Kesäteatterikin voi olla hieno kokemus

En tiedä tuleeko kenellekään yllätyksenä, mutta en ole liiemmin suomalaisen teatterin ystävä. Enkä varsinkaan kesäteatterin, vaikka joka vuosi yksi tai kaksi kappaletta tuleekin kuikuiltua. Kesäteatterin suurin vika on siinä, että se on niin kivaa ja harmitonta. Ja riskitöntä ja yllätyksetöntä. Ja vähä-älyistä.

Mutta pääasiakaskuntaa, mummobussilastillisia pitää kai miellyttää aina täsmälleen samaan kaavaan sopivilla esityksillä. Niinpä esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginpuistossa nähdään joka vuosi taidokasta musisointia ja laulantaa, jota silmän lumeeksi sitoo jonkinlainen välttävä juonikyhäelmä.

Tämän kesän Albatrossi ja Heiskanen on tyyppiesimerkki tästä. (Tosin pisteet Martti Töttölälle, että yritti täksi kesäksi saada Gogol Bordellon musiikkiin perustuvan näytelmän pystyyn, mutta homma tyssäsi tekijänoikeuksiin ja rahaoitukseen).  Mutta kyllä Albatrossinkin nyt suuremmitta tuskitta kitui läpi, näki tuttuja ja ihan kliffaa oli.

Eilen sunnuntaina tuli kuitenkin kesäteatterikokemus toisesta maailmasta, Pirttikoskelta.

Tottahan olin kuullut ja lukenut ilmiöstä aikaisemminkin, mutta tämän vuoden kappale ”Sankareita ja sponsoreita” iski Nuijamiehen nauruhermoon kuin miljoona volttia – eikä kyse ollut mistään puskafarssista ja pieruhuumorista. Pirttikosken monilahjakkuus, maanviljelijä Seppo Holttinen on kirjoittanut, ajankohtaisen ja myös paikallisesti kantaa ottavan tekstin suvaitsevaisuudesta, joka ei taatusti ollut hienosteleva, sievistelevä tai vaikeatajuinen, mutta silti herkkä ja paikoin jopa syvällinen, rujo ja rohkea. Mutta ennenkaikkea hauska. Niinhän se on, kuten Holttinen alkuspiikissään totesi, kaikki me olemme loppujen perin aika naurettavia.

Pirttikoskesta ei tee hyvää yksin Holttisen taituruus, vaan koko yhteisön paneutuminen asiaansa. Kaikki järjestelyt parkkeerauksesta väliajan tarpeeksi pitkään myyntiaikaan on hoidettu loistavasti. Ja miljöö on totta kai upea ja sitä rataa. Kovin juttu on kuitenkin harrastajanäyttelijöiden osaaminen. Lypsykoneasentaja Ismo Jokinen hakkaa manne Valtteri Mandelinina aika monta ammattinäyttelijää laudalta. Rahaa lavasteisiin ynnä muuhun ei varmasti ole käytetty tolkuttomasti, mutta kaikki on mietitty ja tehty huolella. Ja onhan sen oltavakin, muuten ei täytettäisi tuhatpaikkaista amfiteatteria, joka sijaitsee loputtoman kärrypolun päässä täysin hevon helvetin näreikössä. Näin positiivisesti ilmaistuna 😉

Pakko on myöntää, että tuskin olisi tullut lähdettyä tänäkään vuonna köröttelemään, ellei pääroolihahmona olisi ollut ”Eenokki Suopunki, kovassa nosteessa oleva poninhäntäinen kuntapäättäjä, joka on tunnettu räväköistä kannanotoistaan”. Ei Eenokin hahmossa loppujen lopuksi paljon muita yhtymäkohtia elävään elämään ollut, mutta Holttisen kritiikki kuntaliitosta ja muita paikallisesti polttavia aiheita kohtaan oli tarkkanäköistä. Kuulemma mies on istunut yhden kauden itsekin kepun valtuutettuna Kalvolassa, mutta ei viihtynyt valtuustopenkissä. Se on voitto ainakin teatterille ja paikalliselle kulttuurielämälle.

Eenokki Suopunki on varmaan historiaa huomisen viimeisen näytöksen jälkeen, mutta Pirttikosken reissusta tuli meikäläiselle takuuvarma kesätraditio.

6 kommenttia artikkeliin “Kesäteatterikin voi olla hieno kokemus”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Iisakki!
    On mukavaa, että ruutukaava-alueelta käydään periferian teatterissa, joka ei tarvitse kaupungin avustuksia. Pirttikosken näytelmät ovat karhean amatöörimäisiä, ja siinä piilee niiden viehätys. Tarinoissa kulkee useita suomalaisen yhteiskunnan pohjavireitä, ja ne ovat niin hyvin harjoiteltuja kuin näyttelijöiden vapaa-aika antaa periksi.
    Suomesta on tulossa monikulttuurinen maa ja yleisen hymistelyn alle jäävät arkielämän konfliktit. Mustalainen saattaa varastaa, mutta niin voi tehdä pienipalkkainen valkoinenkin hoivatyöntekijä. Joitain asioita täällä ei voida hyväksyä, kuten miesten ylemmyyttä naista kohtaan, eli miehen kunnia on tärkeämpi kuin naisen hyvinvointi. Pataanikohtaus oli harvinaisen voimakas kesäteatteriksi. Sitten Suomesta löytyy miehiä, joiden elämän tarkoitus on juoda kaljaa ja mäiskiä kebabmiehiä pesäpallomailalla.
    Tyylikästä myös oli, ettei henkilöäsi irvailtu pikkusieluisesti. Mainoskikaksi se oli vetävä.
    Pidetään maaseutu asuttuna t. Hessu K.

  2. Moi Hessu,

    tuo tosiaan unohtui mainita, ettei olla edes avustusten varassa, kuten ns. korkeakulttuuri pääsääntöisesti on: nostaa siis Pirttikosken suorituksen arvoa entisestään 🙂

    Mulle kyllä käy mainiosti maaseudun pitäminen asuttuna, kunhan siihen ei tarvitse aivan poskettomasti yhteiskunnan niukkoja resursseja kaataa…

  3. avatar maaseudun tulevaisuus sanoo:

    kunnon kyläkoulu oli, ja sekin lopetettiin. Taljala seuraavaksi. Yhteiskunnan elättejä ei täällä ole. Niukoistakaan resursseista ei jaeta maaseudulle, omillaan saa pärjätä. kunnan palvelut olemattomalla tasolla. Rinta rottingilla ja ylpeänä, maaseudulta.

  4. Niin no,

    tämä on tietysti kiistelty aihe, maatalouden ja -seudun tukipolitiikka, mutta esimerkiksi teksti-tv uutisoi toissapäivänä, että maatalousyrittäjien tulotaso on 56 prosenttia keskivertopalkansaajaa korkeampaa.

    Tässähän ei olisi muuten mikään vikaa, mutta tulonmuodostus syntyy kolmen miljardin tukipotista, josta miljardi uutisen mukaan ns. piilotukea. Suomessa maatalouden kokonaisarvosta noin 66 prosenttia on tukea, kun vastaava lukema esim. Ruotsissa on 25. Lisäksi keskustavetoinen hallitus tehtailee verohelpotuksia toisensa jälkeen maatalousyrittäjille ja metsänomistajille, joista muu kansa voi vain unelmoida.

    Omavaraisuudella ruokatuotannossa ja maaseudun asuttuna pitämisellä on tietysti oma arvonsa, mutta sitä sietää aina välillä miettiä, mikä se arvo on myös euroissa. Ja kyllä maaseudullekin ulotetaan hyvin paljon myös kunnan palveluita alkaen koulukuljetuksista, kotihoidosta jne., jotka voitaisiin hoitaa huomattavasti edullisemmin, jos asutus maassamme olisi tiiviimpää. Ekologisuus on tietysti vielä oma kysymyksensä haja-asutuksen suosimisessa.

  5. avatar Repe sanoo:

    Pitää kuitenkin muistaa, ettei kaikki maalla asuvat ole viljelijöitä. Tutustuminen kokonaisvaltaisesti myös heidän työhön ja menoihin selvittäisi ettei nuo viljelijätkään ilmaisesti rahaa saa, vaan tekevät hieman eri malliin töitä kuin normaalit työajat ovat. Heidän tuotostansa valmistetaan kuitenkin ruoka meidän markkinoille sekä myös vientiin.

    Kaikki ihmiset eivät halua asua kaupungeissa, ymmärrän kyllä ekologisuuden ja kuinka halvempaa palveluiden järjestäminen olisi jos kaikki pakkautuisivat kaupunkeihin. Ottaen kuitenkin huomioon väestön perustuslaillisen oikeuden vapaaseen liikkumiseen sekä vapauteen valita oma asuinpaikkansa, en innostu ajatuksesta väestön osapakottamisesta kaupunkilaisiksi.
    Mieleen tulee myös kulttuuri. Kuitenkin alueellisesti on muodostunut omanlaisensa tapa harjoittaa suomalaista kulttuuria. Väestön kaupunkilaistuminen hajoittaa osaltaan näitä vanhoja perinteitä, joka johtaa kulttuuriperimän köyhtymiseen.

  6. avatar iisakki sanoo:

    Moi Repe,

    en ole eri mieltä kanssasi. Kenenkään vapautta ei ole tarvis rajoittaa. Ei ole pakottamista, jos jättää maksamatta tukia maantieteellisen sijainnin tai elinkeinomuodon perusteella.

    Minun mielestäni jokainen saa siis valita asuinpaikkansa täysin vapaasti, mutta on epäreilua, jos muu yhteiskunta joutuu maksamaan siitä kohtuuttoman kalliisti. Niin tapahtuu ainakin nykyisten säädöksien vallitessa. Siksi haja-asuttamista ei tulekaan entisestään suosia tai edistää. Mutta maaseudullakin voi asua nykyisellään kohtuullisen kattavien lähipalveluiden ja kulkuyhteyksien ääressä. Hämeenlinnassa tälläisia erinomaisia esimerkkejä löytyy esimerkiksi Lammilta, Iittalasta, Tuuloksesta, Hauholta, Eteläisistä ja Rengosta. Ja itse asiassa kantakaupungistakin. Maaseutua ja rauhallisen asumisen muotoja kyllä riittää yli kysynnän.

    Enkä muuten usko, että kulttuuri Lammilla tai Kalvolassa mihinkään kaupungistuu, jos uusi asutus kaavoituksella kohdistetaan kuntakeskuksen tuntumaan.

Jätä kommentti

css.php