Asioita, joista ei voi puhua

Politiikassa törmää joka päivä vaatimuksiin suuremmasta avoimuudesta. Kansalaisten mukaan sitä ei voi olla koskaan tarpeeksi – mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, ettei se osoittamisesta voi koskaan oikein saada kiitostakaan. Niin kuin ei kai mistään muustakaan politiikassa 🙂

Olen tässä viime päivinä miettinyt aika paljon avoimuutta. Vai onko se avoimmuutta? Sama se. Omasta mielestäni olen aika avoin tyyppi ja poliitikko. Ei minua omasta puolestani pelota keskustella julkisesti juuri mistään asiasta. Mutta häiritsee, että vaikka olisit kuinka avoin, se ei vain joillekin riitä, jos satut olemaan eri mieltä asioista. Viittaan tässä tietenkin Ahveniston ystäviin ja moottoriradan vastustukseen. Heidän mielestään kaupungin poliittinen kulttuuri on salaileva ja epädemokraattinen, vaikka tehtäisiin mitä. Kaikkeen muuhun tässä on kuitenkin oltu valmiita, paitsi ehkä kansanäänestykseen. Koska se maksaa niin penteleesti, ja valtuutetut on valittu juuri tällaisten ratkaisujen tekemistä varten.

No joo, eiköhän moottorirata ja Ystävät ole jo käsitelty… Toinen ajankohtainen keissi on tietenkin Lammin vastaanottokeskus. Vastustajien mielestä käsittely oli epädemokraattinen, koska lausunnon ministeriölle antoi kaupungin hallintosäännön mukaisesti hallitus, eikä valtuusto. Valtuustolle asia tuli vain tiedoksi. Olisikohan se sitten helpottanut vastustajien tuskaa, jos päätöksen lausunnosta olisi tehnyt valtuusto? Tuskinpa.

Oman arvioni mukaan myös valtuusto antoi keskustelussaan poikkeuksellisen vahvan tuen keskuksen perustamiselle. Äänestys olisi päättynyt todennäköisesti lukemiin 57-2 tai 56-3. Eli yhtä epädemokraattista kuin Apparan radan suhteen lehtikyselyn perusteella…

Monilla on valitettavasti edelleen sellainen kuva poliittisesta päätöksenteosta, että asioista keskustellaan ja päätetään ainoastaan niissä huoneissa, joissa viralliset kokoukset pidetään. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Esimerkiksi Lammin vastaanottokeskuksesta informoitiin valtuutettuja hyvissä ajoin ja valtuutetuilta tuli mielestäni ohjeita ja tukea hallituksen jäsenille.

Kaikista asioista ei tietenkään ehditä keskustella isolla porukalla. Jos asia kuitenkin koetaan periaatteellisesti tärkeäksi, otetaan usein aikalisä ja haetaan tuki päätöksille. Eilen kaupunginhallitus päätti tehdä näin kahdessa eri asiassa. Tontin varaamisesta yksityiselle päiväkodille haluttiin kokonaisselvitys, jossa uuden palveluntarjoajan vaikutus kaupungin omiin palveluihin tarkastellaan. Lisäksi tv-dokkari Ysiluokan kuvaamisesta hämeenlinnalaisessa koulussa halutaan lasten ja nuorten lautakunnan mielipide, koska heidän toimialaansahan asia koskee ja asiaan suhtautuminen on erittäin kriittistä monella taholla, myös kh:n pöydän ympärillä.

Mutta. Jo tuon edellisenkin sanominen rikkoo ehkä osaltaan kaupunginhallituksen pelisääntöjä. Käydyt keskustelut kun ovat salaisia. Otan kuitenkin avoimuuden nimissä pienen riskin, että yleisellä tasolla voi luonnehtia päätöksenteon vaiheita ja henkeä, kunhan ei yksilöi.

Sitten on asioita, joista ei oikein voi sanoa yhtään mitään, tai löytää itsensä kovin helposti rosiksesta. Tällainen asia on tietenkin vaikka ex-ympäristötoimen johtajan Sara Syyrakin irtisanominen. Itse en tosin tästä asiasta ole ollut päättämässä missään vaiheessa ja olen hyvin pitkälle toisen käden tietojen varassa.

Mutta on siinä politiikan avoimuus ja muut arvot melkoisessa ristipaineessa, kun asianosaiset päättäjät eivät voi tai saa käytännössä perustella tekemiään ratkaisuja juuri millään tavalla julkisuudessa. Politiikaksihan jotkut kaupunkilaiset tällaiset työnantajaroolin ratkaisut tottahan toki aina lukevat…

Se hallinto-oikeuden käsittelyssä oli kuitenkin varsin kummallista, että oikeus ei sallinut suullista käsittelyä kaupungin pyynnöstä huolimatta. Niinkin arkaluontoista ja subjektiivistakin asiaa kuin työpaikkakiusaamista on mielestäni aika vaikeaa käsitellä tuomareidenkaan pelkästään papereiden perustella.

5 kommenttia artikkeliin “Asioita, joista ei voi puhua”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys valtuuston pj!
    Kaupunginhallitus saa 10p. ja papukaijamerkin tuosta terveen kriittisestä suhtautumisestaan ja lasten ja nuorten lautak. mielipiteen kuuntelusta.
    Tiedämmehän mitä julkisuus pahimmillaan teettää kokeneemmankin konkarin nupille.
    Hotakaisen Kari on mielestäni kiteyttänyt hyvin ko. vaikutukset jotenkin silleen
    että julkisuus on juoma, jota pitää nauttia kohtuudella ja varovaisesti..
    Mieluummin kersoille muita arvoja ja ammatteja korostaen, kuin tähtäimenä julkku-uuno.

  2. Olen samaa mieltä kanssasi avoimuudesta. Se on sukua työpaikan tiedottamiselle. Vaikka kuinka olisi ilmoitustaulua, sähköistä ja tavallista, sähköpostiviestejä jne. niin aina löytyy niitä jotka eivät ole asiasta kuulleetkaan. Ainakin jos on kyse asiasta joka velvoittaa toimenpiteisiin. Mutta jos joku kuiskaa kylän laidalla että huomenna on vapaapäivä, niin kyllä menee perille.

    Jokainen joka avaa suunsa vaatiakseen lisää avoimuutta on minusta velvollinen myös ensin ottamaan selvää mitä oikeasti on jo tiedotettu.
    Minusta kuntaliitoksen valmistelun alusta lähtien tiedottamisesta on kaupungissa huolehdittu kiitettävästi ja sama linja jatkunee edelleen.

    Avoimuus on ehkä kuitenkin vähän eri asia kuin tiedottaminen sinänsä. Se on tunne siitä että on tiedotettu ajoissa ja tarpeeksi ja oikein keinoin. Se liittyy siihenkin, ketkä puhuvat ja millaisilla äänensävyillä.

    Melkoista akrobatiaa.

  3. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    ”Mutta jos joku kuiskaa kylän laidalla että huomenna on vapaapäivä, niin kyllä menee perille.”
    Perin inhimillistä tuo selektiivinen kuulomme
    Vähä niinkuin koiranikin
    Yritäs kouluttaa sitä kiitämään Emännän kutsun käydessä.
    Perin verkkaista on käynti
    Sensijaan jääkaapista otettu nakkipaketti saa sen salamana ja pyytämättä paikalle..

  4. avatar Esa sanoo:

    Hei
    Lammilta kannatta siirtää vastaannottokeskus hämeenlinnaan Kannata vastaannottokeskusten keskittämistä hämeenlinnannan. Nyt kannattaa ottaa kaikki hyöty kotiin koska kustannuksia ei tule. Kuntahan hyötyisi siitä todella paljon. Oikeastaan olen ylpeä jos hämeenlinnasta muodostuisi todellinen maahanmuuttokeskus ja muu suomi jäisi nuolemaan näppejään. Siinäpähän näkisivät.

  5. avatar tupauuno sanoo:

    Vaikuttaa siltä, että ainakin monikultturismi on Suomessa asia, jota ei saa kritisoida, eikä siitä saa edes laskea leikkiä. Parempi kun ei puhu asiasta ollenkaan, niin ei mene työpaikka alta.

    http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Sosiaaliviraston+ty%C3%B6p%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6%C3%A4+uhkaa+potkut+rasismiep%C3%A4ilyn+takia/1135244386497

    Ja tässä tuo ”rasistinen” kirjoitus, jonka Harri Eerikäinen – tuo kauhea ”rassisti” Helsingin Sosiaalivirastosta – oli lähettänyt kotitietokoneeltaan eteenpäin:

    http://reinoblog.blogspot.com/2007/03/ohjeita-suomeen-muuttavalle.html

    Pientä otetta:
    ”NAISET

    Suomessa naiset ovat yhtä arvokkaita kuin miehet. He saavat ajaa autoa ja liikkua yksin myös kamelin päivämatkaa kauemmaksi kotoa. Naiset saavat valita aviopuolisonsa itse. Hyvin usein myös naiset käyvät töissä. Naiset voivat käydä uimahallissa samaan aikaan miesten kanssa, mikä on hyvin kätevää, koska siksi ei tarvita erillisiä uimahallivuoroja miehillä ja naisille. Muutenkin Suomessa on tasa-arvoinen meininki: nais- ja mieslääkärit ja hoitajat voivat hoitaa kaikkia potilaita. Tämä on hyvin kätevää, koska silloin ei tarvita erillisiä sairaaloita naisia ja miehiä varten. Suomessa naisia ei laiteta mustaan säkkiin. Mustaan säkkiin laitetaan roskia.”

    Onpa kieltämättä törkeää tekstiä. Kyllä tuosta jo potkut sietää tulla?

    ( kiitos Iisakki hyvästä nimimerkkivinkistä;)

Jätä kommentti

css.php