Valtuuston vaalipuhe

Maanantainen puheeni kaupunginvaltuustossa on herättänyt keskustelua, mikä ei sinänsä kovin yllättävää ole, koska se oli tarkoituskin. Koska lehtien sivuilla ei ole mahdollista referoida lähes kolmen vartin jorinoita kuin suppeasti muutamalla rivillä, niin lienee hyvä laittaa puhe kokonaisuudessaan näkyviin tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Saa sitten jokainen kiinnostunut tehdä omat tulkintansa, kuinka populistisesta paatoksesta oli kyse vai ei. Toisaalta on ihan imartelevaa, että tässä vaiheessa varmaankin kaikki tekemiseni ja sanomiseni tulkitaan joidenkin taholta vaalipeliksi. Sauli Niinistölläkin on näyttänyt olevan sama ongelma 🙂

Ihan identtinen alla oleva teksti valtuustossa sanotun kanssa ei tosin ole, koska alkuperäinen puhe oli lähinnä ranskalaisia viivoja ja väleihin tuli huomattavasti improvisaatiota ja rönsyilyä illan valtuustokeskustelun pohjalta. Tämä on puhtaaksikirjoitettua sen pohjalta, mitä muistan, mutta ydinasiat esimerkiksi lomautusta koskien ovat kuitenkin siinä muodossaan, mitä valtuustossa kuultiin.

Lomautusarviot ovat tietysti jälkiviisautta. Olen tismalleen samaa mieltä asiasta kuin Tapio Vekka, että viime syksynä päätös näytti niissä olosuhteissa välttämättömältä. Muuten sitä ei olisi tehty. Mielipiteeni toteutuksen onnistumisesta perustuu seurattaviin faktoihin, omiin havaintoihini ja keskusteluihin monien luottamushenkilöiden ja kaupungin henkilökuntaan kuuluvien kanssa. Mielestäni käytännössä kaikki asiaa kohtaan asetetut varaukset hallituksen ja valtuuston käsittelyssä ovat valitettavasti toteutuneet.

Kun loppusaldoa lasketaan, ei voi katsoa pelkästään sitä, että palkkakuluista säästyi kolme miljoonaa. Jo saamatta jääneet verotulot lohmaisevat summasta noin viidenneksen ja esimerkiksi maanantaina hyväksytyistä budjettien ylityksestä osa johtunee suoraan lomautuksen vaikutuksista. Loppuja asioita pohditaan puheessa.

Eli täsä:

Valtuusto 13.12. 2010

Arvoisat valtuutetut,

Aika on taas summata yhteen kulunut vuosi. Tämä vuosi 2010 oli kaikkien arvioiden ja profetioiden mukaan valtuustokauden vaikein. Toivottavasti näin, koska tänä vuonna tosiaan ilonaiheet ovat olleet jokseenkin vähissä.
Toisaalta meillä on aihetta olla iloinenkin, iso kuva kaupungin kehityksessä on edelleen hienosti reilassa. Hämeenlinna on todettu maan toiseksi vetovoimaisimmaksi kaupungiksi, ihmisiä ja yrityksiä muuttaa kaupunkiin erittäin mukavasti. Viime viikolla julkistettiin vihdoin pitkään hierottu kauppa puolalaisten kanssa ja moottoritien kattamisen aloittaminen odottaa viimeistä silaustaan NCC:n pääkonttorista Tukholmasta. Kaupungissa on myös pörrännyt ulkomaalaisia pääomasijoittajia rapakon takaa, jotka ovat ihan aidosti kiinnostuneita autotalohankkeestamme. Tuskin ainakaan huvimatkoilla täällä pyörivät.

Kaikki nämä hankkeet kertovat selvästi siitä, että etenkään elinkeinopolitiikassa on katsottava vähän, eikä niin vähänkään, boksin ulkopuolelle: maailma ei tule tänne kylään automaattisesti, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Moottoritien kate on hyvä esimerkki hankkeesta, josta ei olisi tullut yhtään mitään, jos olisi kuunneltu skeptikoita. Tismalleen samat sanat voi sanoa vaikka Tuulosen kauppakeskuksesta, joka on nostanut Ydin-Hämeen palvelutason ihan uudelle tasolle. Jos joku olisi puhunut ääneen puolalaisen alumiinitölkkitehtaan saamisesta Suomeen, hänet olisi naurettu suohon.  Nyt on epäilijöiden vuoro vähätellä Sunny Car Centeriä ja sen mahdollisuuksia. On hyvin mahdollista, ettei siitä tulekaan mitään, mutta se on varmaa, ettei mitään saada, jollei ajatella ja toimita rohkeasti.

Kun toimitaan rohkeasti etukenossa, myös virheinvestoinnit ovat mahdollisia. Näistä ja laman vaikutuksesta kärsitään nyt esimerkiksi Innoparkissa, jonka toimintaa ovat rasittaneet Innosteel- ja Innotawast-hankkeiden kannattamattomuus. Yhtiö laatii parhaillaan selviytymissuunnitelmaansa, ja todennäköisesti myös valtuusto on kevään mittaan tähän liittyvien päätösten edessä.

Kaupunkikonsernin osalta on kuluneena vuonna käyty todella paljon keskustelua. On pelkästään positiivista, että elinkeinopolitiikka on alkanut kiinnostaa laajemminkin.  Toivoa tosin sopii, että intoa riittäisi myös kehittämiseen, eikä pelkästään arvosteluun. Henkilökohtaisesti edustan sitä kantaa, että todellista asiantuntemusta ei ole epäkohtien, vaan ratkaisujen osoittaminen.

Kaupungin oman toiminnan osalta isot rakenneuudistukset etenevät talouden paineessa jopa suunniteltua vauhdikkaammin, mikä asettaa käytännön toiminnalle yhä suurempaa riskikerrointa. Kesällä päätetty palvelu- ja hankintastrategia oli erittäin radikaali ja ennakkoluuloton ratkaisu, joka mielestäni meni yllättävänkin vähällä keskustelulla läpi. Ex-valtuutettu Jari Ranne esitti hiljan näkemyksiä, joiden mukaan Hämeenlinnassa on kahden kerroksen hallintoa ja hankkeita. Kyse oli hyvästä ja asiallisesta keskustelunavauksesta.

Itselleni on tullut tosin mieleen, onko valtuutettujemme silmissä kahden kerroksen hankkeita myös siinä mielessä, että nämä isoimmat asiat, peruspalveluhankkeiden ja kaupungin oman organisaation muutokset, raportit ja talous solahtavat kohtuullisen vähällä tarkastelulla ja kritiikillä lävitse. Hyvänä esimerkkinä tänään käsitelty lasten ja nuorten lautakunnan 1,5 miljoonan euron ylitys, jonka perusteluissa on varsin kyseenalaisiakin kohtia ja jatkoselvittelyä kaipaavia asioita. Esimerkiksi käy myös Tullikamarin keskuskeittiön ja päiväkodin remontin vaiheet. Tullikamarin tapauksessa osakeyhtiömalli toi ainakin läpinäkyväksi remontin kalleuden: suoraan kaupungin käyttöön rakennettuna kukaan ei olisi kiinnittänyt mitään huomiota ylläpito- tai pääomakustannuksiin.

Tänäänkin hyväksytyistä ylityksistä ja tasearvojen alaskirjauksesta huolimatta tilinpäätös tältä talouden katasrofivuodelta tullee näyttämään ennakoitua positiivisemmalta, mistä saamme kiittää verotulojen suotuista kehitystä ja myyntivoittoja. Se näyttää silti karmivalta, mitä ei pidä unohtaa. Tuottavuusohjelmammekin etenee vahvasti, vaikkakaan ei ehkä aivan alun perin suunnitellussa muodossa.

xxxx

Kun valtuustokausi alkoi, tiesin, ettei mitään kuherruskuukausia tule olemaan. Tuntuu silti, että avausvuosi oli lähes ruusuilla tanssia tähän vuoteen verrattuna. Viime syksynä näimme tilanteen huomattavalla enemmistöllä niin huolestuttavaksi, että päätimme turvautua äärimmäisiin keinoihinkin. Jotka ainakin näin sosialidemokraattisesta näkökulmasta tarkoittavat henkilöstön lomautuksia.

Nyt lomautukset alkavat olla takanapäin, enkä usko, että yhdenkään nuoren tulevaisuus on tuhoutunut tai ihmisten terveys vaarantunut, mutta samaan aikaan on todettava, että lomautuksista ei myöskään saatu tavoiteltua hyötyä. Tarkkoja laskelmia emme siitä pysty tekemään, paljonko taloudellista hyvää jäi viivan alle, jos lasketaan kaikki lomautusten vaikutukset yhteen, mutta se ei ole paljon se. Saattaa mennä jopa miinuksen puolelle, jos mietitään, kuinka paljon tarpeellisia töitä jäi tekemättä, kuinka paljon kustannuksia siirtyi tulevaisuuteen tai toisille momenteille. Esimerkiksi terveyskeskusliikelaitoksen lomautusten seurauksena keskussairaalan päivystykseen. Siitä puhumattakaan, kuinka paljon työaikaa jouduttiin uhraamaan lomautusten suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Henkilökohtainen näkemykseni onkin, että tämänhetkisen tiedon varassa ja kokonaisuus arvioiden lomautuspäätös oli virhe. Mutta puhtaita papereita en anna myöskään henkilöstömme edustajille. Moni varmaan muistaa, mitä suhtautuminen oli, kun vuoden 2009 valtuustoseminaarissa pohdittiin säästövaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Pikkujouluista luopuminen oli käytännössä ainoa asia, missä henkilöstön edustajat olivat valmiita tulemaan vastaan. Me emme saaneet henkilöstöjärjestöjämme tarpeellisella tavalla ymmärtämään tilanteen vakavuutta. Lomautusten myötä se tosin varmaankin muuttui, joten kriisitietoisuuden nostattamisen mielessä päätös saattoi tuoda hyötyjäkin.

Nyt luottamus henkilöstön ja työantajan välille on joka tapauksessa rakennettava uudelta pohjalta. Pidän täysin selvänä, että lomautuksiin ei ole enää syytä mennä, mutta toisaalta rakennemuutoksista ja tuottavuusvaatimuksista on syytä pitää tiukasti kiinni. Tuottavuuden parantamisessa tulisi kuitenkin päästä etenemään myös pyramidin alaosasta ylöspäin, eikä vain toiseen suuntaan, että herrat ja tilaajat laativat suunnitelmia, joilla ei välttämättä ole yhtymäkohtaa todellisuuteen kuin nimeksi. Tämä ei ole uusi ajatus, mutta henkilöstö pitää saada paremmin arjen kehittämiseen mukaan, organisaatiossa tehdään paljon asioita todella hölmöllä tavalla ja monesti avain järkevään toimintaan voisi tulla kysymällä tekijöiltä, jos vain johtajan itsetunto siihen taipuisi.

Eikä tämä tarkoita, että meillä olisi huonoa tai pöyhkeää virkamiesjohtoa. Itse asiassa asia on päinvastoin, kuten tänään käsitellystä raportista saimme nähdä. Kehittämisinto on kova. Tulevaisuuden johtamisen tulee kuitenkin olla yhä enemmän verkostomaista ja mahdollisuuksia antavaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että toleranssia virheille täytyy sopivassa määrin sallia. Vauhdin huumassa tosin erityisesti johtavien virkamiesten tulisi kyetä myös seuraamaan, että kaikki muodollisetkin pykälät täytetään, vaikka asia ja poliittinen tuki sille tuntuisi kuinka itsestään selvältä. Viittaan nyt tietysti osaltaan kohuttuun jäähalliremontin laajennukseen, mutta yhtä hyvin esimerkiksi Tuuloksen terveysaseman lakkauttamiseen.

Kyselyllä mitattiin myös luottamushenkilöorganisaation tilaa. Tosin vastausprosentti jäi karhuamisesta huolimatta hieman vaatimattomaksi, mikä sotii tietysti sitä vastaan, että valtuutetut valittavat aina silloin tällöin, ettei heidän äänensä kuulu jne. Vastausten jakaumasta voi esimerkiksi päätellä, että vain yksi vihreä luottamushenkilö vaivautui vastaamaan.

xxxx

Hämeenlinna on ollut harvinainen kaupunki siinä suhteessa, että ns. yhteishenki ja tekemisen meininki on ollut poikkeuksellisen hyvä. Tälle valtuustokaudelle valtuustoryhmien yhteistyötä lähdettiin entisestään vahvistamaan, ja siitä myös kyselyssä annettiin varsin positiivista palautetta. Ryhmät ovat sopineet, että asioita käsitellään reilun yhteistyön ja avoimen keskustelun ja tiedonkulun hengessä. Se ei todellakaan tarkoita, etteikö eriäviä mielipiteitä sallittaisi, kuten keskustelua on virheellisesti tulkittu.

Olen aivan varma, että kun vasemmistoliitto tässä salissa ilmoittaa Martikaisen Reiskan ja Oinosen Ritvan äänellä vastustavansa hankkeita, joissa palvelutuotantoa siirretään yksityisten tuotettavaksi ja toisaalta suosivansa poikkeuksetta kunnan omaa tuotantoa, niin kaikki ymmärtävät ja kunnioittavat sitä. Se tuntuu itsestäni jopa paikoin virkistävältä, että joku pysyy tiukasti linjallaan tänä aikana, kun kokoomuslaiset ovat vihreä työväenpuolue ja muut matkivat kilvan perässä, vihreät isänmaallisten symbolien ympäröiminä, vasemmisto yrittäjien puolueena jne. Me demarit emme varmaan tiedä oikein itsekään, mitä olisimme.

Kyse ryhmien yhteistyössä ei ole ollut mielipiteiden tukahduttamisessa vaan siinä, että otettaisiin kaikki puolueet mukaan rakentamaan ja vaikuttamaan, eikä pelkästään rikkomaan. Kyse on ollut siitä, että muutospaineita nostettaisiin esiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja käsiteltäisiin avoimessa hengessä. Kyse on ollut siitä, että on haluttu välttää vaikkapa naapurikunnasta Janakkalasta tai Tampereelta tuttua blokkiutumista, jossa lukemat joka äänestyksessä ovat samat.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että yhteistyöllä saavutamme huomattavasti enemmän kuin itsetarkoituksellisella riitelyllä, säännönmukaisella räksyttämisellä ja oppositiohenkisellä vastakkainasettelulla. Tämä pätee yhtä lailla työntekijöiden ja työnantajien suhteeseen niin Hämeenlinnassa kuin koko Suomessa. Päätä on saanut pyöritellä ja puhallella kun on seurannut tämänkin vuoden lakkoaaltoa ja ennen kaikkea sitä, kuinka merkityksettömistä asioista ja eduista riidellään.
Tässä yhteistyön hengessä olemme mielestäni ottaneet muutamaan otteeseen melkoista takapakkia kuluvan vuoden aikana. Henkilökohtaisesti nousee esiin kaksi asiaa, joissa koen, että valtuusto ja valtuutetut ovat alentaneet omaa arvovaltaansa ja keskinäistä luottamusta oikein urakalla. Itse en ollut vielä koskaan 10 vuoden valtuustouralla törmännyt tilanteeseen, jossa tietoa kaupungin elimien käsittelemistä asioista ei saa, kun suoraan kysyy, mutta niistä pystyy lukemaan laajasti ja luottamuksellisiakin tietoja referoituna yhdestä tiedotusvälineestä.  Viittaan tietysti kevään tarkastuslautakunnan jupakkaan, jossa ex-tilintarkastaja otti yhteyttä lautakunnan jäseneen Hannu Kärpäseen ja esitti syytöksiä ja epäilyjä, jotka olivat vakavia kaupungin kannalta.

Ottaen huomioon kaikki kevään käänteet, joidenkin lautakunnan jäsenten varsin valikoivan informaation jaon ja julkisuudessa tapahtuneen epämääräisen vihjailun, niin loppuhuipennus täällä valtuustosalin infossa jätti suuhun varsin kummallisen maun. En vain voinut, enkä voi vieläkään käsittää sitä, tarkastuslautakunta, jonka pitäisi olla valtuuston työrukkanen, ei voi valtuuston puheenjohtajalle edes yleispiirteisesti kuvailla, mistä on kyse, vaikka prosessi kestää puoli vuotta ja siihen lisää kuumaa ilmaa säännöllisesti pumpataan julkisuudessa erinäisillä sekoiluilla pöytäkirjojen ja ties minkä kanssa. Kyllä se ainakin minun luottamustani lautakunnan työhön söi melkoisesti, etenkin kun lopulta osoittautui, että varsinaisia villoja eli väärinkäytöksiä asiassa kaikkien tutkimusten, selvitysten, lausuntojen ja kuulustelujen jälkeen löytynytkään.

Toisen kerran minun rajani ylittyi, kun täällä salissa alettiin viime kokouksessa äänestää sellaisten valtuutettujen esteellisyydestä, jotka eivät sitä missään nimessä olleet. Eikä asiassa ollut lain ja koetellun oikeuskäytännön perusteella edes lainkaan tulkinnanvaraa. Esteellisyydelle täytyy aina ilmoittaa jokin peruste. Huvin vuoksi kukaan ei voi itseään jäävätä. Jos taas valtuusto jäävää äänestyksellä jonkun, joka ei jäävi ole, asiasta tehty päätös on laiton.

Jos poliittista päätöksentekoamme koskeva kysely tehtäisiin nyt, luulisin, että tulokseksi hyvän yhteishengen yms. osalta saataisiin vähän erilaiset jakaumat. Ainakin itse laittaisin rukseja vähän eri kohtiin. Nyt olisikin syytä käydä syvällistä pohdintaa itse kunkin ja ryhmien keskenään, halutaanko täällä salissa nähdä vastaavia farsseja tulevaisuudessa? Kokoustekniikalla kikkailemalla näitä istuntoja pystyy kyllä häiriköimään lähes mielin määrin, siitäkin on huonoja esimerkkejä myös Hämeenlinnasta vuosien takaa.

Edelleen, haluan painottaa, että eriävät mielipiteet ja kritiikki ovat sallittuja ja jopa toivottavia. Siitä ei ole kyse, vaikka niin tämäkin puheenvuoro epäilemättä halutaan jossain tulkita. Kyse on terveestä poliittisesta kulttuurista. Sellaiseen ei kuulu itsetarkoituksellinen hämmentäminen missään mielessä.

Toki voi olla, että nämä kaksi esille nostamaani tapausta ja muut pinnan alla ja päällä kuplivat turbulenssit rauhoittuvat, kunhan pahimmasta talouskurimuksesta ja myös eduskuntavaaleista päästään ohi ja normaaliin päiväjärjestykseen. Kaupunginhallitus käynnisti poliittisen järjestelmämme uudistamisen, jossa puututaan tietysti muotoon ja rakenteeseen, mutta tätä sisältöpuolen kehittämistä kannattaa viedä siinä samalla vähintään yhtä suurella tarmolla eteenpäin.

xxxx

Mutta ettei menisi pelkäksi valitukseksi, niin positiivisiakin asioita on tapahtunut myös poliittisen päätöksenteon suhteen. Olen edelleen todella tyytyväinen kaupunginhallituksen työskentelyyn kaikkien paineiden keskellä. Hallitukseen on mielestäni valikoitunut todella tyylikkäitä ja asiallisia poliitikoita puoluekantaan katsomatta. Toivottavasti sama trendi jatkuu myös seuraavalla kaksivuotiskaudella. Tänä vuonna on pystytty myös parantamaan viime vuonna muutamaan otteeseen pätkinyttä kommunikaatiota ja yhteistyötä hallituksen ja tilaajalautakuntien välillä. Järjestetyt iltakoulut olivat varmasti tarpeellisia ja vastaava käytäntö niin hallituksen ja lautakuntien kuin hallituksen ja johtoryhmän välillä helpottaa jatkossakin budjettiprosessia.

Lopuksi haluaisin esittää vielä yhden kainon toiveen: tänä vuonna on kulunut ylettömän paljon energiaa kuntaliitosta edeltävien asioiden selvittelyyn ja oikomiseen. Oli kyse sitten jäähallipäätöksistä, liitoskuntien kalustoluetteloista, musiikkiopistomaksuista tai väärässä järjestyksessä tehdyistä irtisanomisista. Eikä siinä mitään, kirjat ja kupongit on pakko saada järjestykseen, mutta mielestäni meidän poliitikkojen katseen pitäisi olla huomattavasti vahvemmin tulevaisuudessa. Ainakin henkilökohtaisesti tuntuisi huomattavasti mielekkäämmältä kantaa vastuuta päätöksistä ja linjauksista, joita olisi ollut itse tekemässä.

3 kommenttia artikkeliin “Valtuuston vaalipuhe”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Voi perskeles!

    Kaikenlaisia minä-jorinoita sitä hämeenlinnalainen valtuutettu joutuu kuuntelemaan. Eikä kenenkään ole kohteliasta poistua kokouksestaan subjektiivisen ”vuodatuksen” jatkuessa ja jatkuessa …

    Leo Leppänen

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Iisakki!
    Kerrankin olen yhdestä asiasta samaa mieltä kanssasi eli lomautuksista. Ne eivät ole koskaan tasapuolisia kaikille. Ne estävät järkevän rekrytoinnin, jopa harjoittelijoiden palkkaamisen. Ne laskevat tuotantoa. Suurin tappio tulee kuitenkin henkilöstön työmotivaation ja yhteishengen katoamisesta. Tilinauhoista voidaan laskea, paljonko palkkakuluissa on säästetty, mutta henkilöstön väheksyvä asenne työnantajaansa ja sen talouteen aiheuttaa hirmuiset vahingot (sanoisi Paasikivi).
    Valtion taloustilanne on vakava, mutta niin on kuntienkin. Kaupungissa veroja on nostettava ja menoja leikattava. Etenkin investointimenot on jäädytettävä. Valtuuston on myös tehtävä periaatepäätös, ettei minkään yrityksen rahoitukselle anneta takausta.
    Kun uusi valtuusto on parin vuoden päästä tiedossa, talouden pitäisi olla tasapainossa ja velanoton loppua.
    Oli mukava huomata, että HäSa ym. järjestävät Verkatehtaalle huhtikuussa vaalivalvojaiset. Sitä ennen kaupungin kansanedustajaehdokkaat voisivat esitellä omia rohtojaan maan talouden vakauttamiseksi. Puhupa PUK:lle, että HäSa järjestäisi blogisteille ja ehdokkaille tilaisuuden märehtiä asiaa. Pullakahvit riittää tai mieluummin kahvi avec.
    Tuosta tulikin mieleeni vitsi, joka kylläkin puhuttuna on parempi kuin kirjoitettuna: Konjakki on maailman vanhimpia brändejä.
    Vaalikuumetta odotellessa t. Hessu K.

  3. avatar iisakki sanoo:

    Terve Lexa,

    joo, pakko myöntää, että loppuosa tekstistä meni näköjään vähän egomaaniseksi. Väitän tosin, että johtui aamun huolimattomasta ja kiireisestä puhtaaksikirjoitusprosessista: tuskin se ihan tuollaiselta kuulosti valtuustosalissa, kun puhuin vapaasti löyhien muistiinpanojen pohjalta.

    Tai ainakin kovin keskittyneesti näyttivät kuuntelevan ja karvaisia käsiäänkin kovasti läpsyttivät lopuksi.

    Heikki: Lomautuksista ollaan samoilla linjoilla. Muusta taloudenhoidosta ei ihan. Kaupunki on nyt pystynyt toteuttamaan talouden tervehdyttämis- ja tuottavuusohjelmaansa suunniteltuun tahtiin, ja velkoja päästään näillä näkymin lyhentämään seuraavan valtuustokauden alusta. Suunnitelmiin ei kuulu äyrinkorotusta. Investointejakin on turvallista tehdä niin kauan kuin kaupunkiin muuttaa väkeä ja yrityksiä nykyistä tahtia.

    Takauksia käytettäneen jatkossakin konsernin omien yritysten hankkeiden rahoittamiseksi, mutta jokainen tapaus luonnollisesti harkitaan erikseen. Takaukset ovat mahdollisia myös sellaisiin yksityisten yritysten hankkeisiin, jotka tukevat kaupungin palvelutuotantoa. Kaikissa takauksissa vaaditaan vastavakuus tai kiinteistöpantti yli taattavan summan.

    Yritän muistaa yllyttää päätoimittajaa 🙂

Jätä kommentti

css.php