen loppututkinto. Ja tietenkin tämän lisäksi tukku muita asioita.

  13. Iltaa vielä Leo,

    Forssan seudun kehittämiskeskus ja FSTKY ovat kaksi organisaatiota, joista täällä ja varmaan kaikkialla muuallakin olisi syytä ottaa oppia. Olosuhteet ovat kaikkea muuta kuin helpot, mutta tulokset kovia.

    Forssan Kehkeä en tunne kuin päällipuolisin maineelta ja ihmisten puheiden perusteella, mutta terveydenhuoltokuntayhtymän Markku Puroon on ollut lähempääkin kontaktia. Siinä olisi meille erinomainen vaihtoehto seuraavaksi sairaanhoitopiirin johtajaksi, jos vain pyrkyä ja työvuosia riittäisi.

  14. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve Iisakki,

    ja kiitos asiallisista vastauksista.

    Tosin nämä mielipiteenvaihdot tuppaavat vieläkin menemään niin, että ensin minä kerron mitä ajattelen, jonka jälkeen sinä kerrot mitä ajattelet minun ajattelevan. Tulkintasi kannattamastani tai edustamastani elinkeinopolitiikasta on ymmärrettävä, mutta väärä.

    Olen ns. portfolioyrittäjä. Yrittäjyyteni sisältöön on kuulunut myös lukuisten PK-sektoriin kuuluvien asiakasyritysten liiketoiminnan kehittäminen sekä järjestelmä- että prosessimielessä. Uskoisin tietäväni jotain yrittäjyydestä, ja siitä miten eri toimijoiden elinkeinopolitiikka näkyy eri kokoisille yrittäjille ja yrityksille. Se mistä karkeasti kuvattuna olen eri mieltä mm. Hämeenlinnassa harjoitetusta elinkeinopolitiikasta, on kohdistaminen ja rahoitus, en niinkään aktiivisuudesta. Aktiivisuutta tarvitaan tottakai.

    Yrittäjyys ja työkulttuuri ovat Suomessa murroksessa, ellei kriisissä. Yrittäjien määrä on saatu Suomessa joltiseenkin kasvuun, mutta kasvu tapahtuu lähes yksinomaan ns. yksinyrittäjien määrän kasvuna, usein pakkoyrittäjyyden kautta, sillä yrittäjyys omana aktiivisena valintana ei kiinnosta, mitä koulutetumpi, sitä vähemmän. Vaikka ihmisiä aletaan kasvattaa ”yrittäjyyteen” jo peruskoulussa, ei koulu- ja opiskeluaikana aikaansaadut positiiviset yrittäjyysasenteet ja jopa aikomukset realisoidu vapaaehtoiseksi yrittäjyydeksi. Sen sijaan nykyisen henkilökohtaisen valinnanvapauden, vastuun ja elinikäisen oppimisen diskurssit yhdessä muun aktiivisen yrittäjyyden tuputtamisen kanssa ajaa monet henkilöyrittäjiksi vaihtoehtojen puutteessa. Jotka eivät onnistu ”brändäämään” itseään jo opiskeluaikana, ja saamaan itseään sittemmin kaupaksi, syrjäytyvät helposti. Sama koskee syystä mistä hyvänsä hetkeksikään työelämän kelkasta putoajia.

    Kynnys kasvaa yksinyrittäjästä edes 5-9 työntekijän yritykseksi on TAVATTOMAN korkea, vain murto-osa aloittavista yrityksistä pystyy tähän – ja monilla se ei ole edes tavoite, vaan puhutaan ns. itsensä työllistäjistä. Kaikki kunnia heille, mutta niin ei työpaikkoja synny.

    Aloittavalle yritykselle on liuta palveluita, joilla sinänsä tärkeät, mutta lopulta kasvun kannalta triviaalit perustiedot ja asiat saadaan kuntoon, mutta entä sitten se yksinyrittäjyydestä kasvuun lähtö? Kehityspalvelumme ja niiden rahoitus ovat siten rakennettu, että vasta selkeästi suuremmat yritykset pystyvät niitä ylipäänsä ottamaan vastaan. Suomessa onkin niin, että suuri osa julkisesta (valtio / kunnat) rahoituksesta valuu PK-sektorin yläpäähän ja suuryrityksille. Lisäksi iso osa kakusta kuluu itse kehitys- ja tukiorganisaation olemassaoloon (sim. Innopark). Asiakkaiden kehityshankkeiden rahoituksesta tulee kehitysorganisaation oman olemassaolon edellytys ja lähde.

    Tiedän, että Kanta-Häme ja Hämeenlinna on monentyyppisen PK-yritystoiminnan musta aukko. Siksi minulla sulakkeet paukkuu, kun omaankin rahanhankintaan kykenevien isojen yritysten miljoonahankkeet saavat isoja rahoja jopa täydellä liiketoimintariskillä, kun taas mikroyritysten rahoitus edellyttää aina yrittäjän kotimökin kiinnittämistä savuja myöten. Suomi on, anteeksi, saatanan kova maa pullahtaneelle pienyrittäjälle, mikä on tutkitusti iso syy miksi yrittäjät eivät halua / pysty ottamaan riskiä, jota mm. kasvu, ja etenkin ensimmäisten vieraiden työntekijöiden ottaminen aina tarkoittaa. Eikä kannata edes alkaa puhumaan 1. työntekijän tuesta – ei toimi.

    En esim. periaatteessa vastusta moottoritien kattamista. Kritisoin sitä, että 300-500 työpaikan toivossa NCC saa 15 M€ (miinus sillat) piilotukea siinä muodossa, että kaupunki käyttää rakennusoikeuden myynnistä saamansa rahat tontin pohjatöihin (eli kattamiseen). Ei kaupunki kenenkään muidenkaan tontteja perusta, eikä etenkään NCC tuota tukea tarvitse, mutta se on tarpeeksi iso pyyhkiäkseen Hämeenlinnalla neuvottelupöytää.

    Jos 300-500 työpaikkaa maksaa 15 M€, yksi maksaa 30.000 – 50.000. Jos PK-yrittäjä sitoutuisi perustamaan esim. 1-3 uutta työpaikkaa, saisiko hän pääluvun mukaan vastaavan tuen kaupungilta? Takuita? Korkotukea? Jotain? Aivan…

    Voidakseen vetää kunnollista kehitysprojektia, yrittäjällä pitää olla itsellään aikaa. Yrityksessä tulee olla voimaa hoitaa perusliiketoimintaa kassavirran turvaamiseksi, sekä kehityskelpoista, sitoutunutta porukkaa joka voi osallistua hankkeeseen ja operationalisoida sen yrityksen käytännön toiminnassa. Olen ollut aivan liian usein todistamassa ”kehityshankkeita”, jossa julkisen rahoittajan hyväksymät ja osoittamat pukupojat ovat tulleet firmaan, viihtyneet niin kauan kuin ilmainen raha on riittänyt, ja jättäneet jälkeensä kasan paperia, jonka sisältöä yrittäjä tai sen pieni organisaatio eivät tunne edes omakseen, saati pystyisivät toteuttamaan. Yksinyrittäjiltä ja mikroyrityksiltä tällainenkin kehitystyö on usein poissuljettua ajankäytön ja ensirahoitusongelmien takia – jälkirahoitus ei lämmitä jos rahaa ei etukäteen ole (kysykää vaikka Jalavalta).

    Totta on, että 300-500 työpaikan saaminen kertalaakilla on houkuttelevampaa kuin satojen PK-yrittäjien todellinen tukeminen. Mutta selvää on, että mikroyrittäjien tukeminen ensimmäisen kasvukynnyksen yli loisi laajempaa pohjaa, ja näkyisi välittömämmin suoraan paikkakunnan sisäisessä rahavirrassa, kuin esim. jumalattoman suuren sillan rakentaminen. Yli puolet aloittavista yrityksistä putoaa ennen viittä vuotta, ja lopuista muutama prosentti lähtee todelliseen kasvuun. Kun ensimmäistä prosenttia saataisiin pienemmäksi, ja toista suuremmaksi, se olisi oikeaa elinkeinopolitiikkaa.

  15. avatar Timo sanoo:

    Aluksi Kiemunki puhui Guggenheimiin sijoitettavista useista miljoonista veroeuroista ja Sunny Car Centerin muutamasta sadasta tuhannesta. Viimeisessä viestissä Helsingin kannattaa satsata se kaksi miljoonaa. Huomaatteko tavan esittää asioita?

    Kuten Kiemunki itse totesi, Helsingin todella kannattaa sijoittaa pari miljoonaa, Guggenheim kun on samppanjaa, varma sijoitus, ei paljon riskejä. Sunny Car Center on puolestaan Afri Colaa, kukaan ei edes tiedä mistä sellainen tulee, riskit hieman eri luokkaa.

    Kiemunki opastaa ja kutsuu vanhanmalliseksi Ilkkalan ajattelutapoja yritysmaailmassa. Kumpikohan tässä todellisuudessa tietää yrittäjyydestä jotain, yritystoiminnasta, riskienhallinnasta…?

    Hämeenlinna on profiloinut itsensä koulutuskaupungiksi.
    Sitten kun täytetään sairaanhoitajia tai nuoriso-ohjaajia kovapalkkaisempia kunnan virkoja/toimia, koulutuspätevyydet heitetään romukoppaan.
    Epäilempä kovasti Hietasen näyttöjen olleen työelämän puolelta ylivertaiset, kuten Kiemunki tuossa totesi. Samoin epäilen olleen Hassisen näyttöjen, kun hänet useamman konserniyrityksen toimitusjohtajaksi palkattiin.

  16. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Moikku!
    Näitä yritystoimintariskejä lukiessa tuli mieleeni aika, jolloin ison ketjun pomo tuli noin parikymppiselle noviisille sanomaan, meiltä puuttuu osio X. Saat pari vuotta aikaa tehdä sen.
    Minulla oli ilmeisesti pelisilmää, selkeä maali, johon pyrkiä. Isän kasvatusmetodien ansiosta kyky arvostaa ja innostaa muita kohti tavoitetta. Onnistuin.
    Mahdollisuudet hävitä peli oli huomattavasti suurempi riski.
    Monen todella ison yrittäjän riskienhallinnan olen nähnyt lähtevän lapasesta – kokemuksestaan huolimatta.
    Ei bisnes ole mielestäni muuttunut. On vain tullut mieletön määrä niitä, jotka teoretisoivat hommaa lauteilta.
    Jos se ni helevetin helppoa sieltä nähtynä olisi, ei nykyistä finanssikriisiäkään olisi syntynyt.
    T. Riitta

  17. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve,

    muutama sana riskien hallinnasta… ollaan tässä sitten lauteilla tai kiukaalla.

    Tosiasiassa kokonaisriskiä ei voi hallita, vaan ainoastaan omaa herkkyyttään tai haavoittuvuuttaan riskien toteutumiselle. Tottakai on olemassa kaikenlaisia riskianalyysimenetelmiä, mutta niissä on kaikissa pari jutskaa:

    1) valtaosa riskeistä on sellaisia, joiden toteutumistodennäköisyyttä ei voi oikeasti laskea, vaan ne täytyy vain arvioida – tilastolliset menetelmät johtavat inhimillisen toiminnan riskianalyysissä systemaattisesti metsään, ja ihmisen psykologia ei ole kovin objektiivinen alusta riskin arvioinnille (aiheesta on roppakaupalla käyttäytymistieteellistä tutkimusta joka ei paljoa mairittele…).

    2) Todellisia riskejä ovat ne, joista emme tiedä mitään – ongelmat tulevat ”puskista” paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin ”hallituista riskeistä”. Koska tämän ”tietoaukon” täyttäminen on mahdotonta, voimme vain säädellä omaa haavoittuvuuttamme.

    Sen verran kaikki riskianalyysimetodit osaavat sanoa, että sellaista riskiä ei pidä ottaa, jonka toteutumista ei kestä, oli todennäköisyys miten pieni hyvänsä. Kukaan täysipäinen ei pelaa tietoisesti venäläistä rulettia, ei edes sellaisella revolverilla, jonka rullassa on miljoona patruunapesää ja vain yhdessä pati. On ihan sama montako kertaa pyssy klikkaa, kun se paukahtaa niin esirippu laskee. Riskien hallinnan suuri illuusio on se, että pääosin emme tiedä pelaavamme venäläistä rulettia.

    Oma lukunsa ovat sitten ne pelurit, joilla ei joko ole mitään riskin tunnetta, tai jotka pitävät revolveria jonkun muun päätä kohden. Heitä ei riskin tunne ohjaa mitenkään. Riitta viittasi finanssikriisiin. Sen keskeisiä syitä ovat tuntemattomien riskien toteutuminen, se että revolveri ei ollut liipaisijan omaa päätä vasten, ja ennen kaikkea se, että haavoittuvuus riskille oli käsittämättömän suuri. Historian paradoksi on se, että tämä kaikki selviää aina vasta jälkikäteen. Meillä Hämeenlinnassa rinnasteinen esimerkki on elinkeinopolitiikka ja kuntakonsernin yhtiöt. Riskin tunnetta päätöksenteossa ei ole, eikä voikaan olla.

    Riitta käytti tuossa omaa onnistumistarinaansa esimerkkinä. Tarina on tyypillinen esimerkki ns. selviytymisharhasta. Jos tarkastelemme minä hyvänsä ajanhetkenä joukkoa menestyneitä yrittäjiä, niin pelissä on seikkoja joita emme näe. Yksi on se, että jokaista menestynyttä yrittäjää kohden on suuri joukko sellaisia, jotka päällisin puolin samoin toimienkin ovat epäonnistuneet – näistä emme tiedä mitään. Toinen seikka on se, että huomenna tästä menestyjien joukosta on jo osa poissa – riski jota kukaan ei nähnyt, toteutui, eikä kokemuksella ollut asian kanssa mitään tekemistä.

    Yrittäjyydessä liki ainoa tapa ”hallita riskiä” on olla ryhtymättä koko leikkiin. Onneksi jotkut ryhtyvät, mutta ei tarpeeksi moni. Vaikka yrittäjänä epäonnistuminen ei nyt varsinaisesti tapa (pl. itsemurhat), sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymisen uhka on suuri. Mitä koulutetumpi, sitä paremmin vaihtoehtojaan harkitseva pystyy vertaamaan palkallisen ja yrittäjän uria keskenään. Tietyn koulutuksen omaavalla palkallisella onnistuminen ja epäonnistuminen ovat aika lähellä keskiarvoa, kun taas yrittäjillä, joilla esim. tulotason keskiarvo on korkeampi, epäonnistujia ja huonosti pärjääjiä on paljon, ja sikahyvin menestyviä vähän. Esim. yksinyrittäjissä on virallisen määritelmän mukaisia pienituloisia suhteessa kuusi (6) kertaa enemmän kuin palkansaajissa, ja työnantajayrittäjissäkin 2,5 kertaa enemmän. Joku harva sitten porskuttaa kunnolla, ja nostaa keskiarvon palkansaajien yläpuolelle.

    Mitä tulee bisneksen muuttumiseen, niin en voisi olla enempää eri mieltä kuin Riitta siitä, etteikö bisnes olisi muuttunut. Yrittäjän ja yrityksen vaikutusvallan ja tietoisuudenkin ulkopuolella olevien muuttujien määrä, merkitys ja muutoksien nopeus ja rajuus ovat kasvaneet valtavasti – tuntemattomia riskejä on koko ajan lisää. Tästä kesä/syksy 2008 on oiva esimerkki. Keväällä 2008 reaalitaloudessakin meni kovempaa kuin koskaan. Kesän / syksyn 2008 aikana reaalitalouteen, kuten esim. kaukoidän laivateollisuuteen tulevien uusien tilausten virta pysähtyi kuin seinään, ja jo tehtyjä tilauksia peruttiin. Maksuhäiriöt levisivät kuin tsunami yli koko tilaus-toimitusverkon, ja syksyllä 2008 Suomessakin oltiin tilanteessa, jossa karrikoidusti minkään yrityksen ketkään asiakkaat eivät enää maksaneet laskujaan. Muistetaan vain vaikka Rautaruukkia, jonka tilausvirrasta kirjaimellisesti yhdessä yössä katosi puolet. Tällaiseen ei kukaan ollut varautunut.

    Mikä tahansa seuraava puskista tuleva riski onkin, niin emme tiedä sitä nyt.
    Ainoa mitä voimme yrittää, on suojata itsemme riskin toteutumisen seurauksilta. Kehitys on valitettavasti päinvastainen – kaikki yhteiskunnan sektorit velkaantuvat parhaillaan. Kotitaloudet, yritykset, kunnat, valtio, kaikki velkaantuvat häkellyttävää vauhtia, ja mitä velkaisempia olemme, sitä haavoittuvaisempia olemme tapahtumille, joista nyt emme tiedä mitään.

    Hämeenlinnan hankkeita voi tarkastella yksittäin, ja perustella niiden hyvyyttä ja eteenpäin suuntaituneisuutta. Kollektiivisesti, mitä enemmän velkaannumme, sitä useammin vedämme revolverin liipaisimesta, ja sitä useammassa pesässä on paukku, joka sammuttaa valot.

  18. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Kari!
    Olen edelleenkin eri mieltä, bisnes ei ole muuttunut, eikä ihminen. Pitää vain osata reagoida nopeisiin muutoksiin.
    Esim. euromaiden kasvu- ja vakaussopimussäännöistä livettiin. Oli virhe hyväksyä euroon mmm. nämä valtavien valtiovelkojen maat. Mentiin perse edellä puuhun jo €:a pusatessa.
    Asiantuntemusta olisi pitänyt piisata vaikk kuinka. Jo vuosia sitten hiljaisten ääni korvessa vaiennettiin.
    Jopa minä, asiaa tuntematon ennustelin jossakin blogissani, jotta ny Kiina ostaa USA:ta, joka taas alkaa painaa rahaa rekkakaupalla, joka taas heijastuu Eurooppaan..
    Vanha rahankäytön ja ahneuden historia toisti itseään.
    Puolustan H.H:n valintaa siitäkin syystä, että hän tuntee ko. kaistaa myös sisältäpäin. On aloja, Sinä hyvin asiantuntijana tiedät, jotka vaativat tiettyä perstuntumaa pomolta.
    VR on oiva esim. kun panimoalan asiant. palkataan johtamaan raideliikennettä, siitä ei hyvä ole heilunut.
    Selitellään lumen, talven, tekniikan syyksi myöhästymiset ym. Asiantuntija alalla sanoo, turha syyttää tekniikan pettämistä tietyissä olosuhteissa, syy löytyy AINA inhimillisestä erehdyksestä.
    Ps. Senkin tiedät, että riskienhallintakykyyn vaikuttaa kyky sietää ja analysoida negatiivista palautetta, muita singnaaleja laajemminkin.
    T. Riitta

  19. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Moi Riitta,

    erimielisyys, etenkin perusteltu, on elämän suola.

    Toistan vain, että tapahtumat, jotka historian valossa näyttäytyvät väistämättöminä, eivät ole sitä syntyhetkellään.

    Näistä keskusteluista sen verran, että negatiivisin käytetty sentimentti näyttää yleensä saastuttavan kaikkien mielipiteet asiasta. En ole arvostellut H.H:n valintaa Kehken toimariksi, en hänen koulutustaan, enkä hänen ansioitaan työssään. Hänen roolinsa HPK:ssa aiheuttaa tarpeettoman rasitteen päätyölle ajankäytöllisesti ja intressien selkeyden näkökulmasta. Siinä kaikki.

  20. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Kari!
    Olen samaa mieltä kanssasi elämän suolasta.
    Perustelet aina mielipiteesi, siksi on hyvin hedelmällistä lukea kannanottojasi.
    Sekin on totta, että vasta aikaperspektiivi antaa mahdollisuuden syvempään analyysiin.
    Sitä aina vaan jaksan hämmästellä, miksi ihmiskunta toistaa virheitään.
    Onko se sitä, että homo sapiens uskoo, että minähän onnistun, vaikka nuo muut ovat epäonnistuneet yks toisensa perään tässä hommassa.
    Jatketaan hrjoituksia!
    T. Riitta

Jätä kommentti

css.php