Kannattaako poliitikot sulkea pulloon?

Vaalirahoitus- ja Vanhas-kohussa on unohdettu, mikä on edustuksellisen demokratian idea. Edustuksellinen demokratia perustuu sidonnaisuuksiin. Ketä poliitikko edustaa, jos hänellä ei ole sidonnaisuuksia? Ei ketään.

Nämä sanat eivät ole Nuijamiehen, vaan Lauri Tarastin (Helsingin Sanomat 10.10.2010). Mutta enpä voisi olla ministerin kanssa yhtään enempää samaa mieltä.

Tiedän, ettei pitäisi vastata jokaiseen tarkoitukselliseen provosointiin. Mutta kun on tullut tavaksi vastata päättömimpiinkin töräyksiin, niin linja täytynee pitää – ajankäytön ja mahdollisuuksien rajoissa.

Perjantain (22.10.2010) Hämeen Sanomien Vierailija-palstalla Joonas Korhonen (vas.) jälleen osoitti, kuinka härskillä ja todellisuudesta irronneella tavalla monet nyt pyrkivät ratsastamaan ennakkoluuloilla ja lyömään vaalirahakohun ja Matti Vanhasen esteellisyystutkintojen nurkkaan ajamia poliitikoita. Poliitikoita, joilla ei ole näiden skandaalien kanssa mitään tekemistä.

Korhosen mukaan ”Hämeenlinnan taudin” syy on pohjimmiltaan se, että kaksi selvästi eniten vaaleissa ääniä saanutta puoluetta eli kokoomus ja demarit käyttävät valtaansa. Korhonen muistuttaa, että aseveliakselin taustalla on historiallinen yhteistyö, jolla kommunistit yritettiin eristää yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.

Voin paljastaa Korhoselle, ettei nykypäivän kunnallispoliittisessa päätöksenteossa ihan hirveästi todellakaan muistella enää sodanjälkeisiä tapahtumia tai edes kommunisteja. Yhteistyö rakentuu sille, että näkemykset kohtaavat monissa asioissa. Ja missä ne eivät kohtaa, pystytään neuvottelemaan kompromisseja. Tärkeää on luottamus siihen, että toisen sana pitää, eikä lupauksista livetä populistisesti tai muuten puukoteta selkään heti tilaisuuden tullen.

Toki tämä nyky-Hämeenlinnassa onnistuu monien muidenkin puolueiden ja etenkin yksittäisten valtuutettujen kesken. Tällainen valtuutettu löytyy jopa vasemmistoliitosta. Voin mainita ihan nimenkin, kun olen sen tässä yhteydessä ennenkin maininnut: Reijo Martikainen. Vaikka asioista voidaan olla eri mieltä, niin Reiska pystyy sen asiallisesti sanomaan, eikä ensimmäisenä syytä ja vihjaile kähminnästä, yleisestä epärehellisyydestä ja jopa rikollisesta toiminnasta. Reiska myös ottaa asioista selvää ja puhuu vasta sitten. Siis täydellinen vastakohta tämän ajan joonaskorhosille 🙂

Näkisin, että Hämeenlinnassa vallitsee verrattain terve poliittinen kulttuuri, jossa asiat pystytään käsittelemään asioina ja tavallista vähemmän on henkilöiden välisestä ristivedosta aiheutuvia poliittisia riitoja. Paljon muustahan riitoja ei nyky-Suomen rauhallisissa oloissa edes synny.

Toisinajattelijoita ja isoja persoonallisuuksia valtuustossamme on, mutta heitä ei käsittääkseni mitenkään tukahduteta. Tähän näkemykseen antaa osaltaan tukea mm. valtuutetuille tehty kysely, josta ei kovin katastrofaalisia tuloksia tullut. Omalta osaltani sanoisin, että mielestäni hyvät ja asialliset henkilökohtaiset välit on säilynyt jokaiseen, isoimpia kriitikoita myöden.

Väitän myös, että medialla on tapana pikemminkin nostaa toisinajattelijoita kuin tukahduttaa heitä. Käytännössä jokaiselle kirjoitustaitoiselle ”konsensuksen” vastustajalle on pikaisesti tarjottu oma palsta Hämeen Sanomat -konsernin lehdissä. Monelleko ns. rivivaltuutetulle on, vaikka näistä jokaisella on hyvin luultavasti takanaan isompi kannattajajoukko kuin esimerkiksi Joonas Korhosella?

Tunteita vai järkeä?

Korhonen joka tapauksessa leimaa hämeenlinnalaiset valtuutetut poikkeuksetta ”hyödyllisiksi idiooteiksi”, joita pari johtavaa poliitikkoa pystyy ongelmitta manipuloimaan tunteisiin vetoamalla ja järkiargumentit sivuuttaen.

Tarkastellaanpa hieman näitä Korhosen kirjoituksessaan esittämiä omia ”järkiargumentteja”. Korhosen mukaan 1,3 miljoonalla ylittyneet jäähallin remonttikulut olisi mahdollista kattaa korottamalla hallin aitioiden, klubitilojen ja ravintoloiden vuokria. No, ensin häneltä autuaasti unohtuu, että aitioiden rakentamisen rahoitus, 0,5 miljoonaa, on peräisin HPK-edustusjääkiekolta. Ei niitä aitioitakaan voi oikein kahteen kertaankaan myydä ja laskuttaa.

Yleisö- ja sosiaalitilojen rakentamisesta Ritarihalliin on päätetty suurella enemmistöllä ja itse asiassa muodollisen yksimielisesti valtuustossa vuonna 2007. Keskusteluissa oli esillä nimenomaan se, että jääkiekon seuraaminen on viikoittain vajaan 4000 kaupunkilaisen harrastus, ja nykyaikana säälliset oheistilat ja -palvelut ovat edellytys yleisön viihtymiselle. Hämeenlinnan jäähallin yleisötilat ovat tuskin kovin paljon sen prameammat kuin millään muullakaan liigapaikkakunnalla Suomessa. Nyt remonttiylityksiä koskeva kiistanalainen osa on sitä paitsi harjoitushallin olosuhteet, joita edustusjääkiekkoilijat tai heidän yleisönsä eivät käytä lainkaan.

Edustuskiekolla on jäähallista lisäksi vuokralla lounasravintolan ja keittiön tilat, joista he maksavat markkinavuokraa, joka antaa kohtuullisen tuoton kaupungin sijoittamalle pääomalle. Jos remontin ylitys aiottaisiin kattaa HPK:lta perityillä vuokrilla vaikkapa 15 vuoden aikana, se tarkoittaisi lounasravintolalle n. 170 000 euron vuosivuokraa. Vuokraisitko tuolla hinnalla ne tilat?

Aika hiljaista olisi. Lisäksi periaate olisi sama, jos Joonas Korhonen kustantaisi koko taloyhtiönsä putkirempan oman kämppänsä vuokrassa. Osakkaat kyllä varmaan kiittäisivät tällaista järjestelyä.

Kaupunki pois omistamiensa yhtiöiden hallituksista?

Korhosen mielestä jäähallia suurempi ongelma on se, että kaupungin päättäjiä istuu sellaisten yritysten ja yhdistysten hallituksissa, jotka saavat merkittävää tukea kaupungilta.

Totta on, että jotkut yhtiöt nauttivat kaupungin tukea avustuksina tai lainantakauksina. Näillä yhtiöillä on yksi yhteinen piirre – kaupunki omistaa ne, tai on ainakin erittäin merkittävällä osuudella mukana toiminnassa. Yhtiöt tuottavat kaupungille sen tarvitsemia palveluja.

Korhosen mukaan järkevää ja kestävää konserniohjausta ja valvontaa olisi se, että valtaa käytettäisiin ainoastaan yhtiökokouksissa. Jos niissäkään?

Vaikea käsittää, miten olisi veronmaksajien etu, ettei kaupunki valvoisi ja ohjaisi lainkaan omistuksiaan edustajiensa kautta?

Monet päättäjät ovat aktiivisia henkilöitä elämässään ja vaikuttavat kunnallispolitiikan lisäksi yhdistyksissä, seuroissa ja säätiöissä. Totta on, että ylivoimainen enemmistö näistä toimii jollain tavalla kaupungin suoraan tai välillisesti tukemana. Monesti esimerkiksi kaupungin ylläpitämät tilat ovat toiminnan elinehto. Korhosen mukaan päättäjät eivät näissä yhdistyksissäkään saisi toimia.

Pakko kysyä, kuinka hyödyllistä on, että poliitikot eristettäisiin täysin elämästä? Sieltä umpiosta voisi sitten tarkkailla muuta maailmaa pillin lävitse ja tehdä hyviä ja objektiivisia päätöksiä?

No, eihän Korhonen tietysti tätä tarkoita. Luulen, että hän yrittää sanoa, etteivät päättäjät saisi toimia HPK:n ja jääkiekon kanssa tekemisissä olevissa yhdistyksissä tai ylipäätään osakeyhtiöissä. Koska ne ovat ”pahoja”. Sen sijaan päättäjä voisi vallan hyviä toimia jalkapalloseuran hallituksessa tai kulttuuriyhdistyksessä, koska ne ovat puolestaan ”hyviä”. Vaikka nämä toimisivat suhteessa vähintään yhtä paljon kaupungin tuen varassa kuin Joonaksen inhokkilaji jääkiekko.

Korhosen näkemysten kannalta on valitettavaa, että Suomessa päätöksenteon on perustuttava yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Jos Korhosen karsastama valtuutettu ei voisi toimia HPK:ssa, niin jonkun toisen, ”kivan valtuutetun”, ei olisi myöskään mahdollista toimia FC Hämeenlinnassa.

Näkymättömät kytkökset ovat vaarallisempia

Minusta on hieman kummallista, että julkisuudessa vouhkataan niin paljon päättäjien näkyvillä ja alituiseen arvioitavissa olevista sidoksista ja jääviyksistä. Tietoisuus aiheuttaa jatkuvan julkisen paineen ja tehostaa päättäjän omavalvontaa. Monet ovat jääväämisen suhteen jopa ylivarovaisia.

Kuitenkin media pillastuu, jos Matti Apunen ehdottaa, että toimittajien taustasidokset tuotaisiin esiin. Opiskelukaverini, kirjailija Teemu Kaskinen ehdotti yliopistossa jo vuosia sitten, että juttujen perään olisi syytä laittaa aina toimittajan vuosiansiot. Pidin ideaa jo silloin hyvänä. Miksi vain poliitikkojen ja julkkisten tulot syynätään vuosittaisissa verojutuissa?

Minusta olisi täysin kohtuullista ja rehellistä yleisöä kohtaan, että myös muiden yhteiskunnallisten keskustelijoiden ja vaikuttajien kytkyt valaistaisiin, jotta osattaisiin arvioida näiden motiiveja. Tosin puoluekannoilla tai muilla sen tyyppisillä sidoksilla ei olisi juuri mitään todellista merkitystä, sillä millään ei saada vapaaehtoisesti esiin niitä kaikkein merkittävimpiä sidoksia: esimerkiksi ystävyys-, rakkaus- ja seksisuhteita. Tämä koskee niin poliitikkoja kuin toimittajiakin.

Myös Joonas Korhonen kuuluu samaan kirkasotsaisten pillastujien sarjaan toimittajien kanssa. Miksi Joonas tituleeraa itseään palstallaan pelkästään ”hämeenlinnalaiseksi liikunnanohjaajaopiskelijaksi”? Miksei siinä mainita, että hän on vasemmistoliiton aktiivi ja eduskuntavaaliehdokas muutaman vuoden takaa? Tai jotain muuta, mistä hänet on paremmin tunnettu?

Miksi Joonas repii peliverkkarinsa Facebookissa, jos media kysyy hänen järjestämänsä mielenosoituksen yhteydessä, että onko asialla jotain tekemistä politiikan kanssa? Siksi, että Joonaksen kirjoittamat ja tekemät asiat ovat luonnollisesti hänestä irrallaan olevia objektiivisia totuuksia, joita ei tule suhteuttaa millään tavalla häneen itseensä.

Sellaiset sidokset kuuluvat vain poliitikoille.

12 kommenttia artikkeliin “Kannattaako poliitikot sulkea pulloon?”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    En ota Joonas Koskisen kirjoitukseen kantaa muuten kuin toteamalla, että siinä on siteeksi asiaakin, mutta pääviestit ovat Suomen kunnallishallinnolle aika vieraita. Iisakki ruoski Joonasta oikean suuntaisesti, tosin paikoin yliampuvasti kuten tällaisen debatin henkeen kuuluu.

    Poliitikkojen viimeaikaisissa ”pulloon” sulkemispyrkimyksissä on ollut paljon heidän omaa vikaa. Kuntien ja niiden yhteisöjen toimintaan kaivataan lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Lisäksi lain rikkomista ja kiertämistä on paljastunut jatkuvasti.

    On selvää, että kunnan on täytettävä määräämisvallassa olevien yhteisöjensä hallintoelimet. On eri asia, onko viivasta miehittää tärkeätkin paikat kolmosdivarin tasoisilla poliitikoilla. Esimerkiksi liikelaitoksissa tulisi olla muutakin substanssia kuin vaaleissa saadut 100 ääntä.

    Kunnallispoliitikkojen sidonnaisuuksien ilmoittaminen tulisi laittaa kuntoon kotisivujen avulla. Aluksi riittäisi vapaaehtoinen, itsepalveluperiaatteella toimiva järjestelmä.

    Vaalikelpoisuudesta ja esteellisyydestä nykyiset säädökset ovat suunnilleen kohdallaan. Tämän lisäksi kunnallishallinnossa tulisi noudattaa vetäytymisperusteita, jotka sijaitsevat vaalikelpoisuus- ja esteellisyysperusteiden ja sivutoimisäädösten lähimaastossa. Silloin sidonnaisuuksista johtuen päättäjä, esittelijä ja muu keskeisessä asemassa oleva henkilö ei toimisi ”sivutoimessa”, josta seuraa tai on mahdollista seurata puurojen ja vellien sekoaminen.

    Otan esimerkin. Henkilö on mm. valtuustoryhmän puheenjohtaja, kunnan omistaman ison liikuntapalveluyhtiön toimitusjohtaja, halleja vuokraavien kahden urheiluseuran hallituksen jäsen ja toisen seuran yhden liigajoukkueen manageri. Kun huomioidaan näihin posteihin kuuluvat tehtävät, minusta sidonnaisuuksia on liikaa. Halliyhtiön hallituksen ei tulisi sallia seurojen hallitusten jäsenyyttä ja liigajoukkueen managerointia.

    Isonkin liikuntapalveluyhtiön toimitusjohtaja on mitä ilmeisimmin vaalikelpoinen valtuustoon (rajatapaus). Hänen puolueensa asia on harkita, onko henkilö sopiva valtuustoryhmän puheenjohtajaksi toimitusjohtajuuden vuoksi. Jos olisin ryhmän jäsen, esittäisin, että valitaan ryhmäjohtajaksi sidonnaisuuksista vapaampi henkilö. Puheenjohtaja on keskeinen henkilö useissa konsernilinjauksissa, jotka heijastuvat keskeisesti hänen työhönsä toimitusjohtajana.

    Koska olen syntymälaiska, en ryhdy kirjoittamaan pitkiä perusteluja. Lopuksi totean lyhyesti, että poliitikolle kuuluvat sidokset. Se on pääsääntö ja antaa demokratialle substanssia, mutta laissa säädetyn lisäksi pääsäännöstä tulisi noudattaa muutamia poikkeuksia. Kysymys on luottamuksen toteutumisesta, avoimuudesta, etiikasta, moraalista, rikosten ennakkoehkäisystä, ajan hengestä jne., siis hyvin vaikeista asioista. Julkinen hallinto on asukkaita varten. Poliitikko on kansanvallan väline.

  2. Ensin olin vastaamassa nopeasti, sitten jo mietin vastaamatta jättämistä, mutta korjataan silti selvät asiavirheet, kun laitat sanoja suuhuni ja ajatuksia päähäni, jotka eivät siellä ole olleet koskaan.

    Sanoin, että tuo yhteistyö on perua sodanjälkeisestä ajasta, eikä sille aattellisia perusteita ole ja se rehellisesti ottaen on vain kylmän sodan jäänne. Tuo kaksikko on vain tottunut valtaansa eikä osaa edes miettiä mitään muita vaihtoehtoja ja pienet ryhmät jäävät yleensä vaille mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon (tiedän, että näin se on demokratiassa). Liian pitkä valtakausi tekee missä tahansa päätöksenteosta ummehtunutta ja keskittynyttä, sille ei voi mitään.

    Tietääkseni olen sulle ihan rehellisesti sanonut, että olen asiasta kanssasi eri mieltä, joten en ymmärrä syytöstä selkäänpuukottamisesta tai vihjailuista. Muuten toki teksti on melkoisen hellyyttävä, joten eipä siinä mitään.

    Kuten huomasit, puhuin merkittäviä summia saavista yhdistyksistä ja yhtiöistä, silloin toki jää omaan harkintaan, mutta en pidä suotavana, että joku FC Hämeenlinnankaan hallituksen jäsen istuu valtuustossa, kyllä niitä ylimääräisiä luottamustehtäviä voi jättää pois. Valtaa on myös mahdollista jakaa eikä haalia kaikkia mahdollisia tehtäviä itselleen, jos sen pointin olisit tekstistäni tajunnut, niin olisi ollut hyvä juttu. Sen suhteen siis laitoit mulle taas sanoja suuhun.

    En ole missään vaiheessa teksteissäni peitellyt vasemmistolaisuuttani, mutta katsoin sen olevan jonkinlaista tyrkyttäytymistä, jos laitan puolueaktiivisuuteni tuohon tittelini perään teksteissä, tästä syystä jätin sen pois. Ja nyt sekoitat puoluepolitiikan ja politiikan. Poliittinen homma se miekkari oli tietenkin, puoluepoliittinen se sen sijaan ei ollut. Tämä lienee vaikeaa ymmärtää.

    Ja joo, uskotko kaupungin omistaman osakeyhtiön hallituksen toimivan kaupungin etujen mukaan, jos kaupungin ja halliyhtiön edut ovat ristiriidassa? Niinpä, siksi en pidä kovin suotavana, että näistä asioista päättävät ihmiset istuvat noissa hallituksissa, vaikka muodollisesti itsensä jääväävätkin.

    Jatketaan myöhemmin, jos jaksan. Tuossa kuitenkin oikaisu muutamaan nopeasti bongaamaani väärään tulkintaan.

  3. Ja mielenkiintoista tosiaan, että kuulemma asiat riitelevät eivätkä ihmiset. Silti koko tekstisi keskittyy vain minuun ja oletettuihin ajatuksiini, kun itse en maininnut nimeltä yhtäkään henkilöä, vain kaksi ryhmää, sillä nimet eivät olleet tuon asian kannalta kovin merkittäviä.

    Kähmintäsyytöksiä en ole esittänyt, kunhan mainitsin ryhmyrien edelleenkin pistävän porukan yleensä aikas hyvin aisoihin näissä asioissa.

    Monilta osin Hämeenlinnassa tehdään erittäin hyvää kunnallispolitiikkaa, varsinkin päätösten osalta. Niiden tekotapaa minä tässä vain kommentoin ja mielestäni kunnallispolitiikka kaipaisi tuuletusta, vaikkapa kaikkien pienempien ryhmien teknistä liittoa hallitus- ja lautakuntapaikkoja jakaessa.

    Jotenkin kolumnini haiskahtaa osumalta, kun siitä tällainen vuodatus piti kirjoittaa.

  4. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Joonas!
    Pari kyssäriä, jotka kommenttejasi lukiessani heräsivät horroksesta.
    ”Nyt sekoitat puoluepolitiikan ja politiikan.”
    Miten erotat ko. asiat?
    Kuittaat myös, jotta HML ”tehdään erittäin hyvää kunnallispolitiikkaa, varsinkin päätösten osalta.. Niiden tekotapaa minä tässä vain kommentoin.”
    !?
    Jos HML:n kunnallispolitiikan tekotavat tuottavat erittäin hyviä päätöksiä, missä mättää Joonas?
    Ja Iisakille tiedoksi, vai pitäisi vielä rakkaus- ja seksisuhteetkin paljastaa..
    Jossain se raja sentään menee.
    T. Riitta

  5. Suurimmaksi osaksi tehdään hyviä päätöksiä, ei siinä. Mielestäni päätöksiä ei silti tehdä hirvittävän avoimesti, tämä siis vain oma näkemykseni. Mielestäni valta on keskittynyt liikaa ja sitä pitäisi pyrkiä jakamaan laajemmalle, esimerkiksi kaupunginosavaltuustoja perustamalla ja nimittämällä kunnallisten yhtiöiden hallituksiin mahdollisimman laajalla skaalalla väkeä.

  6. Täsmennetään sen verran, että mieluummin otan vaikka hieman huonompia päätöksiä avoimella ja erittäin demokraattisella tekotavalla (en kuitenkaan kannata suoraa demokratiaa, koska se johtaa Nimbyilyyn) kuin kähmien tehtyjä parempia päätöksiä.

  7. Nyt menee ihan spämmiksi, mutta tuohon ensimmäiseen kysymykseen. Mielestäni puoluepolitiikka ja politiikka on selkeästi erotettavissa. Esimerkiksi halliyhtiön lisärahoituskysymys ei ole puoluepoliittinen vaan ihan vain poliittinen kysymys.

    Itse olen ollut aktiivinen monissa yhteiskunnallisissa liikkeissä, joilla ei ole mitään puoluepoliittista agendaa, vaikka poliittisia liikkeitä ovatkin.

  8. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Moikku Joonas!
    Annan hyvän esimerkin siitä, miten veteen piirretty viiva on poliittisen ja puoluepoliittisen jutskan erottelu.
    Olen ehkä jo 53 kertaa julkisestikin selittänyt äänestymiskäyttäytymistäni, jotta en äänestä sitoutumattomana puoluetta, vaan ihmistä, joka lupaa minulle tärkeiden asioiden ajamista.
    No, äänestänyt oon mm. Helteen Eskoa, Pietikäisen Sirpaa, Kiemungin Iisakkia, kerran jopa Ojansuuta ekalle kaudelleen eduskuntaan.
    Ojansuu petti täysin odotukseni. Muita en voi moittia.
    Olen siis antanut ääneni myös puolueille vaikken niin haluaisi välttämättä – sitoutumattomana.
    Minusta on jeesustelua vaatia täysin rationaalista ajattelua ko. päätöksiin, sellaista ihmistä ei ole olemassakaan.
    T. Riitta

  9. avatar Kiltteys pannaan sanoo:

    Riitta —ja muutkin!

    Minäkin kuulun niihin, jotka vuosien mittaan ovat äänestäneet eri puolueita; paljolti olen ottanut huomioon ehdokkaiden mielipiteet minulle tärkeissä asioissa, puolueesta riippumatta.( Ymmärtääkseni juuri tällaiset äänestäjät ovat tulevaisuutta! ) Erityisesti 2011 vaalien alla ovat mielestäni harvinaisen monet ehdokkaat hymistelleet siinä määrin, että on vaikea tietää mitä he oikein osaavat ja millaisia asioita aikovat puolestamme ajaa. Sosiaalitätejä on yllin kyllin. On sairasta lasta ja vanhusta, on lämmintä paneutumista ymmärtämättömien asioihin. Sosiaalikategorian asiat tulevat siis hoidettua? (tai ei) valittiinpa kuka tahansa ja empatiaakin on joka lähtöön. Huh huh ja lässyn lässyn! Kuinka aivopestäviä raukkoja äänestäjien luullaan olevan? Nyt haluan edustajakseni ihmisen, joka kertoo mitä osaa ja osaa mitä kertoo, mutta on järkevä kaikilla alueilla. Voimaa, joka näkyy. Lopettakaa lässytys, ehdokkaat. Pikkuisen kunniaa Iisakille tästä.

    Hyvää ja aurinkoista iltaa kaikille!!!

  10. avatar Timo Ojanen sanoo:

    Moro!

    Silloin, kun selitellään pitkään, on tapahtunut osuma.
    Ei vassari Timo

  11. avatar Jarkko sanoo:

    Kiltteys pannaan – kirjoitti suhteellisen osuvasti

    Eli taas vaalien alla saadaan vanhusten, lasten ja sairaiden asiat kuntoon. Kukin edustaja markkinoi itseään tutuin termein. Luvataan hoitaa, parantaa, ehostaa, korjata ja olla leikkaamatta.

    Mielestäni räikein esimerkki löytyy isommilta puoluekentiltä. Perussuomalaisia on eduskunnassa syytetty populismista aika-ajoin, Soinille on ruoska viuhunut. (taisi karata eurooppaan haavoja parantamaan). Nyt kuitenkin tämän vuoden puolella on galluppien mukaan perussuomalaiset saamassa äänivyöryn (heidän mittasuhteessaan). Nuorisobarometrin mukaan maahanmuuttokielteisyys on kasvanut.
    Muut poliittiset puolueet ovat tarttuneet tuumasta toimeen ja linjanneet maahanmuuttopolitiikkansa uudelleen, viimeisimpänä Vihreät. Linjaksi on muodostunut huomattavasti tiukempi ja vaativampi suhtautuminen. Aika äkillinen ja selkeä linjanmuutos on tapahtunut muutamalla ryhmällä, tämähän on siis pelkästään äänestäjän kuuntelua, ei populismia, eihän.

    Aiheeseen: Vaikka Iisakin kanssa olenkin ollut eri mieltä monista asioista, niin ilokseni olen huomannut hänen ottavan kantaa aktiivisesti myös täällä netin puolella. Iisakin vastaus Joonakselle oli valitettavasti perinteisentyylinen vastaus, joka kohdistetaan suoraan ihmiseen ja oli vissiin toisen ajatuksiakin osattu lukea 🙂 itse syyllistyn nyt samaan, jos joku armahtaisi.
    Avoimuus päätöksenteossa ja avoimuus yleensäkin rajaa meidän tavallisten tallaajien salaliittoteorioiden syntyä. Jos kansalla on tuntemus, ettei tiedetä mitä tapahtuu ja kun tapahtuu, niin millä perusteilla ja miksi, antaa se vaikutelman kulissien takana tapahtuvasta salaisista sopimuksista yms. ellei jopa jetku-huiputuksesta.
    Mielestäni Leo ajaa ihan oikeaa asiaa. Poliitikon tulee tiedostaa sidonnaisuutensa ja toveri-poliitikkojen tulee miettiä kuka johtaa ryhmää yms. Asiasta tulee keskustella ja sitä pitää hieman jopa vatvoa, jotta vältytään tahattomilta (ehkä joskus jopa tahallisilta) laittomuuksilta. Poliitikoiden/valtuutettujen tuleekin olla varuillaan tekemistään päätöksistä, koska ne vaikuttaa useiden satojen/tuhansien ihmisten elämään. Ja hässäkkä jääviysasiasta todistaa, että tähän on herätty. Hyvä

    Iisakin pyynnöstä lisään vaikken yhteiskunnallinen keskustelija tai vaikuttaja olekkaan
    Puolue: sitoutumaton
    Vuositulot: 28 000 € (brutto)
    Ystävyyssuhteet: Paljon matalapalkkaisia ystäviä. Ei montaa keskituloista korkeammalla olevaa. Paljon urheilijoita sekä kansalaisaktiiveja.
    Sidonnaisuudet: 1 urheiluseura + ammattiosasto (jäävään itseni tarvittaessa 😉 )
    Rakkaussuhteet: Avoliitossa
    Tavoitteet kirjoittelussa: Ottaa osaa/ olla osallinen.
    Tavoitteet politiikassa: Ei ole, ei tule

  12. Terve Jarkko,

    ja kiitos kommentista. Kommentoin itse nyt vain tuota viimeistä kohtaasi.

    Vaikka sinulla ei olisi nyt tai koskaan ”tavoitteita politiikassa”, henkilökohtainen, jo suhteellisen laaja kokemus alueelta kertoo, että jos ihminen toimii aktiivisesti urheiluseuroissa ja kirjoittaa yleisönosastoon omalla nimellään, toinen jalka on jo käytännössä kunnanvaltuustossa. Elä ja koe.

Jätä kommentti

css.php