Yhtymävaltuustot ovat kuntien kahvikerhoja

Kansanedustajien hallintoneuvostopaikat valtionyrityksissä ovat olleet luupin alla. Ihan hyvä niin. Vaikka yhtiöiden kannalta hallintoneuvostojen kustannukset ovat jokseenkin mitättömiä, turha on aina turhaa. Kääntyisiköhän seuraavaksi katse kuntien ylläpitämiin jokseenkin tarpeettomiin kahvikerhoihin?

Niitä ovat kuntayhtymien valtuustot, kuten esimerkiksi itse johtamani sairaanhoitopiirin valtuusto, Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen eli tuttavallisemmin Hamkin yhtymävaltuusto, ammatillisen koulutuksen eli Tavastian valtuusto ja maakuntavaltuusto. Yhtymävaltuustot kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa, ja ensin infoissa yritetään muutaman tunnin ajan saada valtuutettuja edes vähän kärryille, mitä kuntayhtymässä on tapahtunut ja sitten mätkitään kokous lävitse. Parhaimmillaan puheenjohtaja on nuijinut Hamkin valtuuston läpi alle viidessä minuutissa, ilman puheenvuoron puheenvuoroa. Vuotuisessa laiva- tai kylpyläseminaarissa voi olla ihan hauskaa, mutta kuntayhtymän kannalta niidenkin hyöty on jokseenkin kyseenalainen, vaikkakin suurempi kuin valtuuston varsinaisista kokouksista.

Olin Hamkin hallituksessa viime kauden, enkä nyt itse asiassa muista yhtään kokousta, jossa olisi käyty minkäänlaista debattia tai edes yhtään merkityksellistä puheenvuoroa. Anteeksi vaan niille, jotka edes yrittivät. Sen sijaan muistuu mieleen ainakin yksi kokous, kun valtuutettuja ja varavaltuutettuja jouduttiin haalimaan maakunnasta kokoukseen, jotta se saataisiin päätösvaltaiseksi. Siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin, kunnes joku vaivautui paikalle, ja lopuksi kokous nuijittiin ilman puheenvuoroja lävitse parissa minuutissa.

Sairaanhoitopiirissä sentään valtuusto on hiukan elävämpi, ja kokouksissa on jopa käytetty ihan fiksuja puheenvuoroja ja jopa äänestetty. Seminaareja ei ole edes pidetty. Myös maakuntavaltuustossa on takavuosina ollut joskus tiukka äänestys maakuntakaavasta, jos oikein muistan. Totta on sekin, etteivät yhtymävaltuustotkaan käytännössä juuri mitään maksa, jos peilataan kuntayhtymien volyymeihin. Mutta kuten hallintoneuvostoissakin, turha on turhaa.

Eroja on totta kai myös kuntayhtymien laillisessa statuksessa. Erikoissairaanhoidon kuntayhtymä ja maakuntaliiton jäsenyys ovat ns. pakkokuntayhtymiä. Sen sijaan en ole aivan varma, ovatko myös pakkokuntayhtymien valtuustot pakollisia, vai voitaisiinko tilinpäätökset ja talousarviot hyväksyä kuntakokouksissa, jotka vastaavat yhtiöiden yhtiökokouksia, joihin omistajat nimeävät edustajansa. Täytyypi selvittää.

Se on joka tapauksessa klaari, että koulutuskuntayhtymät voitaisiin järjestää myös ilman hyödyttömiä mammuttivaltuustoja. Pienet omistajat eli kunnat luonnollisesti protestoivat ja vetoavat demokratian häviämiseen, mutta kuntayhtymänvaltuuston jäsenyys nykyisellä mallilla on pelkkää lumedemokratiaa. Järkevämpää olisi laajentaa vaikka hallituksia siten, että jokainen omistaja saisi sinne edustuksen. Hamkissa näin onkin jo nykyisellään. Ammatillisen korkeakoulutuksen kenttä on niin laaja ja asiat moninaisia, että luottamusmiespohjalta 10 kertaa vuodessa hallituksissakin käymällä on vaativaa päästä ytimeen. Hamkille fiksuin ylläpitomalli olisikin todennäköisesti osakeyhtiöpohjainen – varsinkin jos kehitys osoittaa kohti vielä nykyistä laajempaa alueellista kokonaisuutta.

Ps. 

Vielä se ero hallintoneuvostojen ja yhtymävaltuustojen jäsenillä on, että valtuustoissa ei sentään ole vuosipalkkioita kuin puheenjohtajilla, jotka istuvat hallituksen kokouksissa. Eli rahaa ei saa, ellei istu jaksa vaivautua kokouksiin. Joku hassu 100 euroa (josta jää käteen 25 prosenttia tulo- ja puolueveron jälkeen) ei ole kuitenkaan monelle niin iso raha, että vaivautuisi maakunnan toiselta kolkalta ajamaan vartavasten kahville ja pullalle. Toki aina voi vedota valtuustoihin tiedonvälityksen kanavina, mutta nykyaikana tieto kulkee muilla kuinoin paremmin kuin suusta suuhun -menetelmällä.

Jätä kommentti

css.php