Kohta alkaa synkkä jynkytys kunnissa

Otsikko ei viittaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen. Vaan aika paljon isompaan asiaan. Kuntatalous on luisumassa kovaa vauhtia kohti syvää rotkoa, ja jokainen meistä tulee tuntemaan vaikutukset takamuksissaan.

Perusongelma on se, että ennusteiden mukaan parissa kuukaudessa kuntien veropohjasta on laman myötä häipynyt parhaimmillakin noin 10 prosenttia tuloista. Esimerkiksi Hämeenlinnassa verotulojen kasvuksi arvioitiin vielä marraskuussa maltillinen 3,6 prosenttia. Silloin puhuttiin vielä taantumasta.

Ero verrattuna viime vuosiin oli jo silloin melkoinen, sillä tulot ovat tavanneet kasvaa lähes 10 prosenttia vuodessa. Niinpä on kasvatettu samalla mitalla myös menoja. Kukaanhan ei asiaa tosin koskaan huomaa, mutta koko lähes koko 2000-luvun kaupunki on satsannut kymmeniä miljoonia vuodessa lisää rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuluvalle vuodellekin kokonaiskasvu oli määritelty 8 prosenttiin.

Nyt verotuloja kuitenkin on kertymässä miinus 2,5 prosenttia verrattuna viime vuoteen. Yhtälö tarkolittaa sitä, että jostain kaupungin pitäisi taikoa 10-20 miljoonaa euroa lisärahoitusta, jotta talouden tunnusluvut pysyisivät edes joten kuten siedettävällä tasolla.

Jos kaupunki olisi yritys, se tekisi niin kuin yritykset nyt tekevät. Sulkisi toimintoja, potkisi väkeä pellolle ja lomauttaisi minkä kerkiäisi. Koska se kuitenkin vain syventäisi paikallisenkin talouden syöksykierrettä, siinä ei ole järkeä. Vaihtoehdoiksi jää velanotto, veroprosentin korotus ja vyön kiristäminen kaikessa, mikä on mahdollista.

Todennäköisesti kaikkia keinoja tarvitaan.

Kaupunginhallitus päätti eilen antaa lautakunnille tehtäväksi rajoittaa toimialojen kasvua 8 prosentista 4:ään. Neljänkin prosentin kasvu on ihan hyvä yleensä. Monissa kunnissa sitä on pidetty maksimina hyvinäkin aikoina. Asia on kuitenkin niin, että viime syksyn ylimittaiset palkankorotukset tulivat kuntien kannalta mahdollisimman huonoon rakoon. Kasvuvara hupenee niihin periaatteessa kokonaan, ja kun monet toiminnot on sidottu pitkin sopimuksin, neljän prossan kasvukin tarkoittaa leikkauksia monissa kohtaa.

Ennustan, että Hämeenlinnassa tulee syntymään asiasta vielä melkoinen poru. Kuntaliitoksen jäljiltä monilla on toiveiden tynnyri täynnä, mitä kaikkea uutta hyvää nyt pitäisi saada. Helposti unohtuu se, että on saatu jo tuntuva alennus veroprosenttiin sekä monia kalliita investointeja (ja niiden myötä käyttökuluja). Unohtuu se, että jos pikkukunnat olisivat ajautuneet lamaan omillaan, ne olisivat vuoden 2010 jälkeen todennäköisesti selvitystilassa.

Ikävää on kuitenkin todeta, että neljän prosentin kasvun leikkaus voi olla vielä alkusoittoa sille, mitä tuleman pitää Hämeenlinnassakin, jos lama pitkittyy. Valtio on tietenkin avainasemassa. Porvarihallituksen ideologista missiota kuitenkin periaatteessa palvelee se, että annetaan kuntien korottaa veroprosenttiaan, samalla kun valtio alentaa progressiivisia veroja. Verot jäävät näin yhä enemmän köyhien maksettavaksi. Toivon, että hallitus on niin sosiaalinen kuin se väittää olevansa, mutta epäilen kyllä suuresti.

Yhden prosentin nosto veroäyrissä tarkoittaa Hämeenlinnassa noin 10 miljoonaa euroa. Sekään ei siis vielä riittäisi tasapainottamaan taloutta. Meillä on kuitenkin onneksi kuntaliitoksen ansiosta pelivaraa ja resurssia tehdä rakenteellisia muutoksia. On totta, että tällä hetkellä uudessa Hämeenlinnassa on paljon päällekkäisiä virkoja ja jopa ”ylimääräisiä” ihmisiä siellä täällä. Toki jokaiselle riittää varmasti muutoksessa tekemistä, mutta muutaman vuoden tähtäimellä tarkoitus olisi pärjätä 300:a eläkkeelle siirtyvää kunnan työntekijää vähemmällä. Ja silti tuottaa samat palvelut. Tämä tuottavuuden kasvu tarkoittaisi vuositasolla 12 miljoonan euron säästöä. Se olisi se kuntaliitoksen tuoma tehokkuushyöty.

Varmaa tosin on ainoastaan, että askeltakaan ei pystytä tuollakaan saralla ottamaan ilman hillitöntä itkua ja hammastenkiristystä (korkeintaan entisiä kunnanjohtajia eli ”herroja” ei kukaan jää kaipaamaan).

Tulevina vuosina tuskin onkaan kovin mukavaa olla luottamushenkilö. Huumormies Antti Korpimaa (kok.) kyselikin jo eilen synkkiä talouslukuja tavaillessaan, kuinka valtuutetun toimesta voi erota… Veikkaan, ettei ole ensi vaaleissakaan ruuhkaa ehdokaslistoilla, vaikka kokouspalkkioita törkeästi korotettiinkin.

Vähän kaikesta joudutaan siis tinkimään. Kansa keskustelu- ja yleisönosastopalstoilla on varmasti sitä mieltä, että kaikki ”turha”, kuten kulttuuri ja urheilu pitäisi lopettaa kokonaan saman tien. Mutta kun sekään ei nyt riittäisi – mittakaavat ovat niin erilaiset. Eikä kannata ajaa toimintoja kokonaan alas, koska se kostautuu muualla ja tyhjät tilat kustantavat kuitenkin.

Toisaalta myös tasaista juustohöylää kannattaa edellisen laman opettamana pyrkiä välttämään, mutta vyön kiristystä kaivataan kaikilla toimialoilla ja etenkin niillä, joilla volyymit ovat suurimmat. Mutta ollos ”kansa” huoleti, myös kermaperseet joutuvat takuulla tinkimään huvituksistaan.

Tämän päivän lehteä lukiessa silmään pisti ensimmäisenä Sinfonia Lahden ostokonsertit… Tosin niistäkin reilusta parista sadasta tuhannesta puolet tulee valtion tukena.

Kommentti artikkeliin “Kohta alkaa synkkä jynkytys kunnissa”
  1. avatar Kari Aavasto sanoo:

    Kuntatalouden ajautuessa ongelmiin joutuvat poliitikot arvovalintojen eteen.
    Mainitsemasi henkilöstön vähentäminen eläkkkeellejäämisten kautta tuntuu luontevalta, jos henkilöstövähennykset eivät heikennä esimerkiksi lasten, vanhusten tai sairaiden asemaa. Parempi korottaa veroäyriä kuin heikentää näiden heikompiosaisten kuntalaisten palvelutasoa.
    Onkohan Nuijamieskin valmis vähentämään urheilun ja kulttuurin tukemista, jos em. kuntalaisryhmät ovat vaihtoehtoisena säästökohteena?

    Ernosto

Jätä kommentti

css.php