Numerokikkailua

Meinasin kakoa aamukahvit rinnuksille, kun lueskelin aamun lehden pääuutista sairaalanmäen kulukehityksestä. Sellainen, joka ei näihin numeroihin ei ole hirveästi perehtynyt, saattoi tietenkin ajatella, että ”Hmm, kulut ovat nousseet neljänneksen, onpas paljon..”, mutta meikäläinen meinasi tukehtua siihen, että onpas vähän helevetin vähän!

Omissa käppyröissäni kun sama kulukehitys samalla aikavälillä on merkitty 60 prosentiksi. Mysteeri alkoi selvitä, kun soitin shp:n talousjohtajalle Seppo Karhulle. Sairaala käyttää deflatoituja lukuja. Se on sikäli hämäävää, että kun näistä asioista yleensä puhutaan, KUKAAN MUU EI KÄYTÄ DEFLATOITUJA LUKUJA.

Eli kun puhutaan kaupungin menokasvusta, lasketaan suoraan, että viime vuonna käytettiin 100 miljoonaa, tänä vuonna käytetään 120 miljoonaa = kasvu 20 prosenttia. Tämä ei tietenkään ole lainkaan verrannollista sairaalan lukuihin, joissa on rahan arvon muutos laskettu pois.

Rupesin miettimään, että näin helppoa on loppujen lopuksi toimittajia uunottaa… No, tuskin Seppo Karhu sitä tahallaan teki. On tämä kuitenkin taas osoitus siitä, että shp ja muu yhteiskunta puhuvat täysin eri kieltä – ja jopa lukuja.

Avauduin tästä myös tuonne keskustelupalstan puolelle, jossa intouduin miettimään myös talouskurimuksen ja lääketieteellisen kehityksen vääjäämätöntä törmäystä, kas näin:

”Eli sairaalan toimintakulut olivat vuonna 2002 n. 100 miljoonaa euroa ja viime vuonna n. 160 miljoonaa. Lisäksi Hämeenlinnan osalta voi sanoa, että samalla aikavälillä kaupungin maksuosuus sairaanhoitopiirille on kasvanut reaalisestikin (siis deflatoituna) 36,7 prosenttia, ei 27 prosenttia, jonka talousjohtaja ilmoitti koko shp:n luvuksi…Numeroilla pystyy kikkailemaan vaikka miten, mutta kääntelee niitä miten päin tahansa, erikoissairaanhoidossa menokasvu on mielettömän paljon kovempaa kuin millään muulla julkisen palvelun sektorilla (esim. koulut, vanhustenhuolto, ennaltaehkäisy). Se johtuu tietenkin monista asioista, joista ei vähäisimpänä talousjohtajankin mainitsema lääketieteen huima kehitys ja ns. medikalisaatio.

Jossain vaiheessa tullaan kuitenkin siihen (veikkaan, että hyvin pian), että onko yhteiskunnalla varaa maksaa jokaisesta uudesta lääketieteellisestä innovaatiosta tähtitieteellistä summaa. Eettistä se tietysti olisi, mutta elämme kuitenkin (taas vaihteeksi) todellisuudessa, jossa rahaa ei ole rajattomasti.

Mietitäänpä vaikka täysin hypoteettisena esimerkkinä sitä, että yhden parantumattomasti sairaan hoitoon (oli sitten syöpää tai mitä vaan) käytetään vaikkapa 0,5 miljoonaa euroa. Samalla rahalla voitaisiin pelastaa 10 keskosena syntynyttä hyvään elämään. Tähän asti näitä ei ole tarvinnut laittaa vastakkain, koska on ollut huima talouskasvu. Nyt on kuitenkin huima talouskutistuminen.

Tämän tyyppisiä vastakkainasetteluja saatetaan joutua tekemään, vaikka kuinka jätettäisiin moottoritiet kattamatta (jota ei tee kaupunki, vaan yksityiset yritykset, jos tekevät), jääkiekot pelaamatta ja teatterit katsomatta. Jääkiekon ja teatterin rahat kun on käytetty parissa päivässä tai viikossa sairaalanmäellä ja sitten pitäisi saada jostain taas lisää.”

Sairaanhoitopiirin toimintaan ja kulttuuriin perehtyminen etenee muuten ihan hyvin, kiitos kysymästä. Ekat palaverit on pidetty, ja torstaina on tapaaminen shp:n johtajan kanssa. Tänään myös eräs varsin huumorintajuinen ja mukava lääkäri soitteli ja juttelimme pitkään. Hän muun muassa kertoi, että arameankielellä Iisakki tarkoittaa ”Hän nauraa”. Sitä ei kuulemma lehtijuttujen perusteella aina usko, kun ne ovat niin vakavia 🙂

Uskon, että tulen ihan hyvin toimeen lääkärienkin kanssa, kunhan päästään nokikkain. Tietty näkemysero yhteiskunnan tilasta jä lääkärien roolista siinä meillä kuitenkin saattaa olla, heh.

3 kommenttia artikkeliin “Numerokikkailua”
  1. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Nyt puhutaan asiaa. Kustannustehókkuuteen ei päästä sillä, että haukutaan terveydenhuollon keskeisin ammattikunta ja osaoptimoidaan jonkin tietyn terveydenhuollon palveluja tuottavan osan toiminta.
    Tuloksellisuuden lisääminen terveydenhuollossa vaatii ainakin kahta asiaa. Ensinnäkin sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisten raja-aitojen kaatamista. Olkoon tavoitteena sosiaali- ja terveyspiiri. Toiseksi on terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjakoa uudistettava rajusti: sairaanhoitajien lähitulevaisuudessa saamat lisäoikeudet ovat oikeansuuntaisia, mutta vielä liian vähäisiä uudistuksia.
    Hämeenlinnassa kustannustehokkuus vaatii Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin ja alueen kaikkien kuntayhtymien terveydenhuollon tehtävien ja organisaatioiden yhdistämistä terveyspiiriksi. Jos uusi Hämeenlinna aikoo toimia terveydenhuollossa yksin illman alueen muita toimijoita, sen on oltava valmis maksamaan tästä turhaa hintaa. Onko meillä tähän varaa?

  2. avatar Kari Ventola sanoo:

    Olen samaa mieltä, että terveydenhuollossa, varsinkin julkisella sektorilla, tarvitaan uudenlaisia ajatuksia ja ajattelua. Liian pitkään asioita on tarkasteltu puhtaasti medisiinisestä näkökulmasta. Yritysmaailmassa klustereiden kehittäminen perustuu vaikutteisiin toisilta toimialoilta. Niiden kokemusten ja oppien soveltaminen luo uusia innovaatioita, jotka vievät kehitystä eteenpäin. Vähitellen terveydenhuoltoa johtavat lääkäritkin myöntävät, että terveydenhuollon prosesseja voidaan kehittää esimerkiksi teollisuuden tuotantotalouden opein. Vielä on paljon kehittämisen sijaa henkilökunnan työnjakoa uudistamalla, toimintatapoja kehittämällä jne.

    Kyllä meidän luottamushenkilöittenkin on syytä katsoa peiliin. Olemmeko edellyttäneet erikoissairaanhoidolta riittävästi tuottavuuden nostamista?

    En usko Rehusen Sepon mainitseman terveyspiirin ratkaisevan ongelmia. Suuri organisaatio on vaikea hallita ja helposti tehoton, vertaa esim. HUS. Tärkeää on, että viranhaltijat ja päättäjät tuntevat hoitoketjun kustannusrakenteen. Asiakkaat hoidetaan heidän hoitotarpeensa mukaan oikeassa kohdassa hoitoketjua. Se on taloudellisesti edullisinta. Erikoissairaanhoito on kalleinta ja vanhusten kotihoito edullisinta.

    Tällä logiikalla Hattula perusti vanhainkotiosaston, Tuulikellon, Pappilanniemeen. Kalliimmasta terveyskeskushoidosta siirrettiin asiakkaita halvempaan vanhainkotihoitoon ja kunta säästi selvää rahaa.

    Hämeenlinnan terveyskeskuksen sairaalassa on viime vuosina ollut n. 70 asiakasta, jotka eivät ole sairaalahoidon vaan hoivan, vanhainkoti- tai tehostetun palveluasumisen tarpeessa. Tämä on merkinnyt n. 1 milj. euron ylimääräisiä kustannuksia asiakkaitten kotikunnalle. Seudulla näyttäisi olevan pulaa hoivapaikoista. Toivottavasti tilanne nyt alkaa helpottaa.

    Kun terveyskeskuksella ja perusturvalla on riittävä puskuri, voidaan erikoissairaanhoidon potilaita hoitaa oikealla tasolla hoitoketjussa ja kalliita siirtoviivemaksuja vältetään.

  3. avatar iisakki sanoo:

    Oho,

    olen tismalleen samaa mieltä kuin hattulalainen 🙂

    Kiitos Kari osuvasta analyysista. Demariudestani huolimatta, en tässä nykyisessä tilanteessa ihan hirveästi vastusta, vaikka ko. puskurin investoi ja järjestäisi yksityinen sektori. Pelisäännöt vain selviksi.

Jätä kommentti

css.php