Takaisin ysiluokalle (ja yliopistoon)

Kävin keskiviikkona istumassa päivän yläasteella, seurasin siis ysiluokkien opiskelua kuuden oppitunnin ajan. Ideana oli tietenkin tavallaan ehättää telkkarin edelle ja katsoa, mitä se meno on. Reppari aiheesta ilmestyy viikon päästä sunnuntaina paperilehdessä.

Sen verran täytyy kuitenkin ennakkoon sanoa, että herätti paljon ajatuksia, vaikka kyse tietenkin oli todella lyhyestä ajasta. Itseä epäilytti etukäteen myös se, kuinka autenttisen kuvan koulusta saan, kun toimittaja pölähtää luokkaan. Epäilykset kuitenkin hälvenivät ensimmäisen tunnin jälkeen – oppilaat reagoivat poikkeavasti oikeastaan vasta sitten, kun valokuvaaja tuli mukaan. Se on varsin tuttu ilmiö toimitustyöstä noin ylipäätään.

Saas nähdä, kuinka Ysiluokka-dokkarin tekijät pystyvät etäännyttämään kamerat oppilaiden mielestä sitten syksyllä. Jos siis ylipäätään kuvauksia päästään tekemään Lyseolle. Oppilaiden ja opettajien suhtautuminen joka tapauksessa on varsin myönteistä.

Myönteistä oli suhtautuminen myös meidän juttuideaamme. Opettajilla oli tarjota erittäin paljon näkemyksiä omasta roolistaan sekä ennakkoluuloista ja vallitsevista käsityksistä yläkouluja kohtaan. Yläkoulujahan pidetään suoranaisina kauhun tyyssijoina, joissa opettajat ja oppilaat kiusataan hengiltä – vain puolihullu on duunissa siellä.

Suurin piirtein vastaava kuva minulla oli voimassa omilta yläastevuosilta Nurmijärveltä. Lama oli silloin syvimmillään, ja elämä koulussa lähenteli puhdasta anarkiaa. Sanotaan, että koulua ei ole kehitetty sitten viime laman, ja määrärahat ovat jääneet sille tasolle. Voin kertoa, ettei tasan takuulla pidä paikkaansa. Asiat ovat muuttuneet. Eteenpäin on menty, kuten Antti Muurinen asian ilmaisisi. Koulut ja opettajat ovat mielestäni yllättävän hyvinkin ajassa kiinni, kun sai nähdä, mitä asioita tunneilla käsiteltiin.

Tuntuu, että nuoria demonisoidaan pääasiassa aivan turhaan. He ovat huikeasti fiksumpaa väkeä kuin vanhempansa samassa iässä. Tai jopa nykyään. Mutta nuoret ovat nuoria, oli tietopohja tai älykkyysosamäärä mikä hyvänsä.

Mutta lisää näkemyksiä ja kokemuksia vähän strukturoituneemmassa ja mietitymmässä muodossa reilun viikon päästä printissä.

Muutama sananen vielä keskiviikon lehden kolumnistani, joka on herättänyt pientä polemiikkia keskustelupalstalla ja yleisönosastossa. Mikä tietysti oli tarkoituskin. Eihän pakina tai kolumni ole minkään arvoinen, ellei joku polta sen ansiosta hihojaan.

Vaikka juttu oli kirjoitettu pakinatyyliin, pointti sen taustalla on pitävä. Joku analysoi foorumilla osuvasti, että Suomessa pitäisi siirtyä muodollisen pätevyyden palvonnasta osaamisen arvostamiseen. Olen tismalleen samaa mieltä.

Olen ollut mukana muutamassakin rekrytointiprosessissa, jossa tohtorintutkinnon itselleen lukeneet ovat munanneet itsensä totaalisesti haastattelussa ja osoittaneet, ettei heillä ole kokemuksen, luonteen, osaamisen tai muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien puolesta minkäänlaisia mahdollisuuksia hoitaa menestyksekkäästi hakemaansa tehtävää. Mutta se ei tietenkään estä valitusten tehtailemista ja suurta julkista katkeruutta, jos joku ilman tohtorintutkintoa tulee valituksi.

Tohtorius voi pätevöittää professoriksi tai tutkijaksi, mutta ei esimerkiksi johtajaksi. Yhtä vähän minä kirjoitan juttuja lehtiin maisterin tutkinnollani. Joku jo epäili, että olen sen takia katkera yliopistoa kohtaan, etten pärjännyt opinnoissani – päinvastoin, minua hävettää, että pärjäsin niin hyvin niin olemattomalla panoksella. Eikä se johdu siitä, että olisin jotenkin ylivertaisen älykäs tai lahjakas, vaan siitä, että vaatimustaso oli lähes olematon.

Enkä sitä paitsi ole lainkaan katkera yliopistolle. Siellä oli erittäin hienoa. Vaikka luennoilta tai tenttikirjoista en paljon oppinutkaan, akateeminen vapaus sopi minulle hyvin. Väitän, että imin omalla ajallani ihan riittävästi yleissivistystä maailmankirjallisuudesta ja paljon osaamista omista kiinnostuksenkohteistani, jopa siitä viinanjuomisesta. (Ja jos se tekee minut sopimattomaksi vastaanottamaan partiolaisparaatia, niin partiolaiset varmaan ilmoittelevat itse 🙂 )

Ei yleissivistyksen kartuttamiseen työelämässä juuri aikaa ole. Mutta jos puhutaan ammatillisten asioiden oppimisesta, osaamisesta ja sen sellaisesta, työelämä on ylivoimaisesti paras opettaja.

Sen takia ei voi mahtua tajuntaan, että jotkut marisevat esimerkiksi Lauri Ihalaisen (tiedän, on demari, ja minä en saisi sanoa tästä siis mitään) nimittämisestä valtakunnan sovittelijaksi. Kukaan ei edes kiistä, etteikö hän olisi suurin piirtein osaavin kuviteltavissa oleva elävä ihminen tuolle postille, mutta kun hänellä ei ole sitä yliopistotutkintoa. Voi voi.

Ihalainen olisi varmaan ihan huikeasti pätevämpi valtakunnansovittelijaksi, jos mies olisi opiskellut aikanaan seitsemän vuotta etnomusikologiaa ja tietäisii kaiken bongorumpujen mystisestä dialektiikasta suhteessa Nandi-heimon metsästysriittien muotoutumiseen paleotsooisen kauden jälkeen.

Vai onko sittenkin meidän kaikkien kannalta parempi, että aika on kulunut työmarkkinapolitiikkaan tutustumiseen?

 

3 kommenttia artikkeliin “Takaisin ysiluokalle (ja yliopistoon)”
  1. Mukavaa, Iisakki, että kävit tutustumassa tämän päivän yseihin. Suomalaisten ennakkoluulot ovat vahvoja, oli sitten kyse pakolaisista tai murkkuikäisistä. Suurin osahan on aivan mahtavia nuoria, joilla on mielipiteitä, selkärankaa ja itsetuntoa vaikka muille jakaa. Mutta se, mikä näkyy ulospäin ja aiheuttaa polemiikkia on lauma, joka näyttää ja tuntuu pelottavalta ja ongelmat, jotka luonnollisesti nousevat otsikoihin useammin kuin hyvin menneet koulupäivät. Ongelmia toki on ja niitä ratkotaan vuodesta toiseen, sillä aina on uuden ikäluokan vuoro kiristää opettajien hermoja. Paras palkinto on nähdä näitä nuoria muutaman vuoden päästä ja todeta että Nonni, ihminen tuli tuostakin.

  2. avatar Raimo Lehto sanoo:

    Iisakki kirjoittaa mm. siitä, miten tohtorintutkinnon suorittaneet ovat munanneet itsensä rekrytointitilanteissa. Itse en lähtisi syyllistämään näitä tohtoreita ja muita akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Virkojen ja toimien kelpoisuusehtoja pitää sensijaan keventää muodollisten tutkintojen suhteen. Iisakkikin voisi nyt itsekin päättäjänä vaikuttaa siihen että esim. teknisen viraston johtajanpaikkoja täytettäessä ei enää tuijotettaisi niin paljoa esim. diplomi-insinöörin tutkintoon kuin tähän asti vaan esimerkiksi pitkänlinjan aloitekykyinen putkimies voisi tulla kysymykseen.

  3. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Iisakille. Hienoa paneutumista asioihin jälleen kerran. Edelleenkin totuus on se, että koulumaailmasta ei saa tietoa muuten kuin menemällä sinne itse tai lukemalla Opettajan lehteä. Koulumaailman asioita jaksetaan jahkailla lehtien mielipidesivuilla puoleen tai toiseen, mutta edelleen puuttuu
    lehtien palstoilta asiapitoiset jutut. En moiti tällä lehtien toimittajia vaan vika on haastateltavissa. Varmasti koulumaailmastakin olisi samalla tavalla tiedotettavaa kuin on
    päivähoidosta tai terveydenhuollosta esimerkiksi on . Aloite vain on tultava kunkin alan toimijoista. Olisiko ysiluokkakeskustelu julkisuudessa ollut sen suuntaista kuin olijos yleistä tietoa olisi ollut enemmän koulumaailmasta.
    ollut enemmän kysyn vaan. Vaikka työelämä on kiireistä niin aina löytyy aikaa hyvälle jutulle. Täytyypä kehua omaa työpaikkaa- takavuosina Riihimäen perusturvakeskuksessa luotiin
    kestävä suhde paikalliseen lehteen ajankohtaiset asiat tulivat esille paikallistason juttuina , suuri apu myös käytännön työlle.
    Mitä sitten muodollisiin pätevyyksiin tulee niin täyttä tottahan se on ettei yliopistotasoinen teoreettinen opiskelu työelämää
    opeta eikä työkäytäntöjä. Mutta vastuu tässä suhteessa on myös
    työhönottajalla. Pätevyysvaatimukset muodostavat tietyn viitekehyksen työalan laadun suhteen ettei ihan ojasta allikkoon mennä. Esimerkkejä rekrytoijienkin täydellisistä munauksista on, sosiaalijohtajaksi valittiin maa-ja metsätalouden maisteri tai sosiaaliasiamieheksi palopäällikkö, että silleen !
    Valtakunnansovittelijan vaalin suhteen toivon muidenkin ehdokkaiden kuin Lauri Ihalaisen huomioimista työelämän asiantuntijana.
    Kolmesta suuresta (SAK,AKAVA,STTK);
    Akavalla Markku Lemmetyssä on pitkäaikainen ja kyvykäs asiantuntija.

Jätä kommentti

css.php