NUIJAMIES

Hallituksen veronalennuspolitiikka epäonnistuu kahdessa kohdassa kohtalokkaan pahasti. Laskun maksavat tulevat sukupolvet, sillä veronalennukset rahoitetaan lainarahalla.

Ruuan alv-alennus on keskustan lempilapsi, joka runnottiin lävitse hallitusneuvotteluissa. Kokoomuksessakin tiedetään, että keino ei työllistä ketään, eikä hyödytäkään ketään muita kuin S- ja K-ryhmän katteita. Joissa ei muuten näin lamaoloissakaan olisi mitään valittamista.

Ongelma on, ettei Suomessa ole päivittäistavarakaupassa todellista kilpailua. Kaikki parhaat kauppapaikat ovat keskittyneet noille kahdelle ketjulle - mikä johtuu myös siitä, että niillä on resursseja panostaa suunnitteluun ja investointeihin. Totta kai kuntapäättäjä kaavoittaa sille, joka on ensimmäisenä kysymässä parhaat paperit kädessä.

Jonkinasteiselta kartellilta haiskahtaa kaupan keskusliikkeiden toiminta alv-alennuksen alla. Yhteistuumin molemmat ketjut - ja kaikki muutkin toimijat - ovat hilanneet vuoden alussa hintoja hyvää vauhtia ylöspäin. Kun syksy tulee, hintoja tiputetaan veronalennuksen verran ja voidaan osoittaa, että meni suoraan hintoihin. Joopa joo.

Huijauksen ovat monet kuluttajat jo huomanneet, mutta media on jostain syystä aika hiljaa asiasta, vaikka kuvio näyttää selvääkin selvemmältä. Valtio on luvannut seurata veronalennuksen toteutumista, mutta toivottavasti controllereilla on kauppakuitteja tallessa myös alkuvuoden ajalta. Toivottavasti edes jollain tutkivalla journalistilla on.

Itse olen seurannut jonkun verran joidenkin peruselintarvikkeiden hintaa. Selkeimmin pelin hengen näki tuoremehujen hinnoissa tammikuun alussa. Yhtäkkiä purkkiin kuin purkkiin tuli 20-30 senttiä lisää hintaa. Enkä usko, että mitään järkevää selitystä korotukselle löytyy tuoremehun maailmanmarkkinahintojen heilahteluista.

No, tuo hölmöily menee kepun piikkiin, mutta kokoomus pistää vielä paremmaksi. Kaikkiin tuloluokkiin tehdään elvytyksen nimissä tuloveronalennus, vaikka jälleen myös kokoomuksessa takuulla tiedetään, että ylimpiin tuloluokkiin tehtävä alennus ei palaa kulutukseen. Vaan se menee näinä aikoina suorilla sukanvarteen.

Ja eihän siinä tosiaan mitään, totta kai kokoomuksen täytyy muistaa myös ydintään, vaikka julkisuudessa leikitäänkin köyhän ystävää. Molemmat verosumutukset menevät täydestä läpi, koska kokoomuksen nuoret, hyvännäköiset jellonat meille niiden kannattavuutta vakuuttavat. Kaverit eivät todennäköisesti itsekään usko niihin, mutta ihmiset uskovat, koska jätkien puvut istuvat niin pirun hienosti. Puolue on pelannut korttinsa äärettömän hyvin, ja olen siitä avoimen kateellinen.

Me demarisurkimukset sen sijaan olemme ryssineet lähes kaiken mahdollisen julkisuuskuvaan liittyvän. Olen eri mieltä hyvin monista puolueen ratkaisuista ja erityisesti henkilövalinnoista, mutta sdp:n vero- ja elvytyslinja olisi tällä hetkellä ainoa ja oikea.

Kokoomus jauhaa ”vastuullista markkinatalouttaan” ja keskusta ”kolmatta tietään”, vaikka molemmat ovat oikeasti mitä puhdasoppisinta sosialidemokratiaa. Kyllä sen edelleen hallitsisivat aidot demarit paremmin, jos osaisivat vain ajatuksensa myydä kansalle.

Olen aina yrittänyt pitää lääkärit mahdollisimman loitolla itsestäni. En ihmisinä, mukavia tyyppejä monet, mutta ammattilaisina. Siihen on tasan kaksi syytä: Ensinnäkin se itserakas syy, että terveenä on aika paljon mukavampi olla. Oman terveyden eteen kannattaa tehdä duuniakin, eikä vaan vetää sisuksiinsa bisseä, sipsejä ja muuta kakkaa päivät pitkät, maata sohvalla ja valittaa, kuinka yhteiskunta on mätä, kun se ei pysty pitämään ihmisiä kunnossa.

Toinen syy on se, että lääkärit eivät todellakaan ole mitään ihmeidentekijöitä, vaan ihmisiä kaikkine vikoineen. Useimmat lääkärireissuistani ovatkin päättyneet vääriin diagnooseihin, pomputteluun, rahastukseen - ja vaiva on jäänyt.

Mutta eihän sitä lääkäriä voi koko ikäänsä vältellä. Silloin kun sitä tosiaan tarvitsee, mahdollisimman tasokasta hoitoa olisi syytä saada. No, se ei toteudu enää kuin harvoin nykyajan julkisessa terveydenhuollossa. Perusterveydenhuollon järjestäminen työelämän ulkopuolella oleville on hyvinvointiyhteiskuntamme häpeäpilkku. Tosin tämä enää mikään hyvinvointiyhteiskunta ole. Ne pärjää, keillä on massia.

On kuitenkin poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Erikoissairaanhoidossa porskutetaan vielä monilta osin. Kuten jo monet tietävätkin, pääsin itse viime vuonna tutustumaan synnytyspolin toimintaan. Kaikki sujui kuin unelma alusta loppuun. Kätilöiden ja hoitajien toiminta ja asiakaspalvelu oli suorastaan loistokkaalla tasolla. Siitä iso ja ikuinen kiitos.

Resurssipulaakaan ei lastenosastoilla ainakaan varustusten puolesta koettu. Tutustumiskierroksella ihmettelin, miksi käytävillä seisoi lukuisia muoveihin käärittyjä, käyttämättömiä keskoskaappeja. Ne eivät kuulemma mahtuneet enää minnekään muualle. Lastenklinikan kummit, Pikku-Penat sun muut järjestävät julkkistapahtumia, joissa teemuselänteiden golfmailat heiluvat sen verran taajaan, että lahjoitustuotoilla hankitut satojentuhansien arvoiset laitteet eivät mahdu enää varastoihin. Ja kun tyhjiä, huippuvarusteltuja leikkaussaleja käytetään varastona Ahvenistollakin, se kertoo jo jostakin.

Lahjoittajien ja veronmaksajien ajatukset ovat ihania, mutta resursseja olisi syytä suunnata niihin kohteisiin, joissa olisi tarvis. Keskonen ei tarvi kuin yhden toimivan kaapin, kolmella hän ei tee yhtään sen enempää.

Rahaa nimittäin sairaanhoitopiirissä osataan kuluttaa. Eikä siinä mitään, jos se menisi tehokkaasti hyvään tarkoitukseen. Ihmisten parantamiseen. On kuitenkin syytä olettaa, että läheskään aina näin ei käy.

Terveydenhuollon tuottavuuskysymyksen ratkaisu on kenties tärkein yksittäinen asia ns. hyvinvointiyhteiskuntamme jatkon kannalta. Hämeenlinnan uuden perusturvan ja terveydenhuollon tilaajapäällikön Jukka Lindbergin tekemien vertailujen mukaan omassa sairaanhoitopiirissämme on viimeisen viiden vuoden aikana lisätty lääkäreitä 25:llä, hoitohenkilökuntaa 120:llä ja siihen vielä tukihenkilökuntaa päälle. Kymmenien miljoonien eurojen resurssilisäyksillä ei ole kuitenkaan saatu aikaan yhtään hoitosuoritetta aiempaa enemmän. Myöskään hoidon laatutaso ei ole mitenkään radikaalisti kasvanut.

Eli 150:llä työntekijällä enemmän on saatu aikaan tasan sama tulos kuin viisi vuotta aiemmin. Rahat ovat vain hävinneet jonnekin, eikä käytännössä juuri mitään ole tapahtunut.

Tai no, onhan jotain kehitystä tapahtunut. Sairaanhoitopiirissä otettiin Herran Vuonna 2008 käyttöön sähköinen potilasjärjestelmä. Siihen asti tuherreltiin lyijykynillä ja kumeilla lomakkeisiin samat numerot ja arvot joka tiskillä uudestaan ja uudestaan. Mutta eihän sitä sähköistä järjestelmää ole tietenkään saatu toimimaan kunnolla. Ei liene enää nykyaikana muita tuon tason multimiljoonaorganisaatioita, joissa ei olisi otettu hyötyä irti modernista tietojenkäsittelystä?

Kunnallispoliitikkona minua kiinnostaa, mihin hittoon kaikki nuo rahat menevät, jotka me joka vuosi valtuustossa sairaanhoitopiirille syydämme. Ei meillä siihen mitään valtaa ole sopimusohjauksista huolimatta. Viime syksynäkin kylmästi vedettiin puumerkki alle 7 miljoonan shekkiin, joka tuli ylitystä normaaliin kasvun päälle. Joka oli sekin ennätyskasa miljoonia.

Eihän sitä tietenkään tavan kansalainen tule ajatelleeksi, että kaupungista pitäisi lopettaa ensimmäisenä vuonna koko kulttuuritoimi, toisena liikunta ja kolmantena tienpito, jotta voitaisiin kuitata edes kunkin vuoden normaali lisäys terveysmenoihin.

Nyt on pakko kuitenkin alkaa tinkiä jostakin, kun verotulot ovat kääntymässä miinusmerkkisiksi. Nähdäkseni tehostamista pitää uskaltautua hakemaan etupäässä Moolokin kidasta, vaikka pirun pelottavaa se onkin. Vastaanotto, jonka esimerkiksi HUS:n uusi johto on saanut kehittämistoimenpiteisiinsä, on täysin odotettu ja paljon puhuva. 

Kun itse olen lääkäreiltä yrittänyt tiedustella, että mihin rahat menevät, vastaukseksi on suurin piirtein tullut: Olet tyhmä, etkä ymmärrä, emme siis keskustele asiasta kanssasi. Nyt on kuitenkin niin, että elämme yhä jonkinlaisessa demokratiassa ja sattuneesta syystä kohta minulle on alettava vastaamaan kysymyksiini.

Tuskin pystyn sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajanakaan kääntämään valtavaa laivaa ihan äkkiä, mutta eiköhän me Lintu-Harrin kanssa yritetä saada edes jotain vastauksia… Tosin on minulla niistä jo joitakin aavistuksia. Ne eivät ole kivoja lääkäreiden ja terveydenhuollon yksityistämisinnon kannalta.

Maahanmuuttokeskustelussa - jos sitä nyt keskusteluksi voi nimittää - usein käytetty argumentti on puskissa vaanivien somalijengien tekemät raiskaukset. Halla-aho ja kumppanit lyövät joka tiskiiin tilaston, jonka mukaan niin pieni kansanosa tekee suhteessa paljon enemmän raiskauksia kuin kunnolliset suomalaiset.

Sain maanantaina hieman toisenlaista näkökulmaa raiskaustilastoihin, kun olin avaamassa kansainvälisen rikosuhriviikon Hämeenlinnan seminaaria. Jostain syystä seksuaalisen väkivallan ns. piilotetuista luvuista ns. maahanmuuttajakriitikot (ja luonnollisesti myös pesunkestävät natsirasistit) vaikenevat täysin.

Suomessa raiskauksista tehtyjen rikosilmoitusten määrä on kasvanut viime vuosina - lähinnä kiitos aktiivisen valistus- ja neuvontatyön - mutta yhä vain noin 600-700 raiskausta ilmoitetaan poliisille per vuosi. Ainoastaan 15 prosenttia näistä päätyy oikeuskäsittelyyn, sillä usein riittävää näyttöä ei saada. Tuomioita tulee noin 70 per vuosi, joista ehdottomia vankeustuomioita noin 25 kappaletta.

Tämä ei kuitenkaan kerro vielä mitään raiskausten todellisesta määrästä. Poliisi nimittäin arvioi, että Suomessa tapahtuu yhteensä noin 6 000-10 000 raiskausta joka vuosi, joista siis ainoastaan vajaat 10 prosenttia ilmoitetaan. Ulkomaalaisten tekemät pusikkoraiskaukset ilmoitetaan ”hieman” herkemmin poliisille kuin ne raiskaukset, joita on ylivoimaisesti suurin osa. Ne raiskaukset tapahtuvat läheisten ja tuttujen toimesta.

Tilastojen mukaan suomalaisen naisen ei siis tarvitsekaan pelätä raiskausta kadulla, vaan omassa makuuhuoneessaan. Ulkomaalaisilla ei ole niihin raiskauksiin osaa eikä arpaa, jolloin suhdeluvutkin muuttuvat hieman toisenlaisiksi.

Todellista raiskausongelmaa lisää, että Suomessa edelleen osa seksuaalirikoksista on asianomistajarikoksia eli on uhrin vastuulla viedä niitä eteenpäin. Ja eihän suomalaiset naiset vie juttuja eteenpäin, kun isännät vannovat muuttuvansa ja lopettavansa juomisen ja kaikki muuttuu taas hyväksi.

Muun muassa Amnesty on vaatinut tähän epäkohtaan muutosta. Jos poliisi huomaa seksuaalista väkivaltaa tapahtuneen, yhteiskunnan pitäisi pistää raiskaaja edesvastuuseen, eikä jättää sitä uhrin kontolle.

Ps. Jos parisuhteessa naisiin tapahtuvat raiskaukset jäävät piiloon, niin miehiin kohdistuvat seksuaalirikokset ne vasta piiloon jäävätkin. Ja niitähän muuten tapahtuu (asiantuntijoiden mukaan viimeisimmässä koululaistutkimuksissa tuli esiin yllättävän paljon poikiin kohdistuvia tekoja). Häpeä, uhria syyllistävät asenteet ja traumatisoituminen sulkevat uhrien suut tehokkaasti.

Kas, Timo Soini tulikin aika nopeasti eilisen postaukseni linjoille…

En tiedä, tekeekö rasismista irtisanoutuminen kovin hyvää persujen kannatukselle, mutta vaikkaanpa, että Timppa katselee itseään aamupeilistä astetta tyytyväisempänä miehenä.

Kova jätkä.

Kaupunginhallitus teki tänään yksituumaisen ratkaisun, joka ei takuulla kulmakunnan ”tupauunoja” miellytä. Äänestystulosta ja kaupunginhallituksen päättäjien nimiä huudetaan esiin. Hoh-hoijaa. Ihan hyvä, että ei tullut mitään äänestystulosta, vaan kanta oli erittäin yksimielinen. Luulenpa, että meillä on valtuustossakin sen verran humaaneja järki-ihmisiä, että montaa vastustajaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukselle ei löydy. Varsinkaan, kun hankkeesta ei ole taloudellista rasitetta kaupungille, vaan päinvastoin. Toisin kuin palstoilla toitotetaan, valtion tuki ei keskukselle tai sen asukeille lopu muutaman vuoden päästä. Toitottajat kun iloisesti sekoittavat faktoja, turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia keskenään…

Mutta vaikka meidän päättäjistämme ei heitä toivottavasti liiemmin löydy, niin ei tästä maasta rasistit ihan äkkiä lopu, sen todistaa Facebookin tuore viharyhmä, josta mainio kommentti Tietokone-lehden blogeissa. Onneksi fasismi ja fanaattisuus aiheuttaa yhä myös vastareaktioita. Jossain vaiheessa tupauunojen touhu kääntyy vielä itseään vastaan - viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäiset väkivallanteot alkavat. En olisi itseänikään arvannut ihan näin pakolaismyönteiseksi, ennen kuin tutustuin tarkemmin näiden todellisten nettinatsien sielunelämään

Ongelmia ja kulttuuritörmäyksiä toki voi tulla turvapaikanhakijoiden suhteen, eikä niitä ole tarve vähätellä. Jotenkin vain on helpompi ymmärtää ja antaa anteeksi jotkut käyttäytymismallit ihmisille, jotka eivät välttämättä ole elämässään nähneet muuta kuin sotaa. Kaupunginhallituksen päätöksessäkin otettiin huomioon ihmisten esiin tuomia huolia asian suhteen, ja mahdollisiin ongelmiin puututaan takuulla välittömästi. En tosin usko, että Lammilla vielä liikutaan samalla tasolla kuin FB:ssä, mutta tuolla keskustelupalstan puolella itse asiassa yksi nimimerkki kommentoi vähän samalla lailla turvallisuuskysymyksistä kuin minä asiasta ajattelen.

Vastaanottokeskuksen ympärillä ei tule todennäköisesti kantaväestö olemaan vaarassa, vaan turvapaikanhakijat erinäisten barbaarien hyökkäyksiltä (vaikka Urjalasta asti). Tai ehkä ei sentään sittenkään? Toivottavasti netissä vain päästellään höyryjä, kun sen voi kivasti anonyymina tehdä. Vaikeaa kuitenkin loppupeleissä uskoa, että jonkinasteisella länsimaisella sivistyksellä siunatut ihmiset voivat olla noin sekaisin kuin esimerkiksi tuossa Facebook-ryhmässä.

Tai no. Paskat. Se on, mitä se on.

Uskon tosin, että kohta Soinikin jo sanoutuu irti voimakkaammin näistä tyypeistä. Ei hänkään sentään ole valmis uusiin Kristalliöihin, ja niihin mennään jos natseille annetaan liikaa siimaa.

Ai niin, tämä täytyy vielä laittaa. Jotkut olivat edellä aikaansa. Hervoton.

Onkohan lehtiartikkeleilla ja blogikirjoituksilla loppujen lopuksi paljon eroja? Ainakin se, että tällainen blogi on paljon vapaampi, nopeampi ja kätevämpi formaatti. Kirjoittelin juuri ensi tiistain Alanurkka-kirjoitustani printtilehteen. Oli pakko tehdä se nyt, koska maanantaina en ehdi. En siis voinut kirjoittaa mistään ajankohtaisesta, koska modernissa tiedonvälityksessä nyt pinnalla olevat uutiset ovat tiistaina jo unohdettua esihistoriaa. Piti siis keksiä jotain ajattomampaa. Päässä pyörii tasan kaksi asiaa, politiikka ja vauva. Politiikasta en printtiversioon voi kirjoittaa, koska yhteiskunnallinen hygienia sitä vaatii.

Olen muuten nykyisin ihan helkkarinmoinen riippakivi työnantajalle. Salaliittoteoreetikot pohtivat koko ajan, kuinka vaikutan siihen, mistä ja miten kaupungin asioista kirjoitetaan. Se johtaa enemmänkin siihen, että julkisesti lehden on hankala ottaa kantaa asioihin, joista se sattuu olemaan samaa mieltä kanssani. Uskottavuuden säilyttääkseen, lehden olisi siis oltava eri mieltä asioista kanssani, vaikka se sattuisi olemaan samaakin mieltä. Perverssiä.

No, kesällä tilanne ehkä helpottaa. Ja täällä blogissa saan olla vapaa kuin taivaan lintu. Tämä foorumi on avoin kaikille, joten jopa minäkin saan kertoa mielipiteitäni. Se on minulle aika helvetin kova ja arvokas juttu. Välillä on tuntunut nimittäin siltä, että poliitikkona ja toimittajana sananvapauteni on erittäin paljon rajoitetumpi kuin kenen tahansa tallaajan. Kuinka nurinkurista ja perverssiä se oikein onkaan?

Tuollaisissa Alanurkka-kirjoituksissa on muuten ihan miljoonia kirjoittamattomia sääntöjä. Hämeen Sanomat on Hämeen Sanomat, joten ei saisi ärsyttää uskovaisia, lehden hallitusta, vanhuksia (anteeksi, seniorikansalaisia), Akateemista Karjala-Seuraa, lottia jne., jne ja jne. Tosin reaalitodellisuudessa asiat ovat paljon tietenkin muuttuneet ja enää suhteellisen harvat laskevat viivottimella eri asioille annettua palstatilaa tai kuvien kokoa ja määrää eri aatesuuntia edustavista ihmisistä. Pääasiassa ratkaisut tehdäänkin jo journalistisin perustein. Mutta kaikki eivät sitä usko, ja monenmoisia pohjavirtoja pitää ottaa huomioon.

Sellainen korpeaa. Lisäksi lehtikolumnin muodon ja sisällön lisäksi täytyy ottaa huomioon mitta. Meikäläinen tykkää kirjoittaa nopeasti ja tajunnanvirtaa. Saadakseen kolumnin tasan 2800 merkkiä pitkäksi, menee triplasti aikaa sen lyhentämiseen ja sanojen hinkkaamiseen. Se tekee kyllä varmaan hyvää teksteille lopun perin, mutta en tykkää nysväämisestä.

Mutta lähden tästä hoonaamaan alla olevaa tekstiä kolumniformaattiin joka ilmestynee siis ensi tiistaina (ellei joku taas jostain syystä hyllytä sitä), te voitte lukea sen raakaversion jo täältä heti! I like!

”Olen luvannut, että en kirjoita mitään rasittavia vauvajuttuja, vaikka sellainen perheeseen tulikin. Toimittajilla – etenkin nais-sellaisilla – kun on tapana vuodattaa edustamiinsa julkaisuihin tauotonta virtaa kestovaippailun uusista trendeistä, korvatulehduskierteestä ja ylipäätään kaikista hälyttävistä yhteiskunnallisista epäkohdista, jotka alkoivat vaania lapsiperheitä juuri silloin, kun toimittajaperhe koki iloisen perhetapahtuman.
Ei pitäisi lupailla, kun ei pysty pitämään. Tilanne on kuitenkin vaikea: tällä hetkellä elämään ei mahdu muuta työn lisäksi kuin vauva ja kunnallispolitiikka. Ja siinäkin on muuten ihan liikaa (ilmoittaudun täten kannattamaan Stefan Wallinin Islanti-mallia perhevapaiden suhteen).
Joka tapauksessa, politiikasta en voi hygieniasyistä tällä palstalla kirjoittaa, blogipalvelun teknisistä yksityiskohdista tuskin kukaan haluaa lukea, joten jäljelle jää tämä vauvahommeli. Anteeksi (kuten on nyt muotia pyytää).

Vauvan syntyessä ihmisillä – etenkin nais-sellaisilla – on tapana kertoa tuoreille vanhemmille, kuinka mikään ei ole enää kuin ennen ja kaikki muuttuu. Se on tietysti aivan totta.
Tapana on kuitenkin myös toitottaa, kuinka maailmankuva avartuu niin hurjasti, että universumi halkoutuu aivosynapseissa aivan uudenmallisiksi viipaleiksi ja ymmärrät asiat niin mielettömän paljon syvemmin.
Olen pitänyt sitä ihan älyttömänä paskapuheena.
Mielestäni vauvanhoito vaatii periaatteessa vain loppumattomia hermoja, rahtusen arkijärkeä ja rakkautta, joka on prosessin lähes automaattinen kemiallinen sivutuote.

Jään kesällä hoitovapaalle ja olen aavistellut, että en tule varsinaisesti kohoamaan uudelle näkemisen ja tiedostamisen tasolle istuessani hiekkalaatikolla muiden kotiäitien kanssa ihmettelemässä, minkä koppakuoriaisen tai kotilon naapurin Samu-Petteri tällä kertaa onnistui nielaisemaan.
Ei minulla toisaalta ole mitään oletuksia siitäkään, että kyseessä olisi mikään vapaa, kuten se virheellisesti on nimetty. Lapsen hoito, sen vatsavaivojen ihmettely, uniongelmien kanssa painiminen ja kaikki asiaan kuuluva huolestuminen on huomattavan paljon rankempaa touhua kuin tällainen tyhjäntoimittaminen ja kokonaisvaltainen palavereissa istuskelu.
En itse asiassa pysty käsittämään, kuinka yksinhuoltajat voivat jaksaa.

Viime viikolla havahduin, että ehkä vauvavalaistumisella tarkoitetaankin sitä, että pystyy käsittelemään lehmänhermoisesti mitä vain. Vauvan kanssa kun ei saa mitään aikaiseksi, jos menettää malttinsa. Siitä seuraa vain vauvan pillastuminen ja ikuisuuden kestävä uusi rauhoitteluprojekti.
Funtsin, että tasan sama pätee myös politiikkaan ja koulukiusaajien käsittelyyn. Kohde, eli kansa tai mätämuna teinikiusaaja, pitää tuntea läpikotaisin.
Yksin järkiperusteilla ei tee yhtikäs mitään, vaikka asia olisi kuinka itsestään selvä, vaan kohdetta tarvitsee maanitella, mielistellä, hyssytellä, leperrellä, lässyttää ja antaa sille lämpöä ja ymmärrystä. Muuten seuraa hysteerinen itkupotkuraivari.
Rajat ja selkeä rytmi täytyy kuitenkin hiljalleen luoda ja asettaa. Tiukat rutiinit ja tutut toimintamallit luovat turvallisuutta, ennustettavuutta ja rauhaa.
Ymmärrystä omia toimiaan kohtaan tai armoa virheistään ei saa koskaan anoa tai olettaa saavansa. Ihmetyttää enää, että koska me vauvat sitten kasvamme aikuisiksi?”

Tietyistä syistä johtuen en osaa suhtautua kovin neutraalisti tai viileän asiallisesti koulukiusaajiin. Inhoan näitä tyyppejä, ylivoimalla pienempiensä kimppuun hyökkääviä paskahousuja, aivan järkyttävän paljon. Jopa enemmän kuin keskustelupalstoilla vihaa kuolaavia aivokääpiörasisteja.

Jos minulla olisi jokin ylempi valta, voima ja ennen kaikkea oikeus, kävelisin Ahveniston koululle ja löisin seinästä läpi koko Lantun Sätkä Kerhon. LSK. Ahveniston gangstat. Voi helvetinhelvetti sentään…

Voiko mitään surkeampaa edes kuvitella? Ajattelin, että ei voi, mutta sitten kävin tsekkaamassa näiden tyyppien kuvia irc-galleriasta. (Tähän väliin huomautus, että en todellakaan väitä, että kyseinen kaveri olisi syyllistynyt yhtään mihinkään, mutta hän on liittynyt LSK-yhteisöön, jonka ”jäsenien” on kerrottu olleen pääosin häiriöiden takana. Muut LSK-fanclubin jäsenet löytyy irc-gallerian yhteisöhaulla, kun laittaa hakusanaksi LSK. Ehkä näiden lasten vanhempien olisi myös syytä käydä katsomassa kuvat.)

Vähänkö on väitetyt koukiusaaja-väkivalta-gangsteri-kiristäjä-ilmanvaihtokäytäviin ulostaja-huumekauppiaat muuttuneet sitten omien Nurmijärven ghetossa vietettyjen yläastepäivieni? Silloin Paavolan Pantterit tuli Hyvinkäältä rengasrautojen ja pesismailojen kanssa Sääksin rannoille, ja jälki oli aikasen rumaa. Tai muinaiset legendaariset Klaukkala-Nurmijärvi-kylätappelut? Niitä varten ilmeisesti treenattiin joka välitunti potkimalla munille jokaista vähänkin massasta erottuvaa yksinäistä sielua. Massasta erottumiseen riitti yleensä se, ettei päällä ollut pilotti- tai Y-takkia.

Näille LSK:n jätkille taas on hyvin vaikea kuvitella edes sätkää suuhun. Ennemmin siellä pitäisi olla vielä tutti. Eihän noita voisi edes lyödä, halata pitäisi. Ja pitkään.

Miten koko kulmakunta voi olla paniikissa näiden mopopoikien kanssa? Mitä hittoa kouluissa tapahtuu nykyään, ettei näitä lippa vinossa talsivia lököhousuja saada olemaan edes etäisesti ihmisiksi? 

Asia alkoi kiinnostaa kaiken lehtikirjoittelun ja kohun jälkeen sen verran, että kävin Ahveniston koululla järjestetyssä vanhempainillassa, jossa paikalla oli myös nuorisotyöntekijä Peter Petro ja Ankkuri-hankkeen nimikkopoliisi. He eivät vaikuttaneet kovin hysteeriseltä tilanteen suhteen. Itse asiassa tilastojen mukaan - ja muutenkin - Ahvenisto on aivan samanlainen yläkoulu väkivallan ja epäjärjestyksen suhteen kuin kaikki muutkin yläkoulumme.

Jokainen kiusaustapaus on kuitenkin liikaa. Valtuustoryhmien välillä onkin jo puhuttu kaupungin mahdollisista keinoista puuttua koulukiusaamiseen. On puhuttu nollatoleranssilinjasta, joka tarkoittaisi kai jotain sellaista, että ensimmäisestäkin viitteestä lapsi siirrettäisiin toiseen kouluun tai otettaisiin huostaan tai jotain. Poliisi ei ollut kovin innostunut nollatoleranssista. Totesi, että ainoa nollatoleranssi, jonka hän tietää toimineen, on ollut Kemin julistautuminen ydinaseettomaksi alueeksi…

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos näiden LSK-sällien ulkonäkö tosiaan pettää, ja he ovat hyvää vauhtia matkalla nuorisovankilaan? En minä voi sinne koululle mennä riehumaan nyrkit pystyssä, vaikka mieli tekisikin. Tai aika nopeasti se touhu ainakin loppuisi yhteiskunnan toimesta.

Ahveniston rehtorin mukaan ongelma ratkeaa yksinkertaisesti. Tarvitaan vain lisää rahaa koululle. Kun on pienemmät luokkakoot, kukaan ei sitten kiusaa enää.

Miten tuo ei ainakaan minusta kuulosta kovin uskottavalta?

Rahaahan me toki annettaisiin mielellään, eihän siitä haittaakaan ole, mutta kun lähitulevaisuudessa ei vain varmasti ole, mistä antaa. Itse yritän linjata valtuustoa siihen suuntaan, että strategiseksi painopisteeksi lamatalkoissakin otettaisiin perusopetus ja sen tukipalvelut. Parhaimmillaankin se saattaa tarkoittaa sitä, että nykytasosta ei tingitä, kuten kaikkialta muualta.

Jotain muutakin tarttis siis keksiä koulukiusaamisen lääkkeeksi. Niitä keinoja aletaan nyt pohtia. Sillä välillä en kai voi antaa kiusauksen uhreille kuin huonoja neuvoja, jotka kuitenkin tehosivat jollakin lailla yhden maalta pääkaupunkiseudulle muuttaneen 15-vuotiaan pojan tapauksessa.

Kun kiusaaja valitsee sinut uhrikseen, lyö sitä välittömästi nyrkillä turpaan. Puolustaudu nurkkaan ahdistetun eläimen raivolla, vaikka saisitkin selkääsi porukalta. Se herättää vihollisissasi ainakin kunnioitusta, ja samalla säilytät oman itsekunnioituksesi. Jos he kiristävät sinua, älä suostu mihinkään. Älä anna paholaiselle edes pikkurillin kynnen päätä. Sitten hakeudu oman henkiseesi porukkaan ja liittoudu vanhempien ja vahvempien kanssa. Sopikaa, että puolustatte kaikkia muitakin. Olkaa aina heikomman puolella vahvempaa vastaan.

Sellaisessa rohkeudessa on todellista munaa, jota nämä onnettomat kiusaajaraukat kavahtavat.

Otsikko ei viittaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen. Vaan aika paljon isompaan asiaan. Kuntatalous on luisumassa kovaa vauhtia kohti syvää rotkoa, ja jokainen meistä tulee tuntemaan vaikutukset takamuksissaan.

Perusongelma on se, että ennusteiden mukaan parissa kuukaudessa kuntien veropohjasta on laman myötä häipynyt parhaimmillakin noin 10 prosenttia tuloista. Esimerkiksi Hämeenlinnassa verotulojen kasvuksi arvioitiin vielä marraskuussa maltillinen 3,6 prosenttia. Silloin puhuttiin vielä taantumasta.

Ero verrattuna viime vuosiin oli jo silloin melkoinen, sillä tulot ovat tavanneet kasvaa lähes 10 prosenttia vuodessa. Niinpä on kasvatettu samalla mitalla myös menoja. Kukaanhan ei asiaa tosin koskaan huomaa, mutta koko lähes koko 2000-luvun kaupunki on satsannut kymmeniä miljoonia vuodessa lisää rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuluvalle vuodellekin kokonaiskasvu oli määritelty 8 prosenttiin.

Nyt verotuloja kuitenkin on kertymässä miinus 2,5 prosenttia verrattuna viime vuoteen. Yhtälö tarkolittaa sitä, että jostain kaupungin pitäisi taikoa 10-20 miljoonaa euroa lisärahoitusta, jotta talouden tunnusluvut pysyisivät edes joten kuten siedettävällä tasolla.

Jos kaupunki olisi yritys, se tekisi niin kuin yritykset nyt tekevät. Sulkisi toimintoja, potkisi väkeä pellolle ja lomauttaisi minkä kerkiäisi. Koska se kuitenkin vain syventäisi paikallisenkin talouden syöksykierrettä, siinä ei ole järkeä. Vaihtoehdoiksi jää velanotto, veroprosentin korotus ja vyön kiristäminen kaikessa, mikä on mahdollista.

Todennäköisesti kaikkia keinoja tarvitaan.

Kaupunginhallitus päätti eilen antaa lautakunnille tehtäväksi rajoittaa toimialojen kasvua 8 prosentista 4:ään. Neljänkin prosentin kasvu on ihan hyvä yleensä. Monissa kunnissa sitä on pidetty maksimina hyvinäkin aikoina. Asia on kuitenkin niin, että viime syksyn ylimittaiset palkankorotukset tulivat kuntien kannalta mahdollisimman huonoon rakoon. Kasvuvara hupenee niihin periaatteessa kokonaan, ja kun monet toiminnot on sidottu pitkin sopimuksin, neljän prossan kasvukin tarkoittaa leikkauksia monissa kohtaa.

Ennustan, että Hämeenlinnassa tulee syntymään asiasta vielä melkoinen poru. Kuntaliitoksen jäljiltä monilla on toiveiden tynnyri täynnä, mitä kaikkea uutta hyvää nyt pitäisi saada. Helposti unohtuu se, että on saatu jo tuntuva alennus veroprosenttiin sekä monia kalliita investointeja (ja niiden myötä käyttökuluja). Unohtuu se, että jos pikkukunnat olisivat ajautuneet lamaan omillaan, ne olisivat vuoden 2010 jälkeen todennäköisesti selvitystilassa.

Ikävää on kuitenkin todeta, että neljän prosentin kasvun leikkaus voi olla vielä alkusoittoa sille, mitä tuleman pitää Hämeenlinnassakin, jos lama pitkittyy. Valtio on tietenkin avainasemassa. Porvarihallituksen ideologista missiota kuitenkin periaatteessa palvelee se, että annetaan kuntien korottaa veroprosenttiaan, samalla kun valtio alentaa progressiivisia veroja. Verot jäävät näin yhä enemmän köyhien maksettavaksi. Toivon, että hallitus on niin sosiaalinen kuin se väittää olevansa, mutta epäilen kyllä suuresti.

Yhden prosentin nosto veroäyrissä tarkoittaa Hämeenlinnassa noin 10 miljoonaa euroa. Sekään ei siis vielä riittäisi tasapainottamaan taloutta. Meillä on kuitenkin onneksi kuntaliitoksen ansiosta pelivaraa ja resurssia tehdä rakenteellisia muutoksia. On totta, että tällä hetkellä uudessa Hämeenlinnassa on paljon päällekkäisiä virkoja ja jopa ”ylimääräisiä” ihmisiä siellä täällä. Toki jokaiselle riittää varmasti muutoksessa tekemistä, mutta muutaman vuoden tähtäimellä tarkoitus olisi pärjätä 300:a eläkkeelle siirtyvää kunnan työntekijää vähemmällä. Ja silti tuottaa samat palvelut. Tämä tuottavuuden kasvu tarkoittaisi vuositasolla 12 miljoonan euron säästöä. Se olisi se kuntaliitoksen tuoma tehokkuushyöty.

Varmaa tosin on ainoastaan, että askeltakaan ei pystytä tuollakaan saralla ottamaan ilman hillitöntä itkua ja hammastenkiristystä (korkeintaan entisiä kunnanjohtajia eli ”herroja” ei kukaan jää kaipaamaan).

Tulevina vuosina tuskin onkaan kovin mukavaa olla luottamushenkilö. Huumormies Antti Korpimaa (kok.) kyselikin jo eilen synkkiä talouslukuja tavaillessaan, kuinka valtuutetun toimesta voi erota… Veikkaan, ettei ole ensi vaaleissakaan ruuhkaa ehdokaslistoilla, vaikka kokouspalkkioita törkeästi korotettiinkin.

Vähän kaikesta joudutaan siis tinkimään. Kansa keskustelu- ja yleisönosastopalstoilla on varmasti sitä mieltä, että kaikki ”turha”, kuten kulttuuri ja urheilu pitäisi lopettaa kokonaan saman tien. Mutta kun sekään ei nyt riittäisi - mittakaavat ovat niin erilaiset. Eikä kannata ajaa toimintoja kokonaan alas, koska se kostautuu muualla ja tyhjät tilat kustantavat kuitenkin.

Toisaalta myös tasaista juustohöylää kannattaa edellisen laman opettamana pyrkiä välttämään, mutta vyön kiristystä kaivataan kaikilla toimialoilla ja etenkin niillä, joilla volyymit ovat suurimmat. Mutta ollos ”kansa” huoleti, myös kermaperseet joutuvat takuulla tinkimään huvituksistaan.

Tämän päivän lehteä lukiessa silmään pisti ensimmäisenä Sinfonia Lahden ostokonsertit… Tosin niistäkin reilusta parista sadasta tuhannesta puolet tulee valtion tukena.

Blogien kanssa työskentelevät ihmiset sanovat, että varma tapa kerjätä verta nenästään näinä päivinä, on kirjoittaa maahanmuutosta. Saman tien kimppuun hyökkää nettinatsien armeija, joka spämmää elämäsi pimeämmäksi kuin Somalian tulevaisuus.

Mutta olen aina tykännyt elää vaarallisesti.

Maahanmuuttoasiat ovat pinnassa nyt hämäläisittäinkin, kun Lammille puuhataan vastaanottokeskusta. Tottahan ne musulmaanit sieltä Ronnilta hyökkää saman tien Lammin raitille ryöstämään ja raiskaamaan… Tekee mieli kannattaa keskuksen perustamista ihan vain inhon puistatuksesta noita keskustelupalstan vihaa kuolaavia pöhlöjä kohtaan. Tosin eipä tuo keskuksen tulo ole edes kaupungin päätösvallassa, vaan sisäministeriön ja tilojen omistajan eli Etevan. Sekin lienee jäänyt huomaamatta useimmilta, jotka vaativat nyt valtuutettujen päitä vadille…

Hmmm, ehkä tuo ”vihaa kuolaavat pöhlöt” on sittenkin vähän turhan voimakas klielikuva. Ihan tavallisia suomalaisia perusäijiähän siellä kiihkoilee. Harva tuskin koskaan edes tavannut maahanmuuttajaa paitsi kebab-kioskin luukulla - pakolaisesta puhumattakaan. Monellako ylipäätään on ollut vaikeuksia Hämeenlinnassa pakolaisten tai maahanmuuttajien takia? Päinvastoin, ainakin meikäläisellä henkilökohtaisesti on riittänyt aivan tarpeeksi kaikkea kakkaa näiden kaljupäisten, amiksen keskenjättäneiden isänmaan toivojen kanssa, jotka karkailevat kilju- ja piripäissään satunnaisten ohikulkijoiden päälle. Prkl.

Silti olen kyllä sitä mieltä, että ”suvaitsevaiston” pitäisi tarkkaan miettiä suhtautumistaan maahanmuuttopolitiikkaan ja itse asiassa myös omaan toleranssiinsa erilailla ajattelevia kohtaan. Jussi Halla-aho vahvistuu joka kerran, kun hänen sanomisiaan yritetään vääristää tai miestä vaientaa poliittisissa ajojahdeissa, jotka yltävät oikeussaleihin asti. Jos mies vieläpä tuomitaan - mitä en kyllä usko - hänestä tulee marttyyri, ja entistä suositumpi.

Olen vahvasti eri mieltä miehen kanssa lähes kaikesta, mutta sananvapaus on henkilökohtaisesti minulle niin tärkeä (ehkä tärkein) arvo, että suon sen mieluusti kyllä Halla-ahollekin, vaikka on kuinka väärässä. Sanaan voi vastata aina sanalla, ja jos ei siinä leikissä pärjää, se on sitten huonompi juttu. Totta kai Halla-aho ratsastaa yksiulotteisesti ihmisen luontaisella epäluulolla, ennakkoluulolla ja vihalla, mutta hän tekee sen erittäin taitavasti. Siihen pitäisi valtaa pitävän suvaitsevaiston ja sivistyneistön kyetä vain vastaamaan. Mutta ei oikeussaleissa. Tai siten kuin Leif Salmén viime perjantain Pressiklubissa - äijähän nolasi itsensä totaalisesti. Ei ole kovin uskottavaa huutaa toista fasistiksi, silmät fanaattisesti kiiluen, posket vaahdossa, suunvuoroa antamatta. Kuin pikkulapsi. 

Miten humanitaariseen maahanmuuttoon sitten minun mielestäni pitäisi suhtautua? Siinä Halla-aho on oikeassa, että Suomen linjan ei pitäisi poiketa merkittävästi muiden Euroopan - tai etenkään pohjoismaiden linjasta. Ei ole järkevää altistaa itseään turvapaikkakeinottelun ja ihmissalakuljetuksen pääsatamaksi. Mutta. Toisin kuin halla-aholaiset, Suomenkin tulee kantaa muiden länsimaiden tavoin vastuuta maailman ihmisoikeustilanteesta. Emme voi sulkea pois kaikkea, mikä ei suoranaisesti hyödytä meitä itseämme. Ei YK:n rauhanturvatyökään meille mitenkään ilmaista ole, mutta kannatettavaa.

Halla-ahon mukaan on ollut aivan eri asia, kun suomalaisia on aikoinaan lähtenyt vauraampiin ja rauhallisempiin maihin maanpakoon nälkää, katovuosia, sortoa, sotaa ja työttömyyttä. Millä helkutin lailla? Maailma toki oli erilainen silloin, mutta perusperiaate aivan sama. Meillä on tiettyjä velvollisuuksia maana, jossa kaikesta järjettömästä valituksesta ja kitinästä huolimatta asiat ovat edelleen aivan mielettömän hyvin.

Ja on jatkossakin, vaikka Lammille turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus perustetaankin.

Californication-tv-sarjan fiktiivinen renttukirjailija Hank Moody sanoi netin tuhonneen kielen. Netissä jauhetaan nimittäin pääasiassa pelkkää paskaa. Tai onhan netti myös maailman suurin masturbaatioväline. Vähän kaukana todellisuudesta ovat joka tapauksessa juhlapuheet tiedon valtaväylistä ja huikeasta sivistyksen tason kasvattamisesta - ainakin suurimman osan kohdalta.

Olivatko ihmiset sitten ennen jotenkin viisaampia? No, eivät olleet. Heidän ääntään ei vain kuulunut missään. Yleisönosastopalstoilta pöhköimmät kirjoitukset on aina karsittu pois, eivätkä perinteiset poliittiset puolueet ole ottaneet ehdolle kaikkein hönöimpiä. Nykyään tosin siihenkään ei ole enää varaa.

Tilannetta pahentaa, että enemmistö fiksuista ihmisistä tyytyy olemaan hipihiljaa. Heillä lienee varmaan parempaakin tekemistä oman elämänsä kanssa kuin pamista netin keskustelupalstoilla. Monesti kuitenkin kuulee näiden fiksujen ihmisten manailevan, että olisi tehnyt mieli kertoa miten asiat todellisuudessa makaavat. Silti he purevat kieltään.

Fiksujen ihmisten pitäisi ottaa internet takaisin itselleen.

Internet ei nimittäin mene pois. Se vaikuttaa kaikkeen. Jokaisella meistä on myös oma vastuumme yleisestä mielipide-ilmastosta. Se on liian arvokas asia jätettäväksi ääri-ihmisten ja yleisurpojen leikkikentäksi.

Vanhat foorumit ovat olleet ”valistuneen” eliitin hallussa. Nyt ajatukset leviävät vapaasti ja kontrolloimatta. Mutta oliko ennen paremmin?

Ei ollut, raaka totuus tässä maailmassa olevista ihmisistä on aina parempi kuin jonkun suodattama totuus. Oli totuus kuinka ala-arvoista hyvänsä. Oli suodattaja kuinka valistunut hyvänsä. Kauan eläköön sananvapaus.

Antakaa palaa.