|
Maanantain Hämeen Sanomien etusivun otsikko on herättänyt aiheellista hämmennystä. Sitä se herätti itsessänikin, koska ”Johtajakaksikolle puhtaat paperit” ei lainkaan vastannut antamani haastattelun henkeä tai sisältöä.
On ihan selvää, ettei kenellekään Innoparkin johdannaisista päättäneelle tai yhtiön toimintaa valvoneelle tule puhtaita papereita. Lööpissä mutkia vedettiin suoraksi valitettavien toimituksen sisäisten sekaannusten vuoksi, mutta sellaista se on, virheitä ja sekaannuksia tulee kaikille. Niin kaupunginjohtajille, poliitikoille kuin toimittajillekin.
En koe olevani Paavo Lipposen tasolla ja meriiteillä varustettu poliitikko, jotta vaatisin lehdeltä anteeksipyyntöä huomisen lehden etusivulla. Asia on jo käsitelty, pahoiteltu ja anteeksi annettu minun ja toimittajan välillä. Huomisen lehdessä asiaa avataan vielä lyhyellä tarkennuksella ja ryhmyrien näkemyksillä.
Niille joita kiinnostaa syvemmin, laitan tähän julkiseenkin levitykseen aamusella valtuutetuille kirjoittamani meilin, jossa yritin avata todellista tuumailuani asian tiimoilta:
On syytä täsmentää valtuutetuille aamun lööppiä, jossa oli vedetty kohtuullisen rajusti mutkia suoraksi. Etusivun otsikko ”Johtajakaksikolle puhtaat paperit” ei vastannut haastatteluni sisältöä lainkaan.
Lienee selvää, ettei kukaan Innopark-päätöksien ja valvonnan kanssa tekemisissä ollut voi kuitata itselleen ”puhtaita papereita”.
Tein haastattelun puhelimitse Tanskasta toimittajan kanssa ja pyysin jutun tarkistettavaksi. Pyysin juttuun muutamia täsmennyksiä ja tarkennuksia, mutta nämä eivät valitettavasti menneet perille etusivun lööpin tekijälle, joka oli eri toimittaja. Varsinaisen jutun toimittaja jätti uutistekstistä pois kommentin, joka olisi täsmentänyt asiaa kaupunginjohtajien osalta ja vesittänyt iskevän lööpinkin.
Kesällä haastattelussa sanoin, että kaupunginjohtajien luottamus saattaa tulla valtuuston punnittavaksi, riippuen siitä mitä erityisessä tarkastuksessa selviää. Kuten jo tuolloin totesin, koko ajan on ollut selvää, että Innoparkin hallituksessa on tehty iso virhe korkojohdannaisten suhteen. Valvonta on pettänyt myös kaupungin lainatakauksen käytössä Iron-rakennuksen suhteen.
Olen tuonut esiin, että omaan arviointiini vaikuttaa se, onko näitä virheitä tehty tietoisesti. Tarkastus ei antanut tällaiselle näkemykselle tukea, vaan päinvastoin. Myös kh:ssa on käyty läpi näihin asioihin liittyvää toimintaa kaupunginjohtajien osalta. Tältä osin kaupunginjohtajilla on minun luottamukseni.
Luottamuksen menettämisestä säädetään kuntalaissa. Ilman pätevää syytä ja perustelua ei voi erottaa edes kaupunginjohtajia, vaikka joku ehkä haluaisikin. Tapani Hellsténiä tulee kohdella johdannaispäätösten osalta osana Innoparkin hallitusta, enkä näe, että kollektiivinen huono päätös voisi johtaa luottamuksen menettämiseen varsinaisessa virkatoimessa.
Juha Isosuo taas ei ole ollut tietoinen Innoparkin hallituksen päätöksestä keskeyttää Moreenin hankkeet, vaan on rutiininomaisesti pannut täytäntöön valtuuston takauspäätöksen. Tämäkään ei nähdäkseni lain perusteella voi johtaa luottamuksen menettämiseen.
Laissa myös todetaan, että luottamusta tulee tarkastella loukkaamatta tarkoitussidonnaisuus-, suhteellisuus- tai objektiviteetti-periaatteita.
Omasta mielestäni olen toiminut tässä asiassa johdonmukaisesti ja kiihkottomasti, mutta pelkästään otsikot lukemalla (niin heinäkuulta kuin tänäänkin) asiasta voi saada kovin kummallisen kuvan.
Iisakki Kiemunki
Blogistikollega Lexa kolumnoi perjantain (5.8.2011) Viikkouutisissa Inoparkin tilanteesta ja kysyi kahdeksan ”tyhmää” kysymystä, joihin ei edes odottanut vastausta. Mutta kun lomat alkaa olla lusittu, niin vastaan joutessani ja vähän jo lämmitellen syksyä varten. On sitäpaitsi mukavampi vastata, kun kysyjä ei sitä edes kesken kesäloman vängäten vaadi.
Seuraavassa kysymykset ja arvatenkin tyhmiä vastauksia:
1. Jättäytyikö Tapani Hellstén Innoparkin hallituksesta pois lähes kolme vuotta sitten pelkästään jääviysasioiden vuoksi? Jos kaupunginjohtaja on perillä liiketaloudesta ja yhtiön toiminnasta, hän ymmärsi, että edessä on iso kupru. Ulkoapäin saa helposti vaikutelman, että Hellstén pelastautui hallituksesta. Joka tapauksessa hänen olisi pitänyt jo viimeistään vuonna 2008 informoida virallisesti kaupunginhallitusta yhtiön hyvin ongelmallisesta tilasta.
Molemmat kaupunginjohtajat ovat yksi kerrallaan jättäytyneet pois kaikista strategisten yhtiöiden hallituksesta, koska luottamushenkilöt näin linjasivat tultaessa kohti kuluvaa valtuustokautta. En tiedä, miten edellistä kaupunginhallitusta informoitiin, mutta nykyiselle yhtiön ongelmallinen tilanne (esim. Innosteelin ja Innotawastin osalta) tuotiin esiin heti kauden alettua. Ongelmalliset tilanteet (kuten Innosteel Factory Oy:n osakepääoman menetys) kuvattiin myös esityslistoissa/pöytäkirjoissa. Tosin nyttemmin on käynyt ilmi, että kohtuullisen paljon jäi toimitusjohtajan esittelyissä kertomatta, eivätkä kaupunginjohtajatkaan osanneet (tai halunneet, tätä arvioidaan myöhemmin) tarkentaa.
2. Miksi hallituksen puheenjohtajana yhtiön perustamisesta lähtien tähän kesään asti toiminut Jouni Haajanen ei ole myöntänyt tehneensä yhtään virhettä Innoparkissa? Hän oli seudullisen elinkeino- ja kehittämisyhtiön Kehken toimitusjohtaja vuoteen 2009 asti. Haajasen mielestä isoja tappioita aiheuttaneista, Lammin ja Moreenin alueille toteutetuista hankkeista vastaa yksin kaupunginvaltuusto, koska se on tehnyt niistä päätökset. Syksyllä näemme kaupunginhallituksen tilaamasta tarkastusraportista, onko hänen johdolla tehty muita pahoja virheitä, jopa laittomuuksia.
Haajanen ilmeisesti tulkitsee osakeyhtiölakia niin, että hänellä hallituksen pj:nä on ollut velvollisuus puolustaa johtamansa hallituksen tekemiä päätöksiä julkisuudessa. Virheitä on tehty ja Haajanen kantanut niistä myös vastuuta eroamalla tehtävästään. Haajasen lausunto Hämeen Sanomille, joka oli tarkoitettu koskemaan Innosteelin ja Innotawastin päätöksiä oli tyhmä ja töksähtävä. Hän ei luultavasti tarkistanut toimittajalta muotoilua tai sitten lausunto oli peräti supertyhmä. Näin se kuului lehdessä olleessa muodossaan: ”Jos katsotaan virheitä, päätökset on tehnyt kaupunginvaltuusto. Emme ole yksin lähteneet rakentamaan.” Epäilen, että hän tarkoitti sanoa, ettei yhtiön hallitus ole itsenäisesti ja suinpäin lähtenyt näihin riskihankkeisiin, vaan niille oli myös selkeä poliittinen valtuutus.
3. Miten on mahdollista, että kaupunginhallitus muutti 16.3.2009 kaupunginvaltuuston elinkeinorahastosta 26.1.2009 myöntämän lähes 1 200 000 euron investointiavustuksen käyttöpääomaksi? Mitä varten valtuuston puheenjohtajat ovat kaupunginhallituksen kokouksissa? Vastaan itse: He seuraavat ja valvovat hallituksen toimintaa, siis valtuuston tahdon toteutumista toimeenpanossa. Miksi tilintarkastajakaan ei puuttunut toimivallan selvään ylitykseen?
On melkoinen yksinkertaistus sanoa, että 1,2 miljoonaa muutettiin käyttöpääomaksi. Kari Ilkkala on kuvannut prosessia värikkäästi, mutta asiasta kiinnostuneiden kannattaisi lukea kh:n 16.3.2009 pöytäkirja kokonaisuudessaan sekä Innoparkin antama selvitys 6.6.2011 pöytäkirjan liitteestä. Valtuuston päätös antaa liikkumavaraa, eikä siinä mainita suoraan leasing-sopimusten lunastamista, vaan puhutaan konekannan siirrosta. Tosin summa lasketaan lunastushinnan mukaan. Itse en osannut tulkita hallituksen 16.3. tekemää päätöstä valtuuston päätöksen vastaiseksi, eivätkä sitä osanneet tulkita sellaiseksi myöskään valtuuston pj-kollegat, tuolloiset kansanedustajat Kirsi Ojansuu ja Jari Koskinen. Jokainen voi kysyä itseltään, olisiko silloisilla tiedoilla osannut kukaan? Ainakaan kriittisimmätkaan valtuutetut tai ryhmät eivät sitä tehneet.
Asia on joka tapauksessa hyvä nyt selvittää perusteellisesti. Aion pyytää tilintarkastajalta (ja tarvittaessa ulkopuoliselta asiantuntijalta riippumattomattoman arvion) selvityksen päätöspykälien sisällöstä, ettei jää jossiteltavaa. Jos arvioinnissa osoittautuu, että hallituksen päätös on valtuuston päätöksen vastainen ja valtuutetut ovat sitä mieltä, että minun asia olisi pitänyt huomata, olen valmis eroamaan tehtävästäni. Eikä siihen tarvita mitään yksinkertaista enemmistöä - riittää sekin, jos itse olen sitä mieltä, että olisi pitänyt honata. Ei jäisi pestiä suuri ikävä.
4. Miten on mahdollista, että kaupungin yhtiö ryhtyi 2007 keinottelemaan korkojohdannaisilla, joiden riskejä siirrettiin jopa 2032 asti? Mitä järkeä oli painottaa investointilainojen lyhennykset loppupäähän? Uskottiinko ihmepelastukseen, vaikka Innopark olisi pitänyt ilmoittaa julkiseen rekisteriin pääomansa menettäneeksi yhtiöksi? Konkurssi kolkutteli jo neljä vuotta sitten eteisessä.
Tätähän tässä on ihmetelty. Yhtiön hallituksen jäsenet kertovat, että olivat oman ymmärryksensä mukaan tekemässä korkosuojausta. Se ei tietysti poista vastuuta siitä, että tulos oli jotain ihan muuta. Homman meneminen läpi on mahdollista siten, että seuranta ja valvonta laiminlyödään. Investointilainojen painotuksen muuttaminen oli yhtiön tilanteen helpottamista laman keskellä, mitä voi kutsua myös tekohengittämiseksi. Yhtiön antamat selvitykset ja näkymät olivat tosin kautta linjan huomattavasti aurinkoisempia kuin mitä todellisuus sitten oli, ja kuten aiemmin todettua, paljon jätettiin myös kertomatta.
5. Miksi koronvaihtosopimuksista 2007–2010 saadut yhteensä yli 2 400 000 euron tuotot ovat menneet käyttötalouteen? Sopimukset oli tehty korkosuojausta varten. Tämä olisi edellyttänyt tuottojen rahastointia, koska korkoriskit yltävät peräti 25 vuoden päähän. Kaduntallaajakin tiesi 2007, että korot eivät pysy kauan silloisella tasolla. Tuotot ovat parantaneet tilapäisesti yhtiön tulosta. Kaupunki todennäköisesti saa isoja laskuja myöhemmin.
Nii-in. Tässäpä juuri se toinen ydinprobleema (Iron-lainan epäasiallisen käytön lisäksi) ja selvitettävä asia. On toimittu selkeästi väärin ja valvontaa laiminlyöty. Tosin viimeisimmät tiedot kertovat, että sopimuksista olisi mahdollista päästä edullisestikin eroon. Helsingin Sanomissa olleet tiedot viiden miljoonan kustannuksista olivat omien tietojeni mukaan vääriä, en tiedä, mistä ko. luku juttuun oli tullut.
6. Miksi 40 miljoonan euron korkojohdannaissopimuksista ei ole annettu jäljennöksiä toimittajille, vaikka kaupunginvaltuusto on päättänyt siirtää vastuut kaupungille? Kyseisiä asiakirjoja ei ole lain mukaan pakko pitää salassa. Puhelinsoitolla talous- ja hallintojohtaja Ismo Uusitalo tai apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo olisi saanut asianosaisilta kopiointiluvan median palvelemiseksi.
Toimittaja pyysi asiapapereita talous- ja hallintojohtajalta, jolla ei ollut lain mukaan valtuuksia niitä antaa. Hän pyysi toimittajaa kääntymään yhtiön puoleen, mitä tämä ei halunnut tehdä, koska maukkaampi juttuhan siitä tulee, kun pääsee uutisoimaan ”salailusta”. Mutta totta on se, että kopiointilupa olisi irronnut, jos sitä olisi pyydetty. Se olisi ollut järkevää median palvelua Uusitalolta, joka nyt polki suoraan toimittajan (tahattomaan tai tarkoitukselliseen) miinaan.
7. Millaisia seurantaraportteja Innoparkin alakonsernilta on vaadittu? Ovatko ne kaikki laadittu ja esitelty asianomaisille tahoille? Ovatko kaupungin konsernijohtajat lukeneet ja ymmärtäneet raportit? Selailtuani Ilkkalan nettikirjoituksia epäilen, että raportoinnissa, valvonnassa ja ymmärtämisessä on ollut puutteita. Syyttävä sormi osoittaa erityisesti dynaamiseen johtoduoon.
En osaa vielä tässä vaiheessa vastata, mutta lienee selvää, että puutteita on ollut kaikissa Leppäsen mainitsemissa asioissa.
8. Miksi hallituksen jäsen Harri Lintumäki sai äskettäin jatkon tehtävässään? Hänen mielestä laaja joukko on vastannut isoista päätöksistä ja muut munaukset ovat operatiivisen johdon yksittäisiä ratkaisuja. Asia ei ole aivan näin. Hän oli avaintoimija esimerkiksi vuonna 2009, kun Innopark hoiti valtuustolta lähes 1 200 000 euron puhalluksen. Ehkä istuva tuomioistuinjuristi Lintumäki ei ymmärtänyt, mistä on kysymys. Mitä lisäarvoa hän tuo hallituksen toimintaan?
Innoparkin hallituksen pitkäaikaisimmat jäsenet, Lintumäki ja Osuuspankin Risto Salminen, jatkavat hallituksessa uuden puheenjohtajan Jarmo Mäki-Uuron nimenomaisesta toivomuksesta. Mäki-Uuro halusi, että hallituksessa on perspektiiviä myös kauempaa kuin vuoden tai parin takaa. Lisäarvosta kannattaa siten kysyä Mäki-Uurolta tai Innoparkin hallituksessa istuneilta.
Lopuksi Leo Leppänen kirjoittaa, ettei ”Innoparkin kuprussa mikään virallinen taho ole toiminut kuten avoimessa kuntademokratiassa kuuluu”. Olen vahvasti eri mieltä, ja velvollisuutenikin lienee todeta, ettei kaupunginvaltuuston toiminnassa ole ollut mitään avoimen kuntademokratian vastaista. Valtuusto on virallinen taho.
Hämeen Sanomien Riikka Happonen nykäisi hihasta Wanaja-festareilla ja kertoi tekevänsä ensi viikolla juttua Kari Ilkkalan oikeuskanslerille laatimasta valituksesta. Käväisin juuri lukemassa Ilkkalan heinäkuun blogikirjoitukset, jotta osaisin jotain kommentoida kesäloman keskeltä. Lupaavasti alkanut netti- ja facebook-lakkoni karahti jo norjalaiseen fanaatikkoon eilen, joten eipä tuo paljoa enää kirpaissut… Mutta en pysty kommentoimaan Hämeen Sanomille juuri mitään valituksesta, koska sen sisältöä ei blogissa ollut. Valituksia on tietenkin kenellä hyvänsä oikeus laatia, ja sitten asiat selviävät puolueettomasti, jos ja kun oikeuskanslerinvirasto selvityksensä tekee.
Muuten keskustelu näyttää käyneen kohtuukuumana kesähelteilläkin. Itse en kuitenkaan aio käyttää loppulomaani laatimalla yksityiskohtaista vastinetta Ilkkalan esittämiin väitteisiin ja kommentoiden vastineen herättämiä vastakommentteja, vaikka sellaistakin jotkut näköjään odottavat. Kun istuu 11 kuukautta vuodesta nenä kiinni läppärissä, sen yhden kuukauden mielellään yrittää kerätä rusketusta muualtakin kuin kuvaputkelta. Ei minun mielestäni juuri kukaan (kenties Jouni Haajasta lukuun ottamatta) ole edes pyrkinyt kieltämään, etteikö Innoparkissa olisi munittu ruhtinaallisesti ja laajalla rintamalla. Sitä en kuitenkaan nykyisten tietojen valossa allekirjoita, että kaupungin virkamiehet ja luottamushenkilöt olisivat tietoisesti ja tahallisesti laiminlyöneet velvollisuuksiaan, kuten Kari Ilkkala antaa ymmärtää. Miksi kukaan haluaisi ehdoin tahdoin tehdä ammatillisen itsemurhan? Mikä olisi motiivi kuvatunlaiseen toimintaan? Se on kysymys, jonka Ilkkala jättää kysymättä ja käsittelemättä.
Koko Innopark-keississä en ole tähän mennessä löytänyt hyötyjiä. Ei sillä, että ylitsevuotavaa säälintunnetta leimuaisi rinnassa, mutta esimerkiksi ex-toimitusjohtaja menetti terveytensä, työpaikkansa ja ammatillisen tulevaisuutensa. Surullinen juttu kokonaisuudessaan, ja ihminen hänkin on. Tuomalla ongelmat avoimesti ja ajoissa esiin, tilanne olisi suurella todennäköisyydellä toinen. Kaupunginjohtajillekaan tämä ei ole mikään varsinainen meriitti ansioluottelossa, jos asia lievästi ilmaistaan. Myöskään poliitikkojen suista en ole kuullut spontaaneja riemunkiljahduksia tai havainnut leppoisaa selkääntaputtelua mihinkään suuntaan tyyliin ”hyvä jätkät (tai muijat), hyvin hoidettu”.
Innoparkia tullaan käsittelemään koko syksy eri areenoilla ja kerron näkemykseni asioiden kulusta vielä moneen otteeseen myös blogikeskusteluissa - ja johtopäätöksiä tehdään sitten sen virallisen tarkastuksen pohjalta. Mutta sitä ennen vielä Puuhamaa, Hippalot, Muumimaailma, pari päivää Apparalla ja toivottavasti pari iltaa terassilla. Palataan tähän asiaan 8. elokuuta jälkeen.
Teknologiakeskus Innoparkin yhtiöryppään ongelmat tulivat kaupunginhallituksen pöydälle oikeastaan heti valtuustokauden alettua, helmikuussa 2009, ja siitä lähtien toimintaa on pyritty elvyttämään mm. lainajärjestelyin, joilla on lähinnä ostettu aikaa toiminnan järjestelemiseksi uudestaan. Usko yhtiön selviytymiseen ei ole ollut pöydän ympärilläkään kovin vankkaa, mutta suin päin sitä ei ole haluttu ajaa konkurssiin, sillä hanketoiminta ja Visamäen kiinteistövuokraus ovat olleet terveellä pohjalla ja ovat edelleen varsin hyödyllisiä kaupungin kannalta.
Ennen kaupunginvaltuuston kesätaukoa on vihdoin loppuperkuun aika. Jälki tulee olemaan rumaa, sitä on turha yrittääkään muuksi uskotella tai toivoa.
Teknologiakeskuksen ongelmien ydin ja alkulähde on kahdessa isossa strategisessa virheessä, jotka ovat ns. Moreenin teollinen ulottuvuus Innosteel-rakennuksineen sekä Lammin Innotawast-rakennus. Steel-rakennukset tehtiin kuumimman suhdanteen aikaan ja kohtalokas isku tuli sitten laman myötä, kun hankkeista vetäytyivät kilvan suurin piirtein kaikki yritykset ja oppilaitokset, joiden oli tarkoitus tiloja ja palveluja käyttää. Sinänsä idea oli hyvä ja kannatettava, ja jatkossakin seudun suurimman työllistäjän eli metalli- ja konepajateollisuuden kehittämisympäristöä tarvittaisiin. Moreenin alueen jatkaessa rakentumistaan myös tilat voivat vielä joskus olla arvossaan. Nyt niiden vuokrausaste on kuitenkin toivottoman matala, ja kiinteistöstä irtipääseminen ilman mittavia alaskirjauksia todella hankalaa.
Lammin Innotawast sen sijaan oli kuolleena syntynyt idea. Sinne tuskin koskaan on mahdollista saada järkevää toimintaa muuten kuin Helsingin yliopiston biologisen tutkimuslaitoksen kautta. Yliopistolla tai sen sidosryhmillä ei kuitenkaan ole ollut tarvetta tiloille tai palveluille, vaikka ne jonkinnäköisinä yliopiston miellyttämisen lunnaina ja seutuyhteistyön vaalimisen hedelmänä sinne pykättiin. Tilat ovat hulppeat ja lähes koskemattomat. Sellaisena ne valitettavasti taitavat pysyäkin. Todella kallis ja tyhmä virhe. Kauppoja on yritetty hieroa käytännössä ainoan potentiaalisen ostajan, eli yliopiston, kanssa, mutta eivät taida kelvata ilmaiseksikaan.
Nämä kaksi hanketta ovat sitten vetäneet koko Innoparkin talouden surkeaan tilaan, kun niiden aiheuttamia tappioita on yritetty paikkailla muun toiminnan kustannuksella, ex-toimitusjohtajan toimesta jopa kyseenalaisin keinoin. Varmasti voidaan argumentoida, että jotain olisi pitänyt tehdä jo vuosi sitten, jolloin tilanteen toivottomuus oli jo ilmeistä, mutta järkevää tapaa päästä eroon rakennuksista ei vain ole löytynyt. Kyse on jo pitkään ollut siitä, koska on järkevä aika vetää töpseli pois seinästä. Toisaalta asian julkinen käsittely olisi muuttanut yhtiön tilanteen vielä vaikeammaksi, joten kommentteja on jaeltu kieli keskellä suuta.
Ex-toimitusjohtajan sairastumisen ja irtisanoutumisen syitä ei pysty nytkään julkisesti kommentoimaan, mutta luulisin, että asioita vähänkään seuranneet osaavat lukea myös rivien välistä. Yhtiön taloushallinto on ollut kaaostilassa, kuten moni muukin osa-alue. Siksi esimerkiksi tilinpäätösasiakirjoja ei ole asiallisesti toimitettu, eikä kaupungin konsernitilinpäätökseen ole osattu ennakoida realisoituvien vastuiden määrää. Asioiden kaikkien mutkien selvittäminen on vienyt aikaa ennakoitua enemmän.
Uuden toimitusjohtajan johdolla on nyt ainakin muun toiminnan jatkamisen ja kehittämisen kannalta on muodostettu kestävä sapluuna. Kuluvan valtuustokauden asioista ja selvittelyistä vastuu kuuluu nykyisille päättäjille. Mutta sekin on selvää, että vastuu varsinaisista virheistä ja mahdollisista väärinkäytöksistä kuuluu ennenkaikkea entiselle toimitusjohtajalle ja yhtiön hallitukselle. Osaltaan tietysti myös kaupungin konsernijohdolle ja edelliselle kaupunginhallitukselle ja valtuustolle. Opittavaa riittää takuulla joka portaassa.
On selvää, että pelkät uusitut (ja hyvät) konserniohjeet eivät riitä, vaan myös valvontaa on lisättävä. Talouden raportoinnissa on ollut epäyhtenäisiä käytäntöjä eri konserniyhtiöissä. Se ei tarkoita, että niissä olisi vastaavia ongelmia kuin Innoparkissa, mutta hallitusten ja konsernijohdon on oltava paremmin ajan tasalla. (Toki aivan vastaavia ongelmia on ihan kaupungin sisäisessäkin rakenteessa.) Asian valmistelu on jo aloitettu, ja näiden toimenpiteiden tärkeyttä alleviivasivat myös maanantaiset tilintarkastajan ja tarkastuslautakunnan havainnot.
Innoparkia koskevia päätöksiä tällä valtuustokaudella ei ole tehty kaupungin elimissä sokkona, mutta ex-toimitusjohtaja on myös pimittänyt tiettyjä asioita hallitukseltaan. Yleensä kaupungin yhtiöitä kritisoidaan siitä, että ne on miehitetty kunnallispoliitikoilla. Yleisesti ongelmana on se, että kunnallisilla palkkioilla yhtiöihin on aika vaikea houkutella ammattilaisia. Innoparkin hallituksessa on kuitenkin toiminut kohtuullisen kovilla meriiteillä varustettua väkeä politiikan ulkopuolelta, kokeneiden poliitikkojen lisäksi. Silti valvonta on pettänyt.
Mutta vastaus otsikon kysymykseen: osin kyllä.
Yhtiössä on kuitenkin myös paljon hyvää, kuten Kreikassakin. Innoparkin tsatsikia ovat juuri Visa-rakennusten toiminta ja yhtiön kautta pyöritettävä hanketoiminta. Mutta saneerattava yhtiö nyt on, eikä enää voi jatkaa bail-out-järjestelyjä elinkelvottomalle toiminnalle. Kohta on varmaan myös eteläisen esikuvan vuoro, jos hallitus siellä ei saa läpi tervehdyttämisohjelmiaan.
Saas nähdä, miten päättäjät pärjäävät? Vain se on varmaa, että kaikissa vaihtoehdoissa toimitaan joidenkin mielestä väärin 
Kilin kolin. Sellainen herätysääni tuli puhelimesta, kun arki koitti vaalien jälkeen. Tässä sitä nyt ihmetellään työpaikalla, että mitäköhän sitä tekisi. Olo on jokseenkin ontto, mutta levollinen - voi tosin johtua siitä, että väsyttää aivan helkutisti
Ventti olo monella lailla siis.
Enkä ala kieltämään, etteikö se vitutuskin voi sieltä vielä tulla. 21 ääntä kansanedustajan paikkaan on kuitenkin aika legendaarisen vähän. Harvemmin 5164 äänellä ei mennä läpi. Tuttu huomautti, että demarien eduskuntaryhmässä istuu tusina edustajaa pienemmällä äänimäärällä ja koko eduskunnassa kaiketi useita kymmeniä.
Tuloksen lopulta ratkettua ei kuitenkaan harmittanut, tavallaan oli jopa vapautunut olo - loppu oli nimittäin kuin jännityselokuvista ja tunnelma kuin Stanley Cupin 7. pelin jatkoajalla. Sen kokemuksen, fiiliksen ja jopa tappion takia kannatti panostaa ja kokeilla. Koskaan ei olisi saanut tietää miten käy, jos ei olisi uskaltanut yrittää ja laittaa itseään likoon.
Uskoisin osaavani jo hävitä, koska olen ottanut elämältä turpiin isommissakin asioissa. Tällä kertaa, näillä resursseilla ja tällä tekemisellä ei vain riittänyt. Jossittelu on totaalisen turhaa. Mielestäni kampanja oli itseni näköinen ja erilainen, eikä se muunlainen voikaan olla. Analyysimme vaalitilanteesta oli nähdäksen oikea, mutta tavoitteet jäivät saavuttamatta Lahdesta ja Riihimäeltä, mistä tuloksia pääasiassa haettiin. Forssasta en mitään odottanutkaan, joten sinne ei paljon mitään panostettukaan. Kotiseudulla äänimäärät taas olivat niin tapissa kuin ne inhimillisesti ottaen voivat olla - homma meni yli kaikkien odotusten, eikä kunnallispoliittisesti vaikea valtuustokausi verottanut äänimääriä, vaan päinvastoin.
Se on mukavaa, että siellä missä mies tunnetaan ja ajatukset tiedetään, myös arvostetaan. Toki myös vihataan, mutta sekin on ihan myönteinen ilmiö. Turhia ei edes jakseta inhoa. Ongelma oli, etten ilmeisesti pystynyt herättämään vastaavia tunteita muilla kaupunkiseuduilla, missä voisi olla potentiaalista ”markkinaa” kaltaiselleni liberaalille ja uudistushenkiselle demariehdokkaalle.
Tämä on klisee, mutta tukijoukkojen puolesta harmittaa. Pettymys on ollut monelle iso. Mutta tarkistuslaskentaankaan ei kannata toivoa asettaa. Todennäköistä on, ettei 21 äänen heittoa tule, eikä syy löydy myöskään ykkösten ja seiskojen sekoamisesta. Kovin realistista ei ole myöskään odottaa, että paikka aukeaisi kesken kauden - Skinnarikin on ihan hyvässä fyysisessä kondiksessa, kun miestä kentillä katseli vipeltämässä paikasta toiseen
Toivoin vaaleista jonkinlaista vedenjakajaa omalle elämälle ja ”poliittiselle uralle”. Tulosta, josta olisi helppo vetää johtopäätökset ja miettiä tulevaisuutta sen mukaan: joko politiikkaa tai journalismia. Se ei toteutunut, vaan jäin edelleen lievään limboon. Siis suomeksi välitilaan.
Mutta ihan hyvä tässäkin on olla. Tehdään niitä hommia, mitä työnantaja osoittaa ja jos ei molempien kannalta järkevää ruutua löydy, niin katsellaan jostain muualta. Tai jäädään koti-isäksi. Vaimolla on parempi palkkakin.
Kunnallispolitiikassa riittää joka tapauksessa todella isoja ja mielenkiintoisia asioita ratkottavaksi. Elinkeinopolitiikka on ollut isossa roolissa median ja yleisön silmissä, mutta terveydenhuollossa on tapahtumassa todella isoja asioita - tosin jos maahan ei saada toimintakykyistä hallitusta, uudistukset voivat hidastua. Ongelmat silti jäävät.
Hämeenlinnassa olisi syytä aloittaa perusterveydenhuollon iso remontti selkeän ohjelman avulla. Kärjessä ns. terveyshyötymalli, jonka sisäänajoa on jo aloitettu terveyspalveluliikelaitoksessa Risto Mäkisen johdolla. Perusterveydenhuolto tarvitsee kuitenkin myös isommat resurssit ja tiiviin yhteyden sairaanhoitopiiriin. Demareiden kesken on jo keskusteltu ohjelmasta, jolla perusterveydenhuolto nostettaisiin seuraavaksi selkeäksi painopistealueeksi. Uskon, että myös muut puolueet haluavat lähteä tähän mukaan.
Ps. Tämäkin on sokerista lätinää, mutta viimeiseksi ja päällimmäiseksi kampanjasta jäi mieleen mieletön rakkaus puolisoa kohtaan, joka vauva kainalossa taittoi mainokset ja organisoi koko setin. Itseäni älykkäämpänä, sosiaalisempana ja kaikin puolin parempana ihmisenä Noora olisi parempi kansanedustajanakin - jos politiikka nappaisi häntä yhtään. Mieltä korvensi myös esikoisen ikävä isiä kohtaan, kun isi seisoi kaikki päivät toreilla myymässä itseään. Uhraus oli vastenmielisen iso, mutta nyt otettava vaikka väkisin aikaa maksaa takaisin ja opetella tuntemaan poikansakin paremmin.
NCC tuli vihdoin julkisuuteen moottoritien kattamispäätöksensä kanssa, mikä osaltaan tekee kaupunginvaltuuston päätöksenteon varmasti helpommaksi ensi maanantaina.
Itse asiassa päätös Tukholmassa tehtiin jo 22.3., ja se on ollut kaupungin johdon tiedossa siitä lähtien. NCC:n toivomuksesta asiaa ei ole kuitenkaan julkaistu, koska konsernilla on ollut kesken sopimusneuvotteluja.
Tilanne on ollut poliittisesti hankala myös hankintapäätöksen osalta, sillä lain mukaan kaupunki ei ole voinut julkista tarjouksen jättäneiden urakoitsijoiden suunnitelmien sisältöjä. Niitä on kuitenkin käyty läpi niin yhdyskuntalautakunnalle kuin valtuutetuillekin infossa viime maanantaina. Suunnitelmissa on eroja, erittäin huomattavia, vaikka valituksen ja oikaisupäätöksen jättänyt Soraset muuta haluaakin esittää.
Asiaa on luonnollisestikin spekuloitu niin Hämeen Sanomissa kuin täällä blogeissa varsin vajavaisten tietojen ja myös puhtaiden väärinymmärrysten perusteella. Reikäpäisimmän kirjoituksen tempaisi (taas) valtuutettu Hannu Kärpänen (kesk.) torstain Keski-Hämeessä. Kärpäselle voisi vahvasti suositella etukäteen asioihin tutustumista, esityslistojen lukemista ja etenkin infoihin osallistumista - että tietäisi, mistä on päättämässä edes tällä kertaa. Puhelimetkin on keksitty ja soittaa saa, jos ei töiltään järjestettyihin tilaisuuksiin pääse.
Muuten suurimmat väärinymmärrykset ovat liittyneet kaupungin osuuteen suuremmasta urakkahinnasta. Tutustuttuani suunnitelmiin, väitän vahvasti, että kaupunki saa enemmän kuin riittävästi vastinetta reilulle 400 tuhannelle ”laatueurolleen”. Myöskään NCC:llä ei ole ollut pienintäkään nokan koputtamista kilpailutuksen tulokseen, vaikka maksavat viuluja yli neljän miljoonan edestä enemmän.
Suunnitelmien sisällöt julkaistaan saman tien, jos kaikilta tarjoajilta siihen saadaan lupa.
Sen myönnän, että tiedotuksessa - myös luottamushenkilöiden suuntaan - olisi ollut petrattavaa. Tiedotus on ollut yksi suurimmista kompastuskivistä koko valtuustokaudella, mihin on kiinnitetty huomiota jo useasti ennen tätä katehankinta-asiaa.
Mutta vastuunsa olisi myös tiedotusvälineillä uutisoida asioista useammaltakin kuin yhdeltä kantilta, ilman rivien välistä ja riveiltäkin huokuvaa asenteellisuutta. Mutta media ja toimittajat toimivat oman logiikkansa mukaan.
Jää nähtäväksi, miten vaalien läheisyys vaikuttaa valtuuston ilmapiiriin ja päätöksiin maanantaina. Toivottavasti ei mitenkään, ja porukka tekee päätöksen saamansa informaation pohjalta. Jos se on hankkeelle myönteinen, asia on enää markkinaoikeudesta kiinni. Ja uskon näillä tiedoilla, että aloittamislupa tulee sieltäkin.
Yksi asia ei ole sitten viime vaalien muuttunut: vaaliteltoilla eläkeläisten tunteita kuumentaa niin sanottu taitettu indeksi.
Eläkkeitä on tarkistettu vuodesta 1996 lähtien indeksillä, jossa kuluttajahintojen muutoksen paino indeksissä on 80 prosenttia ja yleisen ansiotason nousu 20 prosenttia. Kulunut vuosikymmen on ollut erittäin merkittävien palkankorotusten aikakautta, joten eläkeläisten suhteellinen ostovoima on koko ajan jäänyt jälkeen palkansaajista.
Eläkeläiset ovat ymmärrettävästi vaatineet paluuta puoliväli-indeksiin, jossa hintojen ja ansiotason kehitystä painotetaan molempia 50-prosenttisesti. Kulloisetkin hallituspuolueet ovat olleet kuuroja eläkeläisten vaatimuksille, koska eläkeasiantuntijoiden mukaan eläkevarojen tuotto ei riittäisi kattamaan puoliväli-indeksillä syntyviä korotuksia. Seurauksena olisi palkansaajien ja työnantajien työeläkemaksujen suuri korotus.
Taitettua indeksiä on perusteltu myös ikäpolvien välisen eläkerasituksen tasaajana. Nuoremmat ja yhä pienemmät ikäluokat joutuisivat maksamaan palkastaan suhteessa yhä suurempaa eläkemaksua, jotta suurten ikäluokkien eläkkeet pystyttäisiin maksamaan.
Tulevalla vaalikaudella eläkeläisillä on kuitenkin ihan uudenlaista toivoa saada vaatimuksensa lävitse, hallituskoalitioon katsomatta. Kuluttajahinnat ovat nimittäin lähteneet suorastaan räjähdysmäiseen nousuun. Pelkästään kuluvan vuoden tammikuusta helmikuuhun hinnat nousivat 0,6 prosenttia. Eniten ovat nousseet öljyn ja ruoan hinta sekä asuminen, lämmitys ja valaistus sähkön hinnan myötä. Nousut ovat vuodessa olleet jopa yli 6 prosentin luokkaa.
Nostradamusta ei tarvita ennustamaan, että tulevalla vaalikaudella palkankorotuslinja jää pakostikin maltilliseksi, jos maa aiotaan nostaa taas jaloilleen. Samaan aikaan useat puolueet ovat ratkaisuillaan korottamassa vielä merkittävästi lisää arvonlisäveroja ja energian hintaa.
Eläkeläisten kannattaakin varoa, mitä toivovat. Hallitus voi hyvinkin huijata taas ja palauttaa nykytilanteessa halvemmaksi tulevan puoliväli-indeksin.
Niin sanotut vanhat puolueet ovat tehneet klassisen poliittisen kardinaalimunauksen, kun ovat lähteneet määrittelemään itseään perussuomalaisten kautta. Osaltaan kyse on myös poliittista historiaa erinomaisesti tuntevan Timo Soinin virittämästä loukusta. Soini ymmärtää, että oleellista vaalimenestyksen kannalta on vallata politiikan asialista. Nyt muut keskittyvät räksyttämään persujen linjoista, jolloin omat ideat ja avaukset ja linja jäävät äänestäjille hämärämmiksi.
Politiikassa on kyse myös muiden puolueiden ja ehdokkaiden linjojen arvottamisesta, muutenhan ei synny edes keskustelua. Mutta yksipuolinen räksytys ärsyttää.
Tuntuu siltä, että poliitikot ja puolueet aliarvioivat äänestäjiensä älyä koko ajan pahemmin, mitä lähemmäksi vaalit tulevat. Puheet laitetaan synkroniin sen perusteella, mitä yleisönosastoissa tai keskustelupalstoilla huudetaan. Unohtuu, että suurin osa ihmisistä, tai ainakin omista äänestäjistä, on maltillista, fiksua ja kohtuullista porukkaa.
Olen tismalleen samaa mieltä Jörn Donnerin kanssa, että julkisilla foorumeilla poliitikot puhuvat ihan täyttä paskaa. Kulissien takana samat ihmiset ovat useimmiten hyviä ystäviä keskenään ja ymmärtävät täysin, mitä pitäisi asioille tehdä.
Eivät vain tiedä, kuinka voittaa vaalit sen jälkeen.
Median edessä nöyristellään turhaan
Sama ilmiö kuin eduskunnan täysistuntosalissa toistuu paikallistasolla kunnanvaltuustoissa. Pidimme juuri demariryhmällä pienen palautesession kauden puolivälin taituttua, ja useimmilla uusilla valtuutetuilta tuli tuttu havainto: eniten on petytty valtuustosalissa käydyn keskustelun tasoon. Monet eivät halua siihen enää edes osallistua, kun kokevat joidenkin valtuutettujen puhuvan lämpimikseen itsestäänselvyyksiä lähes joka pykälässä. Lautakuntatyöskentely koetaan huomattavasti motivoivammaksi ja tärkeämmäksi.
Tai eihän eduskunnan tai valtuustojen puhekoneet lämpimikseen puhu. He puhuvat medialle, ja sen kyllä usein myös huomaa. Samalla poliitikot mielestäni alentavat itseään ja edustamiaan instituutioita. Mitä enemmän mediaseurantaa, sitä pölhömmät jutut. Tv-kamera tekeekin melkein jo poliitikosta kuin poliitikosta populistin.
Paavo Lipposesta voi olla montaa mieltä, mutta todellinen valtiomies ei nöyristele turhaan edes median edessä. Toivottavasti mahdollisimman monet ottaisivat oppia.
Julkisuuden logiikka muuttuu
Soini hallitsee nykypoliitikoista parhaiten julkisuuden logiikan. Itse asiassa hänhän on oppimestari populismin polulla vasta haparoiden eteneville toimituksille.
Miten sitten julkisuuden logiikka nykyään toimii? Siten, että merkityksetön on merkityksellistä ja pieni on suurta. Poliitikot eivät kaadu enää miljardiluokan mokauksiin, vaan siihen, jos juovat pullon viiniä tai ajelevat taksilla liikaa veronmaksajien laskuun. Tai vokottelevat jotain suttuista vosua. Media- ja yleisö - vetävät suorat johtopäätökset poliitikoiden inhimillisyydestä ja yksityiselämästä heidän taitoihinsa ja tietoihinsa valtion asioiden hoidossa.
En minä lähde tuomitsemaan, onko se oikein vai väärin. Sitä lukijat ostavat. Vaikeista asioista on vaikea tehdä iskeviä alla kahden tuhannen merkin juttuja. Mutta mielestäni (printti)journalismilla on muitakin arvoja: toimitusten tehtävänä olisi myös arvioida vähän syvällisemmin tehtyjä ratkaisuja, asioita ja poliitikoiden toimintaa. Kollegat siellä nyt ärähtävät, ettei lehdistö ole mikään monoliitti, eikä esim. maakuntalehdet toimi niin kuin ip-lehdet tai 7 päivää. No, eivät toimikaan, mutta menevät munaravia koko ajan siihen suuntaan - kuvitellun ”taviksen” palvelemisen (nuolemisen) nimissä. Ihan pihalla ovat siinä missä monet poliitikotkin.
Takuulla Soini esimerkiksi ymmärtää, kuinka pimeitä puolueen taidelinjaukset ”tekotaiteellisine postmodernisteineen” ovat. Hän on avoimesti myöntänyt, että kyse oli tahallisesta ärsykkeestä. Rapala nielaistiin koukkuineen. Soini ei kuitenkaan menetä mitään, koska puolueen potentiaalisille kannattajille taide, sen kehitys tai toimintamahdollisuudet ovat jokseenkin yhdentekeviä. Ainoa särö suunnitelmiin tuli, kun ehdokkaaksi oli eksynyt yksi taideterapeutti. Samaan aikaan kuitenkin kohu taidelinjauksista peittää alleen persujen ohjelman muun sisällön - tai pikemminkin sisällöttömyyden. Persut hallitsevat asialistaa.
Urheilun suhteen muuten vastaavaa kansallismielistä linjausta persut eivät olisi voineet tehdä, sillä äänestäjäjoukossa on varmasti muitakin kuin superpesiksen seuraajia.
Mitä vaalivoiton jälkeen?
Mutta mitä Soini sitten tekee vaalien jälkeen? Hän tuskin lähtee porvarihallituksen takuumieheksi tekemään aivan helvetinmoisia leikkauksia. Soini tarvitsee väistämättömiin vaikeisiin ratkaisuihin demarit mukaansa, jottei seuraavissa vaaleissa virta käänny taas perinteiselle asia- ja työväenpuolueelle.
On nimittäin niin, että kuka tahansa vaalit voittaa, niin isoja leikkauksiakin tulee, sanottiin puolueiden ohjelmissa mitä vaan. Itse asiassa listat ovat jo valmiina valtionvarainministeriössä ja jotkut niitä ovat jo nähneetkin. Ne ovat kuitenkin kesään saakka pirun tarkoin varjeltuja valtionsalaisuuksia.
Väitän siis: Soini ei lähde hallitukseen ilman demareita.
Toisaalta demareiden ei kannattaisi lähteä hallitukseen Soinin kanssa. Mutta todennäköisesti lähtevät, jos maan etu sitä valtionhoitajapuolueelta vaatii. Ja koska populismia ei voi voittaa populismilla.
Ps. Tässä sitä pelasin taas Soinin pussiin kommentoimalla hänen puolueensa asioita. Sai olla viimeinen kerta vähään aikaan. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät omia ideoita ja aloitteita.
Kun toreilla seisoo, kuulee mitä käsittämättömimpiä väitteitä milloin mistäkin, useimmiten nykyään ulkomaalaisista. Tapaukset ja ns. todisteet temmataan pääasiassa täysin tuulesta.
Eilen tultiin selittämään suu vaahdossa, kuinka Kelasta saa ”Ulkomaalaisen etulomakkeen”, joka takaa suomalaisia paremmat sosiaalituet ja esimerkiksi pääsyn lääkärin vastaanotolle ohi jonojen. Erityisesti kuulemma hammashoito on maahanmuuttajilla kunnossa. Mielleyhtymä väitteeseen tuli ilmeisesti tiistain Hämeen Sanomista, jossa oli juttu lääkäripulassa kärvistelevästä kaupungin hammashoidosta - jota yritetään paikata virolaisella työvoimalla.
Mielikuvituksellisiin tarinoihin ihmisiä kiihottaa avoimen muukalaisvihamielinen ilmapiiri, jonka persujen riemukulkue on vihdoin oikeuttanut. Rasismi - vai pitäisikö sanoa Homma-kielellä raaazzziiiisssmmmiiii - ja leimaaminen ovat nykyään pikemmin ylpeyden aiheita kuin jotakin neljän seinän sisällä pidettävää.
Viikonloppuna kävin pitkästä aikaa kaverin varpajaisten ohessa Tervakoskella kapakassa, ja vanhassa teollisuusyhteisössä asennemuutoksen huomasi vielä paljon selkeämmin kuin kaupungissa. Vaikka Tervasta ei ole vielä paperitehdasta liputettukaan ulos, kiitos muuten itävältalaisen Trierenbergin omistajasuvun, joillakin ihmisilla oli mamuviha todella pinnassa. Eräs etäisesti tuttu täti tuli muutamassa promillessa selittämään, kuinka hän on tarkkaillut naapurirappuunsa muuttanutta romanialaista naista. Moneen viikkoon nainen ei ole liikkunut paljon minnekään asunnostaan, eikä siellä käy juuri kukaan. Ei edes miehiä.
Ei siis voi olla edes rehellinen huora, vaan pakosti verorahoillamme oleskeleva loinen. Selitä siinä sitten, ettei toisesta EU-maasta pääse tänne elämään sosiaaliturvan varaan ihan tuosta vaan ilman turvapaikanhakumenettelyä ja suojelun tarvetta ja että sen takia niiden täytyy Helsingin kaduillakin kerjätä. Kun juttu eteni, kävi selväksi, kuinka tädin tarkkailu oli niin aukotonta. Hän oli ollut jo pitkään työttömänä, joten aikaa piisasi.
Työttömyys, alkoholi ja etenkin niiden yhdistelmä ovat edelleen suomalaisten suurin tragedia, ja nyt ongelmille on löydetty taas yhteinen syyllinen. Täällä päin ei ole juurikaan edes somaleja, joten romanialaiset ja virolaisetkin kelpaavat. On siellä Tervassa kuulemma yksi talokin, jossa virolaiset puuhaavat jotain tosi hämärää, vaikka rakennusmiehiä teeskentelevätkin olevansa. Nii-in, asia vaatinee tehokasta tarkkailua.
Tämä on kuitenkin sitä jo viime laman ajalta tuttua kansanrasismia, joka on eri asia kuin moderni ”maahanmuuttokritiikki”. Mutta ne ruokkivat tehokkaasti toisiaan, sillä jotenkin epäilen, ettei Halla-aho & kumpp. lähde juurikaan oikomaan kaduilla esitettyjä ylilyöntejä, vääriä tietoja ja legendoja. Saa nähdä, tulevatko ihmiset yhtään tolkkuihinsa vaalien jälkeen ja toivottavasti persujen hallitusvastuun myötä?
Yksien eduskuntavaalien kokemuksella sitä ainakin jo tietää, että loanheitto ja ihan suoranaiset valheet kasvavat eksponentiaalisesti vaalipäivää kohti mennessä. Erkki Imppola heitti peliin jo vanhan kunnon vaippakortinkin niin täällä blogeissa kuin maanantain yleisönosastossa. Vastaukseni kärsi sen verran muodon ja jopa sisällön puolesta editorin pöydällä, että lätkäisen sen tänne vielä kokonaisuudessaan:
Vaippaväitteet mielikuvituksen tuotetta
Erkki Imppola kirjoitti (HäSa 28.2.) minun suhtautuvan mielessäni vähättelevästi kaupungin lakisääteisiin palveluihin terveydenhoitoon, päivähoitoon, vanhustenhoitoon, vammaisiin ja ”mitä niitä nyt onkaan”.
Imppolan näkymä mieleeni, kuten myös hänen käyttämänsä esimerkki, ovat puhtaasti hänen oman mielikuvituksensa tuottamaa propagandaa. Imppola väittää, että päätettäessä ”läpihuutojuttuna” jäähallin remontista olisi samoihin aikoihin ollut päätöksenteossa kovaa polemiikkia ”vuodepotilaiden muutaman satasen vaippahankinnoista”.
Jäähallin peruskorjauksesta äänestettiin vuonna 2007. Siitä päätöksestä on kirjoitettu tähän päivämäärään mennessä palstakilometreittäin eri foorumeilla ja debatti jatkunee hamaan tulevaisuuteen. Mutta tuolloin tai kuluvallakaan vaalikaudella ei ole poliittisessa päätöksenteossa sivuttu vaippa-asioita. Tarkistin asian myös lautakuntien osalta, eikä tällaista keskustelua ole käyty, eikä palautetta vaippojen saatavuudesta ole lautakuntien esittelijän mukaan tullut asiakkailtakaan. En myöskään ole huomannut julkisuudessa Imppolan mainitsemaa polemiikkia vaipoista.
Sinänsä onkin järjenvastaista ajatella, että noin 175 miljoonan euron vuotuisessa kokonaisuudessa muutaman satasen tai edes muutaman kymmenen tuhannen euron tarvikeasiat voisivat todellisuudessa nousta jonkinlaiseksi kynnyskysymykseksi päättäjille. Ilmaistarvikkeiden jakelussa asiakkaille pyritään kohtuullisuuteen myös vaippojen osalta, eli niitä annetaan tarvittava määrä. Terveydenhuoltomme ongelmakohdat ovat aivan jossain muualla.
Minä suhtaudun niihin ongelmiin ja niiden ratkomiseen äärimmäisen vakavasti niin sairaanhoitopiirin kuin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Toimintojen ja vanhojen rakenteiden kriittistä tarkastelua on syytä jatkaa, mutta talouslamasta huolimatta kuluvallakin vaalikaudella on Hämeenlinnassa pystytty kohdistamaan kymmeniä miljoonia euroja myös palvelujen kehittämiseen. Esimerkkeinä käyvät vaikka pääterveysaseman remontti, Virvelinrannan uusi vammaispalvelukeskus, useat uudet päiväkodit ja modernit vanhusten hoitoympäristöt. Suhteessa suurimmat kehittämispanokset on saatu sosialidemokraattien ja erityisesti edesmenneen sosiaalineuvoksen Timo Lahtisen silmäterään, eli vammaispalveluihin. Viime vuoden tasosta määrärahoja nostettiin syksyllä reilut 1,3 miljoonaa euroa eli noin 10 prosenttia.
Iisakki Kiemunki
valtuuston pj. (sd.)
kansanedustajaehdokas
Ensimmäinen ajatus, kun luin tämän avauksen Hämeen Sanomien keskustelupalstalta ja uutisen perustuslakivaliokunnan tulkinnasta koskien yksityistä pysäköinninvalvontaa: pitääkö väärinpysäköimisen yksityisellä alueella olla Suomen perustuslain suojaama oikeus?
Seuraava ajatus: Nettikeskustelujen ylilyönnit sikseen, mutta kyllähän sen täytyisi. Tai siis ei villin pysäköimisen, mutta sen valvonta pitäisi ehdottomasti säilyttää viranomaisten käsissä. Viranomaistoimintaan ei kuulu voitonhimoinen saalistus etiikan hämärillä rajamailla, kuten yksityisten valvontayritysten luonteeseen näyttäisi ainakin paikoin kuuluvan. Moraaliton toiminta saattaa epäilyksen alle asiallisenkin valvonnan.
Hämeenlinnassa eniten kuohuntaa on aiheuttanut kulttuurikeskus Verkatehtaan parkkipaikan muuttaminen Suomen aluevalvonnan eli Parkkipaten valvomaksi. Verkatehdas Oy teki hätäisen päätöksen, vaikka konsernin sisällä oli käyty monia keskusteluja pysäköinnin kokonaisuudesta. Kaupunginhallitus ei ehtinyt korjaamaan asiaa ajoissa, mutta marraskuisella (kh 22.11.2010) päätöksellään se linjasi, että konserniyhtiöiden tulee käyttää alueillaan kaupungin pysäköinninvalvonnan palveluja. Verkatehdas oli kuitenkin ehtinyt jo kilpailuttaa valvontansa, jonka Parkkipate selkeästi voitti, ja solmia kolmen vuoden sopimuksen yksityisen kanssa.
Siihen päälle Paten yksityisen maille perustama ja luvattomaksi osoittautunut parkkipaikka, joka kilpailee kaupungin oman pysäköintitalon kanssa, niin farssin ainekset on kasassa.
Verkatehdas Oy:n kannalta Parkkipaten tarjous oli selkeästi tuottoisin, mutta yhtiön olisi kannattanut miettiä asiaa myös toiminnallisen kokonaisuuden, asiakkaiden ja henkilöstön kannalta. Syntynyt tilanne ei ole kenenkään muun etu kuin Parkkipaten.
Munaus mikä munaus. Näitä on sattunut uuden ilmiön edessä Suomessa varmaan kohtuullisen paljon. Samaan aikaan pitää kuitenkin ihmetellä, miten tähän tilanteeseen on ylipäätään jouduttu? Yksityiselle pysäköinninvalvonnalle on ilmiselvästi mielettömän paljon kysyntää, eikä sitä oikein selitä mikään muu kuin kaupunkien kykenemättömyys tarjota kunnon palvelua yrityksille ja taloyhtiöille menneisyydessä. Ihmiset ovat tottuneet pysäköimään kuin pellossa, kun valvonta on ollut niin slarvia (?) ja pienellä resurssilla hoidettua.
Pate taas on supertehokas, eikä anna anteeksi ”ihan vain nopeesti käväsin tossa” -selityksiä. Eikä suomalaista näytä potuttavan mikään niin paljon kuin parkkisakko, vaikka se kuinka tulisi aiheesta.
Eihän tämän nyt pitäisi olla mikään maailman isoin asia, mutta on siinä vahvoja periaatteellisia piirteitä. Toivon, että eduskunnassa olevan hallituksen lakiesityksen eteneminen tyssää perustuslakivaliokunnan kantaan ja laki valmistellaan uudestaan siten, että pysäköinninvalvonta määritellään yksiselitteisesti julkisen vallan kontolle. Siihen pitäisi korkeimman oikeudenkin tyytyä.
Samaan aikaan se vaatii sitä, että kaupungit alkavat tarjota palveluita kattavasti yksityisillekin alueille, sillä kuten todettu, kysyntää riittää - ainakin jos kiinteistöyhtiöt saavat itse siivut pysäköintivirhemaksuista…
Hämeenlinnassa Verkatehdas saisi hyvän tien pois itse kaivamastaan kuopasta, kun Parkkipaten toiminta menettäisi edellytyksensä ja sopimus purkaantuisi.
Elinkeinotoiminnan kannalta lainsäätäjän sekoilu ja venkslaaminen asian kanssa kyllä johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Toimintoja on ajettu ylös, alas ja edestakaisin. Ja taas ehkä lopullisesti alas.
Jos tästä pitää jotain positiivisia puolia hakea, niin kaupungin parkkipirkkojen arvostus on noussut kansalaisten silmissä korkeammalle kuin koskaan. Enää ei varmaan tarvitse kuunnella huoritteluja. Vaikka henkilökuntaa on muuten lisätty kahdella ja valvonta tiukentunut tälläkin puolella…
|
|
|